Lue lisää seminaarin aikataulusta ja ohjelmasta osoitteessa https://linnas.fi/kurssit/aleksis-kivi-ja-herannaisyys-seminaari/

• Voit lukea lisää Aleksis Kivestä ja herännäisyydestä myös tästä linkistä.
• Seurakuntalehti Liljan juttu seminaarista on tämän linkin takana.

...äiti kasvatti poikansa herännäisyyden hengessä

Aleksis Kiven persoonaa käsitellään usein ottamatta huomioon, että äiti kasvatti pojan herännäisyyden hengessä. Jos tyydytään lyhyesti viittaamaan ”uskontoon”, käytetään liian väljää käsitettä. Pitäisi pohtia sitä millaisia olivat herännäisyyden painotukset Kiven aikaan ja mikä oli kansanliikkeen vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, esimerkiksi suomenkielen asemaan. Oleellista on ottaa vakavasti se, että Aleksis kasvoi Nurmijärven heränneitten yhteisössä. Herännäisyyden keskeisiin vaikuttajiin kuulunut kappalainen J. F. Bergh, ”Suomen pyhäkoulun isä”, toteutti ohjelman, joka opetti nurmijärveläiset lukemaan. Tästä Kivi sai Seitsemän veljeksen pääjuonen.

Kiven kirjailijantyö sijoittuu vuosille 1859 – 1870. Silloin vapaamielisyys valtasi alaa perinteisiltä käsityksiltä. Mutta niin teki myös herännäisyys suomenkielisen kansan keskuudessa.

Nurmijärvi oli herännäisyyden etelään työntynyt kieleke. Paavo Ruotsalainen oli kirjeenvaihdossa J. F. Berghin kanssa ja kävi Nurmijärvellä ainakin tammikuussa 1839. Tiedetään varmasti, että Kiven äiti Annastiina Hamberg järjesti herännäisseuroja.

Ei ole kaukaa haettu ajatus, että Aleksis Kiven hengellistä elämää voi luonnehtia herännäisyydessä käytetyllä termillä ”ikävöivä usko”. Myös Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut -kokoelman nimessä oleva sana ”halullinen” sopii kuvaamaan hänen tilannettaan. Halullinen merkitsee sellaista, joka ei vielä koe päässeensä perille totuudesta, mutta on halukas pääsemään.

Kivelle oli hyvin tuttu Vanha virsikirja vuodelta 1701. Hänen teoksissaan on viljalti viittauksia siihen. Hänen omaan kirjastoonsa kuului Abraham Achreniuksen 1769 julkaisema ”Siionin juhlavirret”.

Vankkumaton todiste siitä, että heränneiden seuroissa opittu oli ainesta kirjailijantyössä on Canzio-näytelmän repliikki:”Karitsan häitä hän jo viettää, laulain voitonvirttä palmuin liehunassa. Korkea juhlasali, seiso viimein avettuna Mariamnelle myös!”

Kielikuvat ovat suoraan Halullisten Sieluin Hengellisistä Lauluista. Repliikki perustuu numeron 139 säkeistöön 11: ”Taivaan portit avettuina meille ovat kohta, taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa.”

Kiven elämää ajatellen virressä on paljon häntä askarruttavaa . Se alkaa ”Oho, köyhä sieluni, kuljetkos vaan yksin?” Toinen säkeistö kuuluu: ”Jeesus antaa pimeyden tulla päälleni totta, että valokseni aina sanansa mahdan ottaa.” On helppo uskoa, että Aleksis veisasi ahdistuksen hetkinä mainitun virren kymmenettä säkeistöä: ”Loppu kaiken lähestyy, matka pian päättyy, voitosta silloin veisataan, kun suru iloksi kääntyy.”