1. On kova sydämeni,
sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
voit taivutella sen.
Tee minut ihmiseksi,
kuvasi kaltaisek-si.
Armoosi juurruta.

2. Ei rampa, sokeakaan
voi oikein vaeltaa,
ei tietä tasaistakaan
hän kuljetuksi saa.
Siis lähde oppaakseni,
seuraksi matkalleni,
laupias Herrani.

3. Nyt koske haudan pohjaa
ja luihin kuolleisiin
elämän neste ohjaa
kuin oksiin versoviin.
Ne täytä elämällä,
olethan kärsimällä
voittanut kuoleman.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016