1. On ahdas, kaita taivaan tie
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittoon vie
vain Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.

2. Ah, älä suutu, vaikka on
ristisi raskas kantaa.
On siinä armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Raskaalta vaikka tuntuu se,
niin kärsi, kestä, taistele
kuoleman hetkeen saakka.

3. Nyt vaikka kuljet köyhänä
vieraana tällä tiellä,
on isänmaasi ylhäällä,
on ystäväsi siellä.
Ja valkoisissa vaatteissa
saat siellä kantaa kruunua
ja nähdä kasvot Herran.

4. Jos vastausta kuule et,
kun huudat hädissäsi,
hän tietää, miksi kyselet
ja tuntee elämäsi.
Ja vaikka täällä tuomitaan,
niin turvaa taivaan Jumalaan,
hän sinut kyllä muistaa.

5. Kun Herra näkyy viipyvän
ja koetusta riittää,
niin muista, että auttaa hän,
armonsa piiriin liittää.
Kun kestät myrskyt maailman,
niin pääset suojaan sataman,
päättyvät siellä vaivat.

6. Hoitoosi ota sieluni,
laupias Isä taivaan,
kasvosi käännä puoleeni
nyt ahdistukseen, vaivaan.
Sinulla isän sydän on,
en siksi ole lohduton,
sinussa rauhan löydän.

Arkkivirsi 1790, uud. W. Malmivaara 1890, VK 1938 ja VK 1986, J. Löytty 2015