1. Niin puhdas, rikas, suloinen
oi, Jeesus, olet sinä,
vaan köyhä, pahansisuinen,
tahrainen olen minä.
Maan alhaisimpiin paikkoihin
kun astut, löytää syntisin
sinusta ystävänsä.

2. Ei alastoman verhoksi
sovellu oma puku.
Pois pese kaikki tahrani,
on suuri niiden luku.
Minulta puuttuu rakkaus
ja hyvyys, kaiken tarkoitus.
Sinulla riittää niitä.

3. Kun kokea tien vaivat saan,
luo katse kurjuuteeni,
ja tule, Jeesus, auttamaan,
huomaathan kyyneleeni.
Kun kiusaaja taas piirittää,
armahda, etten, heikko, jää
sen käsiin enkä sorru.

4. On lepopaikka rauhainen
luonasi, Vapahtaja.
On siinä leipä nälkäisen
ja huojennuksen maja.
Tarjoat vettä elämän,
ja hoidat janoon nääntyvän
taas elinkelpoiseksi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2015