1. Ei kanteleeni soi,
en löydä iloani.
Suloinen aamun koi
ei vienyt kovuuttani,
ja vaikka levon sain,
sen annoit, Jumala,
on kylmä mieli vain,
en veisaa kiitosta.

2. Nyt, Herra, huokaan vain,
en peitä häpeääni,
kun lahjojasi sain
runsaasti elämääni,
vaan kaiken tuhlasin,
myös armon, jonka soit.
Nyt käsin siunaavin
vain sinä auttaa voit.

3. Näin aamun hetkeni
taas kerran hukkaan haihtuu,
ja pyhä retkeni
ainaiseen arkeen vaihtuu,
jos en nyt syntejä
anteeksi, Herra, saa,
ja ellet sydäntä
sä tahdo puhdistaa.

4. Minutkin herätä
armosi päivään suureen.
Taluta Hengellä
luoksesi ristin juureen.
Rohkaise uskomaan
sanaasi elävään.
Sinulta toivon saan
ja armoillesi jään.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015