2.2. Herätyksen ja heräämisen ydin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

2.2. Herätyksen ja heräämisen ydin

2.2.1 Mistä heräämisessä ja herätyksessä on kysymys?

Itse ydin siinä, mitä heräämisessä ja herätyksessä tapahtuu, pysyy Malmivaaralla aika lailla vakiona. Herääminen on ensi askel hengellisessä elämässä. Hän viittaa usein Möllerin katekismuksen määritelmään, jonka mukaan ”herätys on niin voimallinen pistos eli muistutus syntisen sydämessä, että hän saa levottomuuden, ahdistuksen ja murheen syntisen, vaarallisen ja onnettoman tilansa yli”. Mitä siitä sitten seuraa? Annan Malmivaaran itsensä puhua, kun lainaan  seuraavassa hänen erästä vuonna 1909 pitämäänsä seurapuhetta Ylihärmässä:

”Kun ihminen herää, niin hänelle tulee heti ajatus, että nyt täytyy päästä parannuksentekoon, nyt täytyy tulla elämässäni muutos. Jos asia vain hänestä riippuisi, niin kyllä hän parannuksen tekisikin ihan täydellisesti. Mutta kun hän on hetkisen aikaa sitä yritellyt, täytyykin hänen tulla näkemään, ettei tästä mitään tule, vaan tämä on vain kummittelemista kaikki tyyni. Hän luuli tiensä sellaiseksi, ettei siinä ole yhtään ainoaa kompastuskiveä, ei yhtään semmoista paikkaa, jossa vajoaisi, ei yhtään kiusauksia, ei mitään sotaa. Ja hänellä on sellainen mieli, että parannuksen täytyy olla oikeaa ja hyvää. Hänellä on niin korkea ajatus itsestänsä, että kun hän niin ja niin tekee, niin sen täytyy kelvata Jumalallekin ja olla Herralle mieluista. Sitä käsitystä, minkä hän on itse saanut Jumalan sanasta, ei hän epäile vääräksi, vaikka se kaava onkin hänen oma tekemänsä … Mutta Jumalan täytyy lyödä kaikki rikki, aivan olemattomaksi kaikki se, mitä ihminen itse hommaa ja meinaa. Kun ihminen pyrkii eteenpäin, niin Jumalan täytyy tukkia tie. Kun ihminen yrittää nousta, täytyy Jumalan lyödä alas… Jumalan järjestys on aivan toinen kuin ihmisen… Jumalan järjestyksessä ei ole mitään muuta kuin nämä kaksi: mitätön syntinen ja vanhurskas Kristus, kuollut raato ja eläväksi tekevä Herra. Jumala sovittaa nämä yhteen … Mutta ihmisraukka on sellainen, että kun Herra hetkeksikään kasvonsa salaa, ihminen nostaa sieltä tomusta päänsä ylös. Hän ei tahdo olla Herran armahdettavana, viheliäisenä syntisenä, vaan tahtoo päästä korkeammalle… Silloin ei Jumalalla ole muuta keinoa, kuin lähettää kiusauksia ja antaa saatanan pelmuutettavaksi se farisealainen luulo, joka rupea aina ja aina vain päätänsä nostamaan ja tehdä se niin perin pohjin, ettei jää jäljelle mitään ihmisen omista kaavoista. Monta kertaa täytyy Jumalan tehdä niin…  Ja jos ihminen sitten pysyisi tässä tilassa, niin Herra saisi kunnian, mutta hänpä rupeaakin taas kompuroimaan ylös ja tekee sitä aina ja aina… niin sitä sitten piisaa Herrallakin alaspainamista… Eikä siinä sitä kuoleman hetkellä  kuitenkaan mitään muuta jäljelle jää …jollei meillä ole muuta näytettävää Herralle kuin oma viheliäisyytemme. ”

Lauri Haikola on kiinnittänyt huomion siihen, että toisin kuin pietistisissä armonjärjestyksissä asia esitettiin, herätys ei Malmivaaran mukaan ole lyhyt välivaihe ihmisen siirtyessä totena pitävästä uskosta sydämen luottamukseen, joka on pelastavaa uskoa ja antaa pysyvän pelastusvarmuuden. Sellaista herätys ei Malmivaaran mukaan ole. Herääminen johtaa Malmivaaran mukaan Jumalan kouluun ja siinä tapahtuvaan nöyryyden vaikeaan ja pitkäaikaiseen opiskeluun. Siinä koulussa syntyy persoonallinen yhteys hänen ja Kristuksen, syntisen ja armahtajan, välille. Se on sen tarkoitus ja se on myös pelastuksen perusta. Kristus ja syntinen ovat Jumalan koko armotalouden tärkeimmät asiat. Niissä on koko autuudenjärjestys ja Pyhän Raamatun keskeinen sisältö. Niitä kahta, Kristusta ja syntistä, Jumala koettaa koko ajan sovittaa yhteen. Malmivaaran mukaan Kristuksesta käy yhä vaikutus ihmiseen niin kuin kävi opetuslapsiinkin aikoinaan, jos ihminen on sanan vaikutuspiirissä. Siellä missä ”Jumalan sanaa viljellään”, sana pitää koko ajan sisäistä tutkintoa ihmisessä. Se on kovaa tutkinnon pitämistä. Sana toimii koko ajan, se on luova ja ihmistä muokkaava voima. Ihminen joutuu sen vaikutuksesta rankkaan itseanalyysiin. Sen seurauksena ihminen näkee kerta kerran jälkeen oman hyväksikin luulemansa parannuksen tekemisensä pinnalliseksi, hetkelliseksi, teeskennellyksi, kerta kaikkiaan huonoksi. Jos ihminen erehtyy luulemaan, että on päässyt eteenpäin hengellisyydessään, silloin Jumala näyttää ihmiselle uudelleen ja uudelleen aivan konkreettisesti hänen surkeutensa ja häijyytensä. Omin voimin ei synny mitään hengellisyyttä. Ihminen on kuollut raato. Itse hän ei saa edes synnintuntoa kehiteltyä. Senkin hän joutuu huomaamaan. Synnintunnonkin saa aikaan Jumalan sana, jossa on voima, josta lähtee vaikutus. Sen vuoksi ”sanaa tulee viljellä”, koska se pitää ihmistä heränneessä tilassa. Jos ihminen erkanee pois Jumalan sanan alta, ei käy seuroissa eikä jumalanpalveluksissa, ei lue sanaa, hänen käy huonosti. Papin vaikea tehtävä on julistaa Jumalan sanaa kristuskeskeisesti eli johdattaa yhteen syntistä ja Kristusta. Mutta hänen ei pidä julistaa armoa heräämättömälle tunnolle. Ensin on näytettävä syntiselle hänen surkea tilansa. Esim. seurapuheissa Malmivaara muistutti usein vanhempia lastensa kasvatuksesta. Onko heränneiden isien ja äitien lapsista tulossa tai tullut jo suruttomia? Millainen esikuva olet ollut lapsillesi? Oletko vienyt heitä Herran eteen? Niin hän pääsi kiinni asioihin, joista varmasti moni seuraväen joukossa löysi todellista surtavaa ja parannuksen tekemisen aihetta.

2.2.2.Miksi ihmisen on loputtomasti analysoitava syntisyyttään?

Miksi Malmivaara pyrkii pitämään herännyttä niin alhaalla kurjuudessa? Miksi ihmisen pitää nähdä syntisyytensä pohjiaan myöden? Miksei Kristuksen hankkimasta pelastuksesta saa iloita?

Evankeliumi ei saa Malmivaaran mielestä muodostua ihmiselle itsestään selvyydeksi. Itsestään selvyydeksi muodostuminen estetään juuri sillä, että lain saarna ja Jumalan tuomio otetaan todesta. Armo ei ole armoa, ellei ihmisellä ole jostakin asiasta konkreettista synnintuntoa ja ahdistusta. Yleinen synnintunto ei riitä, eikä pääntieto armosta ole armahdusta. Ihmisen pitää tuntea ja tietää, mitä syntiä hän on tehnyt tänään, ja mitkä asiat Kristus antaa hänelle anteeksi juuri nyt. Silloin armo tuntuu armolta, kun se on yllätys. Armoa ei voi Kristuksen kerran tuottamana työnä varastoida ihmismieleen ja omistaa sitä siellä pysyvästi. Malmivaara puhuu paljon enemmän siitä, mitä Jumala tekee juuri nyt meissä ihmisissä, kuin siitä, mitä hän on kerran tehnyt Kristuksen kautta meidän ulkopuolellamme, koska jälkimmäinen tulee siunaukseksi vain sen hetkisessä elämäntilanteessa tapahtuvan persoonallisen omistamisen kautta. Kun syntinen ja Kristus kohtaavat tässä ja nyt. Yleinen synnintunto (tietysti olen syntinen, kaikki me olemme syntisiä) ja pääntieto siitä, että armosta me pelastumme on jopa vaarallisempaa kuin puhdas suruttomuus. Se nukuttaa ihmisen väärään rauhaan. ”Parempi on olla vailla lohdutusta kuin armon varkaana”, sanoo Malmivaara ja jatkaa: Ihminen ajattelee helposti Jumalan armon sellaiseksi, että se antaa hänen olla niin, ettei hän piittaa ihmisestä mitään, vaan antaa hänen olla ja elää niin kuin tahtoo. On tullut sananparreksi, että ei ole niin suurta syntistä, ettei Jumalan armo hänelle riitä. Mutta ei se ole sitä, mitä Jumala tarkoittaa, sanoo Malmivaara. Jumalan armo vaatii uutta syntymistä. Se ottaa ihmisen kasvatuksen alle. Ja millainen on kasvatettava, sellaista on Jumalan kasvatus. Malmivaara puhuu koko ajan siitä, mitä ihmisessä itsessään tapahtuu. Ihmisen on tunnettava konkreettinen surkeutensa, että Kristuksen ansaitsema armo olisi hänelle arvokasta armoa, jota hän välttämättä tarvitsee. Armoa on Malmivaaran mukaan myös se, että Jumala lailla kurittaa  ihmistä ja saattaa hänet suureen ahdistukseen tai vaikeuksiin. Se ei kuritettavasta silloin suinkaan armolta tunnu, mutta Herran koulussa hän jossakin vaiheessa tulee senkin armoksi huomaamaan. Osmo Tiililä sanoo, että ”luterilainen yksin uskosta, yksin armosta -periaate on vedetty näissä Malmivaaran sielunhoidollisissa syntisen armahtamista koskevissa ajatuksissa äärimmäisyyteensä.

Kun Malmivaara puhuu heräämisestä ja parannuksen tekemisestä, hän puhuu siitä preesensissä ja futuurissa. Ja asiaa, josta on herättävä tekemään parannusta, sitä riittää. Elämä sisältää ja siinä tulee vastaan loppumattomasti uusia vaikeuksia, taakkoja ja kuoppia, joista ihminen ei selviä. Jokaisella on niitä aivan ylen määrin. Mutta niin kuin Jumalan sana on loppumaton vaikutuksen ja voiman lähde herättämään ihmistä, näyttämään hänelle syntiä synneiksi, joista hän ei pääse omin avuin irti koskaan, niin Jumalan sana on myös loppumaton vaikutuksen ja voiman lähde Kristuksesta lähtevän armahduksen kirkastajana. Siitä ei voima lopu eikä sen sisältö tule ihmisen elinaikana loppuun käytetyksi. Sen sanan alla ihmisen tulee olla joka päivä, ei yleisesti syntisenä ja yleisesti armahdettuna, vaan juuri tänä päivänä näistä ja näistä hyvin surkeista ja hävettävistä asioista ihan henkilökohtaisesti armahdettuna.

Malmivaara ei juuri puhu heräämisestä imperfektissä, perfektissä eikä pluskvamperfektissä. Siis menneissä aikamuodoissa. Että olisi muka tultu herätykseen joskus ja saatu haltuun armo ja pelastava usko ja niiden mukana pelastusvarmuus lopullisena ja kestävänä totuutena. Että olisi päästy lain alta armon ja evankeliumin alle, jossa ei ole enää mitään hätää. Tällä linjalla mennään Malmivaaran mukaan pahasti harhaan. Ihminen rupeaa näkemään itsessään jotakin erinomaista hengellistä kehitystä ja osaamista. Koska se on kuitenkin omatekoista puuhastelua, ihmisen hengellisyys kuihtuu ja hän ajautuu takaisin totena pitävään kuolleeseen uskoon ja suruttomuuden tilaan. Ellei Herra suuressa armossaan ala häntä uudestaan ahdistaa ja herättää näkemään kurjaa tilaansa.

Varmuutta ei heränneellä siis voi olla muusta kuin omasta kurjasta tilastaan. Ja jos heränneellä tunnolla oleva ihminen Herran koulussa jotakin uutta oppii, hän oppii oikeastaan vain tuntemaan synnin vallan ja armon tarpeen entistä suuremmaksi. Herättävä siis on ja parannusta on tehtävä joka päivä, oltava syntisenä Kristuksen kanssa elämän yhteydessä. Yhtä aikaa sekä lain että armon alla, koska kumpaakin tarvitaan koko ajan. Kumpaakin Kristus käyttää yhteydessään olevan parhaaksi ilman että ihminen aina edes ymmärtää hänen menettelytapojaan. Sen vuoksi vain Kristukseen tulee uskoa ja luottaa, ei omaan autuuteen. Sen pidemmälle ei ihminen heräämisessään pääse. Ja on vain kahdenlaisia ihmisiä: suruttomia ja heränneitä. Ei sen pitemmälle päässeitä.

2.2.3. Joitakin nykyajasta lähteviä kysymyksiä

Malmivaaran puhe oikeasta heräämisestä on kovaa puhetta. Tietysti tuo edellä esitetty on tiivistettyä asiaa. Mutta kun hänen kirjojaan ja kirjoituksiaan tai puheitaan lukee, niissä on aina sama tyyli. Lähtee hän mistä tekstistä tai aiheesta tahansa, silti hän päätyy syntisen ihmisen surkeuden esiin nostamiseen ja kehottaa etsimään apua Kristukselta, joka sitä kyllä antaa, jos ihminen vain hänen tykönsä haluaa mennä.  Puheissa ei ole mitään juttuja eikä kevennyksiä. Jos hän joskus kertoo jonkin tapauksen, hän heti soveltaa sitä syntisen ihmisen ja Kristuksen väliseen suhteeseen. Mutta jotakin näissä kovissa puheissa täytyi olla, kun niitä käytiin kuuntelemassa suurin joukoin.

Olen miettinyt ja ovat sitä varmasti monet muutkin miettineet, että oliko tämä Malmivaaran opastus heräämiseen ja herätykseen jotenkin yksipuolinen ja rajoittunut. Näinkö tämän asian täytyy olla? Jäivätkö hänen aikansa heränneet jotakin paitsi, kun varmuutta pelastuksesta ja iloa armahduksesta hyvin säästeliäästi jaettiin? Jos verrataan Malmivaaran puheita nykyaikana herännäisseuroissa pidettyihin puheisiin, puheet ovat aika tavalla muuttuneet. Ne ovat nykyisin jollakin tavalla kevyempiä, sisällöltään ja aihepiireiltäänkin laajempia ja kirjavampia sekä yleistä armahdusta   yleisen synnintunnon perusteella helpommin lupaavia, vaikka jokin perusnäkemys silti yhdistää meitä Malmivaaraan. Sielun pelastus ei ole nykyajan herännäisseurapuheissa useinkaan se pääasia, vaan pohdittavana on jokin yleinen jaksaminen tai muu tämän puoleinen ongelma.

Kyllähän Malmivaaran aikalaiset ovat todenneet, että Malmivaara toisinaan puhui myös tavallista rohkeammin Jumalan armosta, erityisesti myöhempinä vuosinaan. Malmivaara on maininnut välistä kokemuksista, kuinka Jumalan voima on toisinaan tunkenut seuratupaan siten, että seuraväki aloittaa ja veisaa oikein voimallisesti virsiä, joissa soi kiitos ja ylistys Jumalalle. Silloin on yleensä saatu yhteisesti kokea aivan erityistä armahdettuna olemista

Jopa ekstaattisia ilmiöitä, kielillä puhumisia ja unissasaarnaamista koettiin heränneittenkin seuroissa Malmivaarankin aikana toisinaan, mutta Malmivaara on kriittinen niihin nähden. Hän ei niitä ilmiöitä aivan kokonaan kieltänyt, mutta katsoi niihin sisältyvän vaaran ihmisten keskittyessä pinnalliseen erikoisten ilmiöiden töllistelyyn ja pohdiskeluun sen sijaan, että lähtisivät omaa tilaansa tutkimaan. Toisaalta kielilläpuhujat tai unissasaarnaajat olivat itse alttiina hengellisen ylpeyden vaaralle. Malmivaaran mielestä Jumala voi kyllä joskus puhua tällaisten erikoisten tapausten kautta. On ollut syvällisiä saarnaajia ja kristityitä heidän joukossaan, mutta sellaista erityislahjaa ei silti pidä Jumalalta pyytää. Se voi olla myös merkki sairaudesta.

Voidaan myös kysyä, jäikö tässä heräämisen asiassa Malmivaaran aikana lähimmäinen kokonaan sivuun kun ihmistä vaadittiin heräämään oman itsensä analysoimiseen oman pelastuksensa vuoksi? Ja johtiko tämä alinomainen omaan syntisyyteen ja surkeuteen keskittyminen heränneiden terveen itsetunnon nujertamiseen? Alemmuudentunnon lisääntymiseen heränneiden keskuudessa?  Tätä en usko. On vaikea myös ajatella, että herännäisyys olisi Malmivaaran heräämis- ja herätyskäsitysten vuoksi kasvattanut itsetunnoltaan heikkoja ihmisiä. Pikemminkin päinvastoin. Terve itsetunto on realistinen. Se ei elättele vääriä kuvitelmia itsestä ja hyväksyy myös omat heikkoudet. Voisi pikemminkin ajatella niin, että tämä oman minän alituinen rassaaminen sellaisessa ilmapiirissä, jossa armo ja anteeksiantamus ovat kuitenkin tarjolla, kasvattaa juuri tervettä itsetuntoa, sisäistä väkevyyttä, vaikka ihmiselle ei koko ajan toistetakaan sitä, että usko pois, Jumala rakastaa sinua. Ahdistettunakin ollaan Herran hoidettavina hyvissä käsissä ja toivossa päästä kerran läpi ahtaasta portista. Vaikka sielun surkeaa tilaa ruoditaan perusteellisesti, tietty turvallisuus on silti läsnä. Terapeuttinen parantava merkitys on varmasti sillä, että ihmiseltä ei vaadita hengellisiä suorituksia ja ratkaisuja, vaan ne tehdään suorastaan mahdottomiksi. Ihminen saa olla ahdistunut ja itsensä kadotetuiksi uskova onkin loppujen lopuksi autuas.

Näkisin myös, että sellainen ihminen joka tuntee omat vikansa ja oman häijyytensä, ei ole ensimmäisenä lähimmäistään painamassa. Vaikkei Malmivaara puheissaan levittelekään seuratuvassa seuraväen eteen maailman ja lähimmäisten hätää ja puutetta, ja herätä kansaa sitä auttamaan, vaan kiiruhtaa heti Kristuksen ja syntisen ihmisyksilön välisiin asioihin, sen häijyyden selvittelyn seurauksena on varmasti tapahtunut paljon sellaista, mistä lähimmäisetkin ovat hyötyneet. Eli oman sielun pelastus ja lähimmäisen rakkaus nivoutuvat kyllä yhteen Malmivaaran parannuksen tekemiseen herättävässä julistuksessa.

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi