2.1. Malmivaaran oma herääminen kansan herättäjäksi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

2.1. Malmivaaran oma herääminen kansan herättäjäksi

Omat kokemukset vaikuttavat paljon siihen, miten ihminen tapahtumia tulkitsee. Mielestäni Malmivaarankin näkemystä heräämisestä ja herätyksestä voidaan ymmärtää paremmin, jos sitä tarkastellaan niistä kokemuksista käsin, joitten kautta hänen oma herännäisjohtajan persoonallisuutensa muokkautui hänen pitkän elämänsä aikana.
 
On muistettava, että Wilhelmi Malmivaaraan kohdistettiin jo lapsesta lähtien siinä ympäristössä, jossa hän eli, poikkeuksellisen suuria odotuksia. Isä, Nils Gustaf Malmberg, oli ollut suuri kansan herättäjä, jonka osaksi oli  tullut epäoikeudenmukainen kohtelu. Pojasta piti tulla isänsä veroinen pappi ja herätysten kulta-aikojen uudelleen luoja. Jopa isän pitämiä hyviä saarnoja hänelle kerrottiin malliksi. Hän kasvoi kuitenkin tradition keskellä, jossa ei enää herätyksiä tapahtunut. Herätykset olivat vain kerrottuja muistoja menneiltä ajoilta. Konkreettista mallia herätyksestä ei ollut.

Pappi Malmivaarasta tulikin. Puhujana hän oli nuoresta lähtien ilmeisen lahjakas.
Pappiskutsumus lähti kuitenkin selvästi velvollisuudentunnosta edellistä sukupolvea kohtaan. Papiksi opiskelu Helsingissä kesti vain yhden lukuvuoden. Ensimmäisessä papinpaikassa, Nilsiässä, ei tapahtunut mitään sen enempää kuin aluksi tapahtui Kiuruvedelläkään. Hän oli varmasti sisimmässään tietoinen siitä, että hän ei ollut vielä sitä, mitä hänestä toivottiin ja odotettiin. Kun rippikoululapset keväällä 1881 tulivat Kiuruvedellä kysymään, mitä heidän pitäisi tehdä, että pelastuisivat, Malmivaara ei tiennyt, mitä vastaisi ja lähti pakoon. Hän oli ilmeisesti onnistunut puheillaan vetoamaan herkkiin nuoriin ihmisiin, jotka ottivat puheet todesta. Malmivaara joutui  vastaamaan sanoistaan. Hän oli saanut ahdistettua nuoret ihmiset suureen hätään, muttei tiennyt, miten heidät hädästä vapauttaisi. Ei ollut valmista reseptiä. Hän oli ajanut itsensä satimeen, josta pääsi vasta, kun tunnusti, ettei hänellä ollut valmista vastausta siihen, miten nuoret pelastuisivat, vaan sitä olikin ruvettava yhdessä hakemaan oppilaitten kanssa. Eli hän joutui ihan konkreettisesti käytännössä siihen, että hänen oli nöyrryttävä itse yhdessä muiden kanssa saman asian etsimiseen ylhäältä rukouksen, virren ja sanan tutkimisen avulla, yhdessä muiden yhtä taitamattomien kanssa, jotka kaipasivat elävää kosketusta Jumalaan ja Kristukseen. Tapahtui Malmivaaran herääminen yhdessä rippikoululaisten ja sitten myös monien Kiuruveden kylien asukkaiden kanssa, joita sama pelastumisen asia vaivasi ja jotka lähtivät etsimään siihen apua. Ratkaisu ei tullut äkkinäisesti jonkinlaisena temppuna, vaan Malmivaara sanoo, että sana alkoi vaikuttaa siinä hätätilanteessa.  Kukaan ei tiedä, tapahtuiko kaikki samoin, kuin oli tapahtunut Paavo Ruotsalaisen aikana tai Niilo Kustaa Malmbergin saarnatessa Pohjanmaalla. Mutta herätysliikehdintä siitä syntyi, ja  Malmivaara ehti saada sille vanhojen herännäisjohtajien Taneli Rauhalan ja Arvi Logrenin hyväksymisen. (Iisalmen Juho Niskanen ”Virran Juho” oli kylläkin  kriittinen uuteen herätykseen nähden). Herännäisyyden uusi tuleminen oli alkanut.

Tapahtumilla on ollut selvästi suuri merkitys itse Malmivaaralle. Malmivaara oli kuitenkin kauan epävarma, miten hänen pitäisi jatkossa menetellä. Mitä tehdä seuroissa kulkevan suuren joukon kanssa? Hän kysyi neuvoa vanhalta laguslaiselta papilta J.J.Rahmilta, joka pelkäsi, että kansanliikkeestä tulee helposti vain pinnallista kuohuntaa. Kansa juoksee hetken aikaa suurissa joukkokokouksissa ilman sen syvällisempää sisäistä vaikutusta.  Häneltä ja Kuopion piispalta Gustaf Johanssonilta; Malmivaara sai neuvon, että ”kansa piti sitoa lujasti sisälle Jumalan sanaan”. Sitä Malmivaara lähti toteuttamaan. Jumalan sana pantiin vaikuttamaan. Sanassa oli se voimavaikutus, joka herätti ihmiset. Siitä hän lähti liikkeelle uskollisesti aina, kun hän heränneitten seuroissa puhui ja vei puheissaan ihmisiä analysoimaan itseään Herran edessä. Hän ei päästänyt väkeä karkaamaan hengelliseen ylpeyteen, vaan piti heitä pienellä paikalla. Tärkeää oli, että hän itse vakuuttui siitä, että sanassa, jota julistettiin, oli voima herättää ihmisiä, ja hän itse oli Herran välikappale siinä herätystyössä niin kuin oli ollut isänsäkin.

Herätyksen alkuvaihe Savossa muistuttaa Pohjanmaan pappisherätystä. Malmivaara piti seuroja kaikin voimin. Ehkä isän aikaiset tapahtumat vaikuttivat jossain määrin siihen, että Malmivaara osasi olla varovainen. Hän halusi avukseen samanhenkisiä pappeja, mutta ei löytänyt kuitenkaan sellaista pappisjoukkuetta, jossa hänen isänsä oli ollut mukana Pohjanmaalla.  Aika oli myös toinen. Seurojen pito oli luvallista toimintaa. Hän liikkui aluksi samoilla alueilla Savossa ja Pohjanmaalla, missä vanha herännäisyyskin oli vaikuttanut. Mutta hän elvytti uutta sukupolvea, jonka herääminen oli melko maltillista. Kiuruveden kaltaisia isoja joukkoherätyksiä ei oikeastaan myöhemmin paljonkaan tapahtunut. Seuraliike vain elpyi. Uutta sukupolvea vähän kaikilla herännäisalueilla alkoi käydä seuroissa. Rosendalin ja Malkamäen näkemykset heräämisestä olivat lähellä hänen omaansa.  Vanhoista Siionin virsistä Malmivaara karsi pois herrnhutilaista sisältöä ja muokkasi ne uuden heräämisnäkemyksen mukaisiksi.   
 
Samaan aikaan Malmivaara tähyili jo laajemmalle. Hän näki herätyksen tarpeen ulottuvan Suomen kirkkoon ja koko Suomen kansaan, ei vain vanhoille herännäisalueille. Hengellisen Kuukauslehden kautta sen ensimmäisistä numeroista lähtien hän korosti sitä, että on tultu ennen kokemattomaan vaiheeseen Suomen kansan historiassa. Kirkon työssä, erityisesti sen pappien työssä on moittimista. Ovat sisäisesti suruttomia. Tuho uhkaa koko kansaa. Jumalan pilkka ja siveettömyys on pesiytynyt uuteen realistiseen kaunokirjallisuuteen ja lehdistöön. Vapaamielisyyden nimissä kirjoitetaan mitä sattuu, mikä mädättää kansan, erityisesti sen nuorison sielun. Taakse ovat jääneet Lönnrotin, Runebergin ja Topeliuksen ajat, jolloin suomalainen kulttuurielämä oli puhdashenkistä. Luonnontieteet julistavat ateismia, hyökkäävät kirkkoa vastaan. Kirkko nukkuu, papit eivät tee mitään. Ulkoapäin tulevat uskon suunnat viettelevät kansaa pois luterilaisesta uskosta lupaamalla kaikenlaista huuhaata vakaan uskon korvikkeeksi. Ja idästä oli nousemassa valtava uhka koko kansan tulevaisuudelle ja olemassaololle. Kansa hylkää Jumalan, vajoaa syvemmälle syntiin ja sortuu keskinäiseen vihaan. Herännäisyys tulee näinä aikoina vahvasti julkisesti tunnetuksi liikkeeksi. Malmivaaran näkemys heräämisestä ja herätyksestä laajeni, siihen tuli erityisesti Rosendalin vaikutuksesta sellaisia kansallisia piirteitä, joiden vuoksi Malmivaara itse joutui heräämisen ja herätyksen asioissa tosi vaikeiden ongelmien eteen sortovuosien, kansalaissodan ja Suomen itsenäistymisen alkuvuosien vaikeina aikoina.

Suhteessa muihin hengellisiin liikkeisiin Malmivaara oli alkuvaiheessa jyrkkä. Ne edustivat hänelle kuollutta, totena pitävää aivouskoa, evankelisuus erityisesti, joka ei herättänyt ketään vaan lupasi suruttomille ihmisille autuuden Kristuksen sovitustyön ja kasteen kautta ilman parannuksen tekemistä.  Laestadiolaisuus eli omaa kuohuntavaihettaan, ja Malmivaara tuomitsi senkin jyrkästi. Kirkkoa hän ei kuitenkaan näe vastustajana. Baptistit, vapaakirkolliset ja pelastusarmeija herättivät ihmisiä antamaan oman päätöksensä mukaan elämänsä Jeesukselle ja aloittamaan sitten omin voimin pyhitetyn elämän, joka ei ollut Malmivaaran mielestä muuta kuin tekopyhyyttä ja oman ratkaisun muistelua. Oikea herääminen oli jotakin paljon syvemmälle luotavaa.

Vähemmän on herännäisyyden piirissä ollut esillä se, että Malmivaara erityisesti siinä vaiheessa, kun sortovuosien aikaiset poliittiset sisäiset erimielisyydet heikensivät herännäisyyden johtokolmikon välisiä suhteita, lähenee osaa näistä muista herätysliikkeitä. Malmivaara osallistuu edelleen politiikkaan, mutta on silti sydämeltään ”homo religiosus”. Valtiopäivät vievät hänet pitkiksi ajoiksi Helsinkiin. Siellä hän tutustuu kristilliseen ylioppilasliikkeeseen, evankelisuudesta eronneisiin pappeihin, lähetysseuran työhön ja erityisesti Turun seudulla vaikuttaneeseen Hannulan herätykseen. Hän löytää ystäviä Länsi-Suomen rukoilevaisuudesta. Malmivaara avartuu. Hän ei suhtaudu muihin liikkeisiin enää ollenkaan niin stereotyyppisesti kuin nuoruudessaan. Hän alkaa nähdä niissä paljon hyvää ja yhteisiä piirteitä herännäisyydenkin kanssa. Ei ole niin kovin väliä sillä, missä ja miten ihmiset heräävät, koska Herra on suuri ja salattu ja tekee työtä kaikkialla.  Työ on Herran, mutta tärkeää on, että ihmisiä herätetään, heille tarjotaan sanaa, pidetään sanan vaikutuspiirissä, suostutaan Jumalan välikappaleiksi.  Malmivaaraa pyydetään usein puhumaan muiden liikkeiden tilaisuuksiin ja herättäjäjuhlilla puhuvat niiden edustajat, hän julkaisee heidän kirjoituksiaan Hengellisessä Kuukauslehdessä. Eletään aikaa, jolloin poliittinen hajaannus heikentää herännäisyyttä sisäisesti. Mauno Rosendalin elinvoima ja vaikutus Malmivaaraan on vähentynyt. Rosendal on keskittynyt kirjoittamaan herännäisyyden historiaansa loppuun. Malmivaarassa on vielä herätysliikepapin ytyä. Herännäisyyteen tulee myös nuoria pappeja näistä piireistä, siis varsinaisen herännäisyyden ulkopuolelta. Malmivaaran elämän loppuvaiheessa eletään aikaa, jolloin herännäisyys on laajemmin löytänyt Suomen kirkon ja kirkko herännäisyyden jonkinlaisen alkavan symbioosin merkeissä.

Tapahtuu
La 29.4.
Klo 17.00
Mieskuoro Veisuuveljien 10-vuotisjuhlakonsertti, Kulosaaren kirkko, Helsinki. Lisätietoja.
Pe 5.5.–7.5.
Uudistettujen Siionin virsien läpiveisuut Wanhassa Karhunmäessä Lapualla. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi