Kolumni 12/2012
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 12/2012

Paavo Kettunen

Kuva Jürgen Schopp

Jouluahdistus

”Syksyn ruska on rapissut puista ja pimeys iskee päälle. Miten kestää taas tämän synkän syksyn yli? Usein on ollut lohdullinen ajatus, että kun päästään adventin aikaan, niin jo helpottaa: joulu alkaa häämöttää ja se antaa voimia jaksaa pimeimmän kuukauden ylitse.

Viime vuosina on kuitenkin joulun odotukseen tullut ahdistusta. Joulusta luotu kiiltokuvamainen perhejuhla ei useinkaan toteudu tai ole edes millään muotoa mahdollinen. Minulle eronneena äitinä tuottaa kipua nähdä, miten lapseni toisaalta taiteilevat joulunaikaan olemistaan sekä minun että isänsä luona, ettei kumpikaan kokisi jäävänsä syrjään. Toisaalta tiedän, että joulu minun luonani on lapsilleni sellainen, jossa he tavoittavat jotakin lapsuutensa joulun perinteistä ja tunnelmasta. Uskon, että useimmille meistä juuri ne lapsuuden joulut ovat sitä, mitä vieläkin kaipaamme. Useimmiten perheissä juuri äiti rakentaa joulun puitteita esimerkiksi jouluruokien ja -koristelujen kautta. Koen syyllisyyttä siitä, että olen se ”parempiosainen” vanhempi, jonka luokse halutaan tulla ja ex-puolisoni kokee olevansa tämän takia enemmän syrjässä ja yksinäisempi.

Viime vuosina olen myös huomannut, että joulun tekeminen läheisilleni on joskus väsyttänyt minua niin, että olen ollut aattoillan jälkeen aivan uupunut. Niinpä joulusta nauttiminen ei ole vastannut ollenkaan niitä odotuksia, joita siihen olen asettanut. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että työn ohessa joulun valmistelu on aika iso ponnistus.

On tietenkin etuoikeus, että saan luoda joulumieltä rakkailleni, mutta myös se että heidän odotuksensa kohdistuvat juuri minuun, tuntuu välillä ahdistavalta.

Minulla on myös ollut onni ja ilo saada rinnalleni uusi, rakas elämänkumppani. Mutta kuinka ollakaan, siitäkin syntyy paineita; miten hänen tarpeensa ja toiveensa sovitetaan edellä mainittuihin kuvioihin? Jälleen olen keskiössä, miten sovitella kaiken siten, ettei kenellekään rakkaistani tulisi paha mieli? Joulu on kuitenkin hyvänmielen, lahjaksi antamisen ja saamisen, rauhoittumisen ja ilon aikaa.

Tiedän että moni muukin kamppailee samantapaisten kysymysten kanssa. Ystäväpiirissäni on ehkä enemmän rikkoutuneita kuin ns. ehjiä perheitä. Tämä on siis hyvin monen ”jouluarkea” tai ahdistusta. Olisiko joulun sanomalla tähän jotain ratkaisua? Miten joulun lapsi, Jeesus, voisi tässä auttaa?”

Oheisena on osa äskettäin saamastani kirjeestä, jonka julkaisen kirjoittajan luvalla. Siihen ei ole paljon lisättävää – sen voi sellaisenaan jakaa. Joulu ei ole vain kiiltokuvamaisen kaunis. Se on myös ahdistava.

Kahteen näkökulmaan tekee mieli kiinnittää huomiota. Ensinnäkin kirjoittajan mukaan hän on äitinä ”parempiosainen”, jonka luokse lapset haluavat jouluna enemmän kuin isänsä luokse. Hän kokee syyllisyyttä, että lasten isä jää syrjemmälle. Tämä syyllisyys ei poistu anteeksiantamuksella. Se on pikemminkin merkki siitä, että mieli ”on hyvä, lämmin, hellä” myös ihmistä kohtaan, jonka kanssa suhde on jostakin syystä kariutunut. Hänelle ei ole tarve kostaa. Olisiko joulun sanomalla ollut tähän jotakin vaikutusta? Ikään kuin armahtavaisuus olisi tullut todeksi.

Toiseksi mieltäni jäi askarruttamaan kirjeen loppu: ”Olisiko joulun sanomalla tähän jotain ratkaisua? Miten joulun lapsi, Jeesus, voisi tässä auttaa?” Ei ehkä ottamalla tätä ahdistusta pois vaan jakamalla sen. Taisi ensimmäinenkin joulu olla aika ahdistava. Ei ollut majapaikkaa. Jeesus ei syntynyt ns. normaaliin perheeseen: Joosef ei ollut lapsen isä eikä naimisissa Marian kanssa. Löytäisikö Joosef ollenkaan paikkaansa ja uhkaisiko Mariaa kivitystuomio?

Helposti tunnistamme Jeesuksen syntymästä ja hänen lapsuudestaan vain idyllin. Inkarnaatio – Jumalan tulo ihmiseksi – merkitsi Jumalan tuloa jakamaan ihmisen ahdistus ja raastavuus. Ei aina ottamalla se pois vaan kantamalla, osallistumalla siihen.

Voisiko Jumalan armahtavaisuus olla totta joulussamme niin, että riittäisimme epätäydellisinäkin?

Paavo Kettunen

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Su 16.7.
Herääminen - ooppera Paavo Ruotsalaisesta. Esitys Nivalassa. Lisätietoja
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi