1. Herätys ja herääminen uskonnollisina käsitteinä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

1. Herätys ja herääminen uskonnollisina käsitteinä

1.1. Yleensä

Ilmari Salomies toistaa usein Suomen kirkon historiassaan ajatusta, että kristillisen kirkon historiassa kulkee aina opin ja organisaatioiden sekä muiden ulkonaisten puitteiden kehittymisen rinnalla ”hiljainen, ihmisten sydämiä uudistava Hengen herättävä vaikutus ”.

Suomen kirkon kannalta katsottuna herätyksen juuret johtavat 1600-luvun lopulla Saksassa syntyneeseen pietismiin. Pietismin vaikutuksesta luterilaisessa kirkossa näkökulma uskoon muuttui yhteisöllisestä yksilölliseen. Vielä puhdasoppisuuden aikana ajateltiin yleisesti, että kun kansa käy ahkerasti kirkossa eli osallistuu yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä saa puhdasta kristinopin opetusta rippikoulussa ja kinkereillä, siitä seuraa, että ihmiset omaksuvat saamansa opetuksen, suhtautuvat siihen vakavasti ja toteuttavat sitä elämässään. Heistä tulee sekä oikeita kristittyjä että kunnon kansalaisia. Pietismin mukaan tämä ns. totena pitävä usko, pään tieto ei kuitenkaan riitä. Vasta ihmisen henkilökohtainen herääminen johtaa sydämen aitoon luottamukseen Herraan, ns. pelastavaan uskoon. Usko on henkilökohtainen asia, ei kollektiivinen tapa eikä teoreettista tietoa. Elävän uskon edellytyksenä on kyllä oikea tieto eli puhdas oppi, mutta se ei riitä. Tiedon tuli liittyä elävään henkilökohtaiseen tuntemiseen, ennen kuin se oli pelastavaa, elävää uskoa. Pelkkä opin totena pitäminen ja puhdasoppisuusintoilu aiheutti väärää uskon varmuutta ja turhia oppiriitoja. Pietismin vaikutuksesta seurakuntiin alkoi tulla kaksi joukkoa, hengellinen toimiva sisäpiiri ”ydin” ja maallistunut passiivinen ulkopiiri, johon kuuluvilla oli kyllä oikea luterilaisen opin mukainen tieto ja he olivat ulkonaisesti seurakunnan jäseniä. 

Juuri pietismin vaikutuksesta syntyivät siis käsitteet herätys ja herääminen. Olivat osia armonjärjestyksestä (ordo salutis), jolla pietismissä selitettiin, miten ja millaisten välivaiheiden kautta ihmisen hengellinen kehitys etenee, kun hän pääsee osalliseksi pelastavasta uskosta.

Herätysliiketutkimus erottelee käsitteet herätys ja herääminen niin, että herätys on joukkoilmiö. Herääminen on taas yksilöllinen tapahtuma. Herääminen ei yleensä ala täysin uskonnonvastaisista tai jumalattomina pidetyistä yksilöistä, vaan jollakin tavalla hengellisesti sammuneista ihmisistä, jotka haluavat uudistusta hengelliseen elämäänsä ja lähtevät etsimään elävyyttä uskoonsa jonkun tai joidenkin armoitettujen yksilöiden johdolla. Sitten alkaa tapahtua. Jonnekin hautautunut totuus löytyy. Innostus kasvaa. Lisää väkeä tulee mukaan. Kun yksilöt heräävät, heistä yhdessä syntyy herätys, joka laajenee ja leviää myös maailman lasten joukkoon. Syntyy herätysliike, jonka elämänkaaressa toistuvat tietyt säännönmukaisuudet.

1.2. Malmivaara ja uskonnolliset käsitteet

Näinhän on ollut herännäisyydessäkin. Senkin kehitystä voidaan seurata ja erottaa siinä erilaisia vaiheita. Etsiä yhtymäkohtia aikaisempaan, selittää tapahtuminen syitä ja seurauksia, tarkastella niitä eri näkökulmista. Herännäisyys on silti selvästi pietistinen herätysliike, vaikka se toisaalta herätysliikkeenä onkin varsin omaperäinen suomalainen liike

Mitä Wilhelmi Malmivaaraan tulee, hänhän oli vanhan pietistisen herätysliikkeen varsinainen uudistaja.  Herätys oli hänelle tärkeä asia. Siitähän koko liike eli herännäisyys on saanut nimensä ja siihen kuuluneita ihmisiä sanotaan heränneiksi. Hänellä oli myös vahva näkemys siitä, että koko Suomen kirkko ja Suomen kansakin tulisivat vielä uudistumaan herännäisyydestä lähtevän voimavaikutuksen kautta.

On kuitenkin muistettava, että Malmivaara ei ollut teologi siinä merkityksessä, että hän olisi pyrkinyt erittelemään opinkäsityksiä yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti. Malmivaara oli käytännön sananjulistaja ja sielunhoitaja, hengellisen liikkeen johtaja, jolle ihmisten herääminen ja herätys olivat käytännössä tärkeitä. Herännäisyys uudistui, kun ihmiset heräsivät. Ja pappien tuli saada ihmiset heräämään. Malmivaaralle riitti se, että herännäisyyden oppi oli sama kuin tunnustuskirjojen pohjalla oleva kirkon oppi.  Teologista pohdiskelu ja käsitteiden täsmällinen määrittely oli Malmivaaran mielestä suorastaan hyödytöntä puuhastelua. Malmivaaran puheet ja kirjallinen tuotanto palvelivat pääasiassa julistuksen ja hartauden asiaa.

Kun hän esim. eräässä saarnassaan puhuu oikeasta ja väärästä tiestä, hän sanoo, että Jumalan Hengelle on vierasta sen pohtiminen, mitä on oikea usko ja mistä sen saisi. ”Jumala ei käske ihmisiä pitämään huolta oikeasta uskosta, vaan käskee: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun huoneesi’. Jumala ei käske tekemään selkoa uskosta, ei omasta eikä muiden, vaan Hän sanoo: Usko! Se on: älä järkeile, älä utele, vaan ala harjoittaa uskoa Kristukseen. Siinä sitten selkenee kaikki. Sama on parannuksen laita. Ei ole tehtävä selkoa siitä, mitä parannus on, miten sitä tehdään tai kuka tekee oikeaa parannusta ja kuka väärää, vaan on itse ryhdyttävä tekemään parannusta, pantava parannus harjoitukseen. Sama on laita kaikkiin käsiteisiin nähden, mitä Raamattu sisältää. Ihmisen järki on niin sokea, ettei se ikinä pysty tunkemaan sisälle Jumalan salaisuuksiin. Jumalan tiet ja tuomiot ovat käsittämättömät. Ne käsitetään vain siten, että pannaan harjoitukseen usko Jeesukseen Kristukseen. Silloin nähdään, kuinka vähän ihminen näkee, ymmärtää ja käsittää.”

Edellä mainitussa katkelmassa Malmivaara itse puhuu ihmisen heräämisestä ja parannuksesta (parannuksen tekemisestä) hänelle tyypillisellä tavalla tarkoittaen samaa asiaa. Hän ei usko, että Jumala toimisi ihmisiä herättäessään ja kasvattaessaan aina tietyn kaavan mukaan eli Malmivaara hylkää kaikki sitovat armonjärjestykset (ordo salutis, ”armon tikapuut”, niin kuin Paavo Ruotsalainen aikoinaan). Ei hän erottele myöskään sanoja herätys ja herääminen. Enemmän kuin sanaa herätysliike hän käyttää kuitenkin sanaa hengellinen liike. Erityisen mielellään hän käytti hänelle rakkaasta hengellisestä liikkeestä, heränneistä, sanaa ”herännyt kansa”. Malmivaara oikeastaan itse loi tämän sanan tai käsitteen.

Edellä mainittu Malmivaaran enemmän sisäisen vaiston ja perinteen kuin täsmällisen teologisen erittelyn varassa tapahtuva suhtautuminen hengellisiin asioihin on siis pidettävä mielessä, kun lähdetään tekemään selkoa ja keskustelemaan siitä, mitä Malmivaara tarkoittaa heräämisellä ja herätyksellä. Käsitteiden sisältöä on haettava hänen saarnoistaan ja puheistaan (esim. ”Viestejä vaivatuille”- kokoelma) ja ”Kaita tie Joonan kirjan valossa”.

Toisaalta on kuitenkin muistettava, että niistä puhuttaessa ollaan tekemisissä Malmivaaralle erittäin keskeisen ja erittäin tärkeän asian kanssa.

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Su 16.7.
Herääminen - ooppera Paavo Ruotsalaisesta. Esitys Nivalassa. Lisätietoja
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi