Tarina ihmisestä, joka tunsi olevansa huono
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tarina ihmisestä, joka tunsi olevansa huono

Riitta Birck ja koiransa Wanda.

Riitan yksi roolihahmo on Irmeli Kuuskajaskari-Venuutin, joka on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Osallistava koominen kouluttaja ja PowerPoint-luennoitsija. Hän laulaa yhteisöllisiä lauluja ja osaa neljä sointia ukulella

Herttaisen näköiset talot nököttävät syysaamuna metsän suojassa Tampereen kallioisella asuinalueella. Siellä täällä tuulen puistelemien puiden läpi pilkottaa kellertävää valoa - jossain ollaan kotona.

Riitta Birck ja koiransa Wanda ovat vastassa kotinsa ovella. Molemmat katsovat kohti kuunnellen.

 

Leppoisan oloisessa kodissa maanläheiset värit, keltaisen, vihreän ja ruskean murretut sävyt sovittavat ihmistä osaksi luontoa. Maanläheisyys ja käytännöllisyys tulevat Riitassakin esiin, toisaalta hän tuntuisi hyppelevän spontaanisti maan pinnan yläpuolella.

Riitta syntyi 60-luvulla Ylivieskassa Hihnalan perheeseen. Myöhemmin nelihenkinen perhe asettui Seinäjoelle. Riitta vaihtoi vastikään sukunimensä Birckiksi, sen hän löysi äitinsä suvusta tutkiessaan juuriaan.

Seurakunnan nuorisonohjaajan tehtävistä Riitta siirtyi vähitellen tekemään yhteisöpedagogina esiintymis- ja koulutustöitä. Tarinateatterissa hän on toiminut 20 vuotta, eli on suomalaisen Tarinateatterin pioneereja.

- Tarinateatteri on soveltavaa yhteisöllistä improvisaatioteatteria, jonka idea ja ydin on oppia kuuntelemaan toista, hänen tarinaansa ja sen tunnelmaa, Riitta kertoo ja toteaa Tarinateatterin vaikuttaneen häneen ja elämäänsä voimakkaasti.

Neljän pojan äiti kertoo muuttaneensa usein ja kasvattaneensa lapsensa koiriensa kanssa. Kahdesta avioliitosta olevista lapsista, nuorimmainen asuu vielä kotona.

Peiliin katsojien uskallus ja mahdollisuus

Keskustelu liikkuu luontevasti körttiläisyyteen, siihen maastoon ja maisemaan, joka on Riitalle tuttua lapsuudesta asti. Välillä hän on ottanut siihen etäisyyttä, mutta sitten kaivannut tuttua tunnelmaa. Viime kesänä hän poikkesi siskonsa Mallan kanssa Isonkyrön herättäjäjuhlille.

– Kuulostelimme, että miltä meistä tuntuu? Seurapuheissa kuulimme synnintunnon herättelyä rauhallisella tempolla. Se antoi mahdollisuuden katsoa rauhassa peiliin.

Riitan mielestä seurat ylläpitävät turvallista kulttuuria, joista ihmiset – säilyttäjät ja uudistajat – ammentavat. – Tuntuu siltä kuin herännäisyys pyrkisi tällä hetkellä säilyttämään jotain tuttua tunnelmaa.

- Onhan sekin hyvä asia, mutta herännäisyydellä olisi pääomaa myös nostaa keskusteluun ajankohtaisia asioita ja ottaa kantaa niihin.

Körttiläisyyteen liittyvä rehellinen oman itsensä tutkistelu olisi Riitan mielestä valtava voimavara. – Se voisi ilmetä vaikka arvolauseena ”Uskallan katsoa tekemisiäni ja pystyn armahtamaan itseäni ja muita.” Sitä vasten peilattaisiin kaikkea toimintaa ja päätöksiä niin omia kuin työyhteisönkin.

Vaikeinta onkin ehkä tulla esiin oman tarinansa kanssa, sellaisen johon liittyy häpeää ja syyllisyyttä, kuten epäonnistumiset parisuhteissa.

- Miten körttiläisyydessä korostetut synnintunto ja armo voisivat näkyä tässä ajassa, jossa ihmiset yrittävät pitää yllä julkisivuaan, etteivät menettäisi kasvojaan?, Riitta kysyy.

- Miten körttiläisyyden luovuttamattomat arvot pöllytetään tähän päivään? Vai painaako körttiläisyydessä sisäsyntyisenä häpeä ja syyllisyys ihmisen hiljaiseksi?

Körttiläisyyden siunauksesta ja varjosta

Riitan körttiläiset juuret ulottuvat sukupolvien taakse pohjoispohjanmaalle. Aikoinaan körttiläisyys tarkoitti yksittäisen ihmisen kohdalla myös sitä, että hän erottautui ulkoisella olemuksellaan toisista. – En tiedä, mikä vastaisi samaa nyt meidän ajassamme.

Riitan muistikuvien mukaan hän oli rakkaalle papalleen Heino Hihnalalle erityisen tärkeä. Pappa ei ollut käytännön ihmisiä, joten mummo hoiti kodin arkea. - Pappa ihaili pappeja ja kävi sitten Karhunmäen opistolla jonkun saarnakurssinkin. Ensimmäisestä Aholansaaren matkastaan hän kirjoitti Kalajokilaakso-lehteen ylistävän kirjoituksen, ihan kuin olisi käynyt taivaassa!

Isänsä puolelta Riitta on löytänyt Lysti-nimistä sukua. Kerrotaan tarinaa, että hän sai nimensä siitä, kun osoittautui ruotuväessä niin lystikkääksi.

- Olen huomannut, että suvussamme kulkee lysti-geeni, hän naureskelee ja luettelee lähipiiristään hyväntuulisia väläyttäjiä ja hauskuuttajia.

Riitan äidin suvun puolelta körttiläisyys näkyy vieraanvaraisuutena. Sukupolvesta toiseen voi Riitan mielestä siirtyä hyviä, siunauksen säikeitä. Sellaisena hän mainitsee äitinsä kodin suvaitsevan hengen kaikkia ihmisiä kohtaan. Omaa äitiään hän kuvaa ihmiseksi, joka ei erottele eikä tuomitse ketään.

- Isovanhempani ovat eläneet ankarissa olosuhteissa. Taivasikävä auttoi heitä jaksamaan. Se oli toivo paremmasta tulevaisuudesta, jota ei siinä arjessa ollut odotettavissa. Sekin toivo oli kuitenkin oman huonommuuden värittämää, että ei ylpistyisi ja luulisi armopaikan tulevan omilla ansioillaan.

Hyvin kasvatettu tyttö tunsi olevansa paha

Seinäjoen herättäjäjuhlilla vuonna 1972 yksitoistavuotias Riitta myi jäätelöä, kun hänet valtasi kaihertava olo. – Muistan silloin miettineeni, mikä minussa on niin pahaa? Musta varjo tuntui laskeutuvan päälleni, eikä armo yltänyt minuun.

Riitta kertoo olleensa vilkas lapsi. – En tehnyt mitään pahaa, mutta minua oli varmasti vaikea saada kuriin. Muistan hyvin tunteen, mikä liittyy siihen kun aikuinen nostaa sormensa pystyyn ja katsoo minua sanoen: ”Häpee vähän”.

- Jokainen sukupolvi elää omaa aikakauttaan ja toimii siinä parhaansa mukaan. Äitini antoi minulle joskus Wilhelmi Malmivaaran kirjoittaman Lasten Kasvatus kirjasen, että ymmärtäisin heidän taustojaan.

Pienen vihkosen takakanteen lapsukainen on raapustanut sinisellä värikynällä merkintöjään. Herättäjä-Yhdistyksen julkaisema 9. painos on ilmestynyt vuonna 1949. Ensimmäinen luku alkaa näin: ”Suomen kansan tulevaisuus on lähinnä Jumalaa meidän omissa käsissämme. Se muodostuu ehdottomasti sen mukaan, miten kasvatamme nousevaa sukupolvea, jonka tulee meidän poismentyämme astua työskentelemään, kestämään ja kärsimään.”

- Onko se, mikä auttoi vanhempiamme ja isovanhempiamme selviämään, kääntynyt meidän, jotka olemme imeneet seurapuheen sävyn äidinmaidossa ja hengittäneet Siionin virsien ilmapiirissä, varjoksemme? Kannammeko lapsena sisäistettyä kokemusta siitä, että olemme syntisiä ja pahoja?, Riitta kysyy.

- Ehkä kokemus on aiheuttanut sen, että olemme suostuneet elämässämme olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olisi pitänyt nousta pitämään puoliaan, raivaamaan itselleen tilaa, uskomaan itsestään hyvää, mutta emme ole katsoneet sitä oikeudeksemme.

Riitta on tutustunut professori Paavo Kettusen häpeä-tutkimuksiin, joiden mukaan ihmisen altistuessa häpeän tunteille, hän saattaa omaksua häpeäidentiteetin, kelpaamattomuuden ja huonouden kokemuksille perustuvan minäkuvan.

Kettusen tutkimuksen mukaan sovitus vapauttaa syyllisyydentuntoisen, mutta häpeästä kärsivän syvin tarve on tulla hyväksytyksi ja vastaanotetuksi. Syyllisyyden kysymykset ja niihin liittyvät teot voidaan käsitellä vasta, kun häpeä on tullut nähdyksi armon kautta.

Aholansaaren Mooses

Riitta kävi rippikoulun omassa seurakunnassaan, Seinäjoella. Pikkusiskonsa Mallan hän ilmoitti Herättäjä-Yhdistyksen Aholansaaren leirille. Mallan perässä meni sitten serkkuja, Riitan poikia ja heidän sisarpuoliaan.

- En päässyt itse Aholansaareen, mutta olen vienyt sinne monia, olen Aholansaaren Mooses, hän heittää.

Riitalla on körttiläisyydestä paljon kysymyksiä ja halu keskustella. - En haluaisi kääntyä körttiläisyydestä pois, vaan haluaisin omalla elämälläni olla sitä kirkastamassa.

Herännäisyyden siunaus on Riitan mielestä armo, rohkeus myöntää oma vajavaisuutensa sitä väistämättä, pyytää anteeksi ja kantaa vastuu teoistaan.

 – Herännäisyyden helmi on myös siinä, miten toiseen ihmiseen voi suhtautua myötätuntoisesti. Kaikilla ihmisillä on joku risti elämässään kannettavana, silloin kateus on turhaa.

Körttiläisyyden varjo liittyy häpeän ja syyllisyyden monimutkaisiin tunteisiin. - Ne tulevat jostain kaukaa ja ovat varmasti monen kokemia, mutta onko näistä puhuttu herännäisyyden piirissä?

 

Johanna Sointula

 

 

 

 

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi