Yhteinen vaiva ja ilo on talkootyön ydin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Yhteinen vaiva ja ilo on talkootyön ydin

Isonkyrön herättäjäjuhlilla

Alpo Järvi H-Y:n kansainvälisen työn talkoissa.

Kuvaaja Martti Tala

Skuorsolan kirkon pihamaalla

”Anna Kristus rohkeutta, mennä maastoon tiettömään,

 jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.

Juuri siellä sinuun juurruin.”

Virsi 525

 

- Vasara kädessään mies puhuu paremmin! Talkoissa mies saa olla se, mikä hän on ja tehdä sitä, mitä hän osaa. Miehet laittavat sielunsa työtehtäviinsä, kertoo talkoopappi Alpo Järvi.

 

Monet talkoot organisoineena hän tietää, mistä puhuu ja väittää itsekin mieluummin touhuavansa kuin puhuvan. – Talkoot on miehen uskontunnustusta, hän sanoo.

 

Alpo Järven pitkä, uraauurtava työ Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn sihteerinä päättyi käytännössä Isonkyrön herättäjäjuhlien päätösseurojen viimeiseen puheeseen. Eläkeläisenä hän on jo lupautunut talkoolaisten rivijäseneksi. – Pitää olla uskottavuutta, hän kommentoi.

 

Alpon toimintatavoissa ovat korostuneet konkreettinen tekeminen ja talkoohenki. Se on hänen mielestään oikeaa körttiläisyyttä. Missä vaan on milloinkin tarvittu apua, sinne on menty ja autettu. Yhteistyö ja luottamus eri osapuolien välille on pyritty luomaan avoimuudella ja aitoudella.

 

Talkoopastori on antanut mahdollisuuden miehille, tavallisille ihmisille. Talkoisiin on kutsuttu kaikkia, pääsyvaatimukseksi on riittänyt halu tulla mukaan.

 

- Meillä ei ole ollut tapana tivata, kuuluuko kirkkoon ja mikä on puoluekanta? Kysymme vain, antaako emäntä luvan ja talkoiden päättyessä kiitämme emäntää isännän lainasta!

 

Talkootyössä miehet ovat löytäneet itselleen sopivan tavan auttaa ja palvella. - Kunpa meidän kirkkomme osaisi käyttää miehiä!, Alpo puuskahtaa.

 

Rajojen ylittäjä

 

Järvi tuli H-Y:n tammikuussa 1980 Suolahden seurakunnan nuorisopastorin virasta. Yleissihteerin tehtäviin kuuluivat herättäjäjuhlien järjestelyt ja toimiminen toiminnanjohtajan apulaisena.

 

- Yhdistyksen talousjohtajan Mikko Kuoppalan jäädessä eläkkeelle 1982, minulle siirtyi talousvastuu. Vuonna 1989 sain tehtäväkseni Wanhan Karhunmäen toiminnan, lisäksi toimin Etelä-Pohjanmaan aluesihteerinä ja yleissihteerinä. Tuolloin alkoi myös heimotyön uusi tuleminen.

 

- Wanhan Karhunmäen haasteet kyllä koettelivat meidän koko perhettä, Alpo kertoo.

 

Heikki Puhto vastasi herättäjäjuhlien järjestelyistä vuosina 1990-1998, sitten tehtävät siirtyivät jälleen Järvelle, samoin yhdistyksen talous, kunnes ne siirtyivät vuonna 2002 Hanna Maunulalle. Ylivieskan herättäjäjuhlat 2006 olivat viimeiset Alpon vastuulla olleet, sen jälkeen järjestelyvastuu on ollut Osmo Kankaalla.

 

Vuonna 2008 Alpon työalueeksi nimettiin H-Y:n kansainvälinen työ, johon kuuluvat Suomen Lähetysseuran kautta tehtävä lähetystyö ja työ sukukansojen parissa Venäjällä ja Virossa.

 

- Olen viihtynyt työssäni hyvin. Työnantaja on osannut ottaa minusta irti erityisosaamiseni. Minulla on ollut mielekästä työtä ja todellisia mammuttihaasteita, hän kuvailee työvuosiensa tehtäviä.

 

Laaja-alaisissa ja vaativissa tehtävissä on pitänyt ylittää taiten monenlaisia rajoja.

- Minulla on ollut talkoovärväyksessä etuna se, että olen kahden maakunnan kansalainen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kasvatti, Alpo toteaa.

 

”Talkoolaiset ovat syntyneet näppylähanskat käsissään!”

 

Alpo on rakentaja. Hän on nikkaroinut perhepiirissään ja osallistunut moniin talkoisiin. Eipä taida monenkaan työpöydällä ollut Venäjän kirkkojen piirustuksia, Alpon pöydällä niitä on ollut useita!

 

Vuonna 1989 joukko Wanhan Karhunmäen talkoolaisia lähti Kupanitsan seurakuntaan viemään kirkonkelloja. - Pysähdyimme matkallamme katsomaan myös Skuoritsan seurakunnan rauniokirkkoa. Kelton Vilho sanoi minulle, että kyllä täällä olis meille hommia, Alpo muistelee talkooidean syntymishetkeä.

 

Karhunmäen talkoolaiset lähtivät ensimmäisinä matkaan! Silloinen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius suhtautui idän talkoisiin myönteisesti ja antoi luvan lähteä. - Jaakko antoi luovalle hulluudelleni tilaa, Alpo kiittelee edesmennyttä Ystäväänsä.

 

”Vasarakristillisyydeksi” kutsuttu toiminta alkoi Inkerin kirkon työmailta Venäjältä. Toiminnassa keskeisellä sijalla ovat olleet talkoorakentaminen ja humanitäärinen avustustoiminta.

 

- Laskuissa ei tahdo enää pysyä mukana, mutta suurin piirtein talkoolaisia, miehiä ja naisia on ollut kaikkiaan 500 ja talkootunteja on tehty vuosittain noin 10 000. Eräänä vuonna rajanylittäjiä oli 238, he viipyivät talkookohteessa yhdestä viikosta kuukauteen, Alpo kertoo.

 

Talkookohteissa tehdään yhteistyötä paikallisten tahojen ja kirkon kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat olleet esimerkiksi Inkerin- ja Viron kirkot, Kirkon Ulkomaanapu ja Lähetysseura.

 

Joskus talkooprojektit sujuvat joutuisasti, toisinaan kaikki hyvät suunnitelmat ovat keikahtaneet päälaelleen. Välillä esimerkiksi tarvikkeiden ja koneiden puute saattavat hidastaa, pitkittää työtä.

 

Reissun jälkeen maailma näyttää erilaiselta

 

Alpo muistelee kalajokilaaksolaisen ryhmän reissua Shuorsolan kappelityömaalla, Marin maalla. Miehet ja naiset olivat tehneet kaksi viikkoa työtä. Kirkon peruskivet oli nostettu nosturilla paikoilleen, rakennus oli räystäskorkeudessa ja kattorakenteet olivat paikoillaan.

 

Talkoojakson päätteeksi kirkkotyömaalla pidettiin ehtoollisjumalanpalvelus. Samalla kastettiin lähes aikuinen lapsi, jonka kummeiksi ryhtyi eräs pariskunta talkoolaisten joukosta.

 

- Kirkon ensimmäistä messua vietettiin taivasalla ja talkoolaiset saivat lähtöevääkseen enkelten leipää, Alpo kuvailee talkoolaisten koskettavaa kokemusta.

 

Ihmisen kohtaaminen lisää ymmärrystä ja murtaa asenteita. - Venäjä, josta monilla talkoolaisilla on ollut pelottava ”ryssälandia”- mielikuva, on saanut talkookohteissa tapahtuneiden kohtaamisten kautta uudet kasvot.

 

- Ihmisen elämäntarina luo ymmärrystä ja alkaa katsella erilaisilla silmälaseilla. Rakkaus elää ymmärryksestä, mutta se kuolee unohtamiseen ja itsellisyyteen.

 

- Talkooreissuilla syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita, yhteinen vaiva ja ilo yhdistävät porukkaa. Reissun jälkeen maailma on toisen näköinen.

 

Omat murheet alkavat tuntua pieniltä ja itsestään selvänä pidetty hyvinvointi alkaa hävettää. Matkoilla ja kohtaamisten myötä kiitollisuus ja tyytyväisyys kasvavat. – Kaikki on lahjaa ja meillä on paljon velkaa köyhiin maihin ja epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja ihmisiä kohtaan.

 

Talkoolaisen elämässä kannettavakin kantaa

 

Alpo on kokenut talkooporukan keskellä, miten Sana voi tulla lihaksi. Hän ottaa esimerkin Markuksen evankeliumista, missä Jeesus parantaa ramman miehen.

 

- Neljä miestä kantoi rampaa Jeesuksen luo. Kun he eivät mahtuneet taloon, miehet purkivat katon ja nokkelina poikina laskivat ramman liinoilla Jeesuksen eteen. Tekstissä sanotaan: ”Nähdessään heidän uskonsa, Jeesus paransi hänet.” Jeesus ei katsonut rampaa, vaan talkoissa olleita miehiä!

 

- Haavoittuneilla ja siipirikoilla on kantajansa! Ei tässä tarvitse miettiä omaa pelastustaan, kun ympärilläni pyörii tällainen äijämäärä. Jeesus näkee heidät ja armahtaa minuakin, rampaa, Alpo toteaa.

 

Mikä sitten pitää ihmisen matkalla? Alpon mielestä se on ikävä. Ikävä pakottaa matkaan ja ohjaa takaisin. – Siinä pakomatka muuttuu usein merkillisellä tavalla Kotimatkaksi.

 

- Ikävä, armon ikävä ja virret ovat pitäneet minutkin matkalla. Ei toki aina tiellä tai tien pientareellakaan, talkoopappi Järvi toteaa mietteliäänä ja jatkaa - Ei minulla ole varaa pullistella. Kaikki on armoa ja se on ihmiselle käsittämätöntä!

 

Johanna Sointula

 

 

 

 

 

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi