1. Paavon suku ja kasvuvuodet
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

1. Paavon suku ja kasvuvuodet

Näkymää Tahkovuorelta Syvärin suuntaan.

Paavon suvun vaiheista on hyvä aloittaa. Jo 1600-luvulla Paavon isoisiä oli Iisalmen alueella nimismiehenä. Silloin nimismies ei vielä ollut valtion virkamies, vaan varakas matkareitin varrella asuva talonpoika, jonka velvollisuus oli majoittaa ja ruokkia esivallan tehtävissä liikkuvat virkamiehet. Paavon isoisä oli varakas. Hänellä oli kaksi poikaa, joista perinnäistavan mukaan vanhempi veli sai talon ja nuoremmalle annettiin kaksi kertaa suurempi alue metsämaata, johon tämä sai kaataa kaskensa ja rakentaa asuinrakennuksensa. Tavallisesti talonpoikaissuvut menivät keskenään naimisiin siten, että samansuuruisten talojen lapset solmivat keskenään avioliiton, niin ettei tarvinnut suorittaa mitään omaisuuden siirtoja. Paavon isän Vilppu Ruotsalaisen kohdalla niin ei tapahtunut. Vilppu solmi avioliiton Kuopiossa asuvan Anna Helena Svahnin (1756-1831) kanssa. Vilpun appi oli Kuopion ruotuväkikomppaniassa palveleva Johan Henrik Svahn. Heidän vihkitoimituksessaan käytettiin sekä suomea että ruotsia. Asiakirjoissa sanotaan Anna Helena vihityn ruotsiksi, jota Vilppu ei osannut. Anna Helenan äiti Kristina Kiljander oli Kaavin kappalaisen Anders Kiljanderinin tytär. Isä kuoli Kristiinan ollessa l4-vuotias ja äiti neljää vuotta myöhemmin. Täysorvolla ja varattomalla papintyttärellä ei ollut kovin suuria mahdollisuuksia aviopuolison valinnassa ja niinpä hän 23-vuotiaana, vuonna 1752, solmi avioliiton Kuopion ruotuväkikomppaniassa palvelevan korpraali Henrik Johan Svahnin kanssa. Korpraali yleni vuosien kuluessa ylempiin arvoihin, joten perheenkin leipä leveni. Kristiina pyrki siirtämään kotinsa perinteitä lapsilleen ja ainakin osittain siinä onnistuikin. Paavon äidillä ei ollut liioin valinnan varaa aviopuolison hankinnassa. Oli tyydyttävä varakkaaseen suomenkieliseen talonpojan poikaan.

Anna Helena ja Vilppu aloittivat yhieiselämän Iisalmen hallintopitäjään kuuluvassa Onkiveden kylän Tölväniemen kyläyhteisön Tuomaala-nimisessä talossa. Heille syntyi esikoisena 9.7.1777 poika, jolle kasteessa annettiin nimi Påhl Henrik. Talon hallinta oli vielä Paavon vanhempien käsissä. Etenkin äiti Anna Helena toivoi pojalleen oman sukunsa jäsenten kohtaloa. Hän opetti poikansa lukemaan jo kuusivuotiaana ja opetti hänelle samalla ruotsia, joka siihen aikaan oli ainoa koulukieli. Kouluunlähtöä varten äiti hankki pojalleen verkapuvun, syksyllähän sitä olisi jo tarvittu. Mutta silloin vuonna 1786 tapahtui ikävä takaisku. Molemmat isovanhemmat kuolivat ja heidän testamenttinsa astui voimaan. Talon peri Vilpun vanhempi veli Paavo ja Vilppu perheineen joutui muuttamaan Sutelan kylään Iisalmen pitäjän kaakkoiskulmaan, lähelle nykyistä Varpaisjärven kirkonkylää. Paavon äiti koki elämänsä vaikeimman vastoinkäymisen. Unelma mahdollisesta pappispojasta vaihtui kaskitalonpojan arkipäiväksi. Kymmenvuotias poika joutui olemaan mukana miesten töissä. Setä antoi Paavolle suvun Raamatun, jota Paavo ennestään oli ahkerasti lukenut. Vapaa-aikana Paavo sai sitä lukea. Aina välillä Paavo kävi toisten poikaan kanssa yhteisissä peleissä ja leikeissä ja palasi taas kirjan ääreen.

Paavon Raamattu oli ns. Vanha suomalainen Raamattu, vuonna 1776 hyväksytty 4. virallinen Raamattu, josta uusia painoksia otettaessa karsittiin pahimmat havaitut kielivirheet pois. Se Raamattu oli voimassa aina vuoteen 1938. Lähes jatkuvasti raamatunkäännöstyöt olivat menossa pitkin 1800-lukua, mutta ne jäivät yrityksiksi. Vanhassa suomalaisessa Raamatussa oli ennen tekstiä sata sivua luetteloita, joista aakkosellinen asialuettelo oli tärkein. Lisäksi oli selitetty Raamatussa esiintyvät nimet ja paikat, samoin omana luettelonaan mitat, painot, rahat, ajanlasku ja juhlat. Tapahtumat oli juutalaiseen tapaan laskettu maailman luomisesta siten, että esim. Vapahtajan syntymä oli Lutherin laskun mukaisesti tapahtunut 3970 maailman luomisen jälkeen. Lopuksi oli luettelo niistä Vanhan Testamentin kohdista, jotka oli selitetty ja mainittu Uudessa testamentissa.

Kirkon tehtävänä tuohon aikaan oli hoitaa myös kansanopetus. Kiertokoulua aloiteltiin Paavon lapsuudenaikaan keskeisimmissä paikoissa. Savossa vuosittaiset lukukinkerit olivat ainoa paikka, jossa kirkolla oli mahdollisuus tarkastaa kyläkunnittain ihmisten osaamista. Lukutaidon opettaminen oli kotien asia. Savossa oli sanonta: vuodessa on kaksi kovaa päivää, hernerokan puinti ja lukukinkerit. Viimeksi mainitut olivat Paavolle mieluisia, niissä hän jo lapsesta lähtien osoitti olevansa tietomies. Paavon kotoa oli Iisalmen kirkolle noin 50 kilometriä. Matkan pituuden vuoksi Paavo kävi rippikoulun vasta 19-vuotiaana, vuonna 1796. Hän toivoi siltä paljon. Hän oli kuullut pitäjän rovastin selityksiä kinkereillä ja ihmetellyt hänen suurta kristillistä tietouttaan. Oppitunneilla aika meni opettajilta huonolukuisten kanssa jankatessa ja Paavo tunsi suurta pettymystä. Hän ei saanut rippikoulusta niin paljon kuin olisi toivonut.

Samana kesänä tapahtui Savojärven kylässä hurmosherätys. Kahden talon väkeä oli heinäniityllä muutaman kilometrin päässä nykyiseltä Lapinlahden kirkolta, Telppäs-nimisellä ulkoniityllä. Sen ajan kertomuksen mukaan "Pyhä Henki laskeutui heidän päälleen niin voimallisesti, että he kaatuivat maahan niin kuin kuolleet ja he näkivät siinä taivaallisia, erinomaisia näkyjä, ja puhuivat eri kielillä, joita henki heille opetti, niin kuin kuin apostolitten aikana." Herätyksessä mukana olleet kokoontuivat monta kertaa viikossa, veisasivat ja osa puhui kielillä. Joukkoon tuli uutta väkeä. Eräs talonisäntä Juhana Martikainen (1771-1825) oli heikkonäköinen eikä saavuttanut koskaan kunnon lukutaitoa. Hänestä tuli horrospuhuja, joka ilmoitti ajan, koska puhe alkaisi seuraavalla kerralla. Hän puhui väkevästi ja raamatullisesti, mutta herättyään ei muistanut mitään, mitä oli puhunut eikä pystynyt toimimaan hengellisenä opastajana. Liikkeen johtajaksi nousi Juhana Puustijärvi eli Lustig (1771-1833), joka oli kotoisin Ylitorniolta ja kasvanut wiklundilaisen herätysliikkeen piirissä. Pastori Nils Wiklund oli hänen kastekumminsa. Hän oli kulkeutunut poikasena Oulu-Kuopion tien rakennusväen mukana Savoon ja ollut samassa talossa renkinä, josta Vilppu Ruotsalainen oli perheineen poistunut. Hän oli vuonna 1793 avioitunut Maria Antintytär Ruotsalaisen kanssa ja saanut torpan asuttavakseen Savojärven kylän naapurista Ollikkalasta. Hän oli taitava puuseppä.

Puustijärvi eli Lustig oli Savojärven herätyksen tarkkailija. Hän kertoi kotipuolensa hurmoksellisesta liikkeestä. Hänellä oli liikkeen johtajaksi tarvittavat ominaisuudet. Hän oli luonteeltaan valoisa ja iloinen, musikaalinen ja soitti viulua. Hän oli lukenut Raamattua ja hartauskirjallisuutta. Hänellä oli hyvät puhujanlahjat ja häntä oli helppo lähestyä. Hän osasi esittää oikein kristinopin alkeet ja selittää parannuksen asiat vanhurskauttamiseen asti. Sellaista sanaa syntiensä paljoutta ja Jumalan vihaa kauhistelevat, vasta herätykseen tulleet ihmiset halusivat kuulla. Hän puhui aina Raamatun tekstin pohjalta. Hänellä oli herrnhutilaispohjainen valoisa uskonkäsitys, joka korosti Kristuksen sovitustyötä. Hän johti Savojärven herätystä yli kaksi vuosikymmentä. Sen kuluessa alkoi Paavo Ruotsalainen nousta esille ja Paavo lopuksi sivuutti hänet. He erosivat toisistaan. Paavo ei sietänyt tanssia eikä piirileikkiä, joita Lustig saattoi harrastaa ainakin häissä. Paavo taas oli tanssia vastaan. Lustig oli raittiusmies, Paavon aikana kahvi ei vielä ollut Savon maaseudulla tunnettu, siellä annettiin vieraalle paloviinaryyppy.

Paavo koki rippikouluvuotenaan 1796 voimakkaan herätyksen, jolloin hän hylkäsi mm. talkootanssin ja piirileikin, jotka olivat nuorison harrastamia. Isä suorastaan tahtoi pakottaa Paavon toisten nuorten mukaan. Kolme vuotta isä ja poika kävivät kamppailua. Kun poika ei lähtenyt talkoihin, isä ei puolestaan päästänyt poikaansa heränneiden seuroihin, vaan piilotti poikansa pyhävaatteet, estääkseen tätä lähtemästä. Paavo kamppaili itsensä kanssa, mitä olisi tehtävä. Hän sai kuulla, että Iisalmen kautta oli kulkenut jumalisuutta harrastanut mies, joka iltaisin piti iltahartauksia ja myi kristillisiä kirjasia. Hökkä tai sen tapaiseksi mainittiin hänen nimensä, "---hänen sanottiin olevan hyvin perustettu salaisessa ja totisessa viisaudessa." Paavo aikansa asiaa pohdittuaan lähti häntä etsimään vuonna 1799 ja löysi Jaakko Högmanin Jyväskylästä, missä kirkonrakennuksen yhteydessä tarvittiin seppiä. Mitä seppä pystyi sanomaan Paavolle sellaista, josta hän ei ennestään tiennyt. Paavon isä oli ollut ankara pojalleen. Hän oli kasvattanut pojastaan seuraajaansa, talon isäntää. Paavo näki Jumalassa isänsä kasvot. Seppä osasi sijoittaa Jumalan ja Paavon väliin Kristuksen. Lähtiessä Paavo sai vielä Wilcoxin Kallihit hunajan pisarat Kalliosta Kristuksesta -nimisen kirjan. Se oli ensimmäinen suomenkielinen laitos, joka erityisesti keskittyi Vapahtajan työn kuvaamiseen. Seppä vielä kehotti häntä auttamaan muitakin hädässä olevia. Kotiin palasi toinen Paavo, joka ei enää ollut poikanen.

Tapahtuu
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi