Yhden sadekauden tilinpäätös
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Yhden sadekauden tilinpäätös

SLS/Pirre Saario

AURINKO PAISTAA puhtaalta Namibian taivaalta. Pilviä ei ole näkynyt enää moneen viikkoon. Ne ovat menneet menojaan ja vieneet sateet mukanaan. Seuraavia sateita voimme odottaa vasta loka-marraskuussa. Siihen sakka tämän kansan on selvittävä kerääntyneillä vesivaroilla. Menneen sadekauden aikana vettä tuli melko runsaasti, ainakin tietyille alueille, ei kaikille. Maissipellot ja muu vilja on antanut kuitenkin runsaasti satoa ja ihmiset ovat tyytyväisiä ja valmistautuneita tulevaan pitkään kuivaan kauteen.

ON MAANANTAIAAMU, uusi viikko on alkamassa. Olen matkalla työpaikalleni Paulinumin teologiseen seminaariin. Matkareittiäni reunustavat nuoret miehet, jotka joka aamu auringon noususta lähtien alkavat kokoontua teiden varsille ja risteyksiin ainoana toiveena saada työtä. He ovat siinä odottaen, että joku tulisi ja palkkaisi vaikkapa vain yhdeksi tunniksi. Kun palaan kotiini iltapäivällä, he ovat yhä siinä istuen kivetyksellä. Heitä on paljon, liian paljon. Jokainen heistä pelkällä olemuksellaan edustaa tämän päivän Namibian suurinta ongelmaa, nuorten miesten työttömyyttä, jonka sanotaan nousseen jopa 75%:iin, kokonaistyöttömyyden ollessa yli 50%.

VAIKKA NAMIBIAN talous näyttää vuosi vuodelta vaikuttavia kasvulukuja, suurin ongelma on yhä työttömyys, maattomuus ja köyhyys. Maan suunnattomista rikkauksista ei tunnu heruvan rahtuakaan aitovierten kansalle. Tästä syystä kirkot ovat yhtä köyhiä kuin jäsenensä. Paulinumin teologinen seminaarikin on köyhä. Toisinkin voisi olla ja toivottavasti olisi. Rikkaita ovat ainoastaan ne, jotka tavalla tai toisella ovat onnistuneet kipuamaan kasvavan puun vihreille oksille. He syövät sen kaikki hedelmät. YK:n tilastojen mukaan Namibiassa on maailman suurin kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunut vallan vaihdos ei tuonut mukanaan sitä muutosta, josta haaveiltiin ja jota luvattiin. Apartheid on yhä elossa, sillä on vain uusi nimi tai uusi naamari.

KUN SAAVUN seminaarin pihalle, ovat opiskelijat jo kirkon ovilla, 50 nuorta ja kaikki ”vastaherränneitä”, erilaisia nuoria erilaisista taustoista ja kielirymistä ja kaikilla Raamatut kainalossa. Hekin ovat köyhiä mutta työttömiksi he eivät tule jäämään, eivät ainakaan kaikki, sillä kirkko tarvitsee pappejaan. Nämä nuoret; namat, hererot, värilliset, Botswanan twanat, Angolan kwanyamat ovat paikallisten kirkkojen ainut rikkaus ja niiden tulevaisuus. Toivottavasti heissä on myös Namibian tulevaisuus.

AJATTELEN, MITEN apartheid-aikana Etelä Afrikka perusteli toimiansa ajatuksella, että näin monet eri heimot ja kulttuurit ja kieliryhmät eivät koskaan pysty rauhanomaiseen rinnakkaiseloon toistensa kanssa. Tästä syystä ne on pidettävä erillään ja annettava vallan valtikka vain valkoisille. Kuinka väärää tällainen musta-valkoinen ajattelu oli ja on yhä joskus. Kuinka sokeaksi ihminen voi tulla, kuinka tukkoiseksi ja tukahduttavaksi hän voi saada oman elämänsä ja sitten pilata vielä toisten elämän.

ASTUN KIRKKOSALIIN, kun esilaulaja aloittaa veisuunsa: ”Kuinka nuorimies voisi säilyttää elämänsä puhtaana.” Hän toistaa tämän ajatuksen useaan kertaan afrikkalaisen poljennon tahdissa. Seurakunta vastaa, kukin omalla äänellään kuin tuhanteen kertaan harjoitettu orkesteri psalmin 119:9 sanoin: ”Nuorukainen voi säilyttää elämänsä puhtaana siten että noudattaa Herran sanaa.”

PÄIVÄN SANALLISEN evästyksen saamme Josef Shitalenilta, joka kyselee suoraselkäisen miehen perään. Oletko sinä suoraselkäinen?, hän kysyy. Josef on kirkkomme pappi ja suorittaa täällä nyt jatko-opintojaan. Hänen tekstinään on tutu kertomus laupiaasta samarialaisesta.

MIELEENJÄÄVÄÄ TÄSSÄ puheessa on se, että nämä molemmat kirkolliset ohikulkijat, jotka väistivät tien vieressä viruneen, olivat pastori Josefin mukaan ns. kuolleita eläviä. ”He eivät häkeltyneet, eivät pysähtyneet, kun Jumalan kutsuva valokiila suunnattiin heitä kohti.”

TÄLLAISET AAMUN puhuttelut eivät aina jää siihen. Aiheet alkavat elää, niistä puhutaan ja hyvin usein myös väliajoilla. Aiheita käsitellään myös oppitunneilla. Shona-perinteessä on sana, ”padera”, joka tarkoittaa kohtauspaikkaa, jonne kokoonnutaan yhteen keskustelemaan yhteisistä asioista ja ennen kaikkea kuulemaan, mitä toisella on sanottavaa. Tämä Paulinunm kaikkineen on yksi padera (omuti woihokolola). Täällä saa kuulla, mitä toisella on sanottavaa ja taas toisella ja niin edelleen... Kaikilla on annettavana jotain erilaista, tajuntaa avaavaa. On kuin istuisin Afrikan tummuvassa illassa nuotion äärellä tilanteessa, mistä ei ole kiire minnekään, jonne haluaisi jäädä.

JUURI TÄLLAISTA paderaa olen saanut maistaa yhden sadekauden ajan. Jokainen päivä on tuonut mukanaan uusia kysymyksiä ja uutta ajateltavaa ja lähes jokaisena päivänä olen – melkein kiitollinen siitä, että vielä kerran saan olla tällaisten ihmisten läheisyydessä, puhua heille ja oppia heiltä näkemään kaiken sen, mitä minulta on aina puuttunut.

Ossi Kuoppala

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi