Pääkirjoitus 6/12
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Seuraveisuun tapaan

Simo Juntunen

Kuva: Matti Karppinen

”VIRSI ON hengellinen laulu, jota käytetään yhdessä tai yksinään, mutta omaksi hengelliseksi rakentumiseksi”. Tämä virren määritelmä jäi mieleeni Suomussalmen silloisen kanttorin Arvo Sipun opetuksesta ja omasta rippikoulustani kolmenkymmenen vuoden takaa. Toinen rippikouluni musiikkiopetuksesta mieleeni jäänyt asia oli valittu rippivirsi. ”Tämä virsi kulkee mukananne läpi elämänne, siksi opettelemme sen ulkoa jo nyt”, opetti kanttori ja aloitti virren säestyksen matkaharmoonillaan. Kun joskus soitin ei syystä tai toisesta toiminut, opeteltiin virttä kanttorin johdolla seuraveisuun tapaan.

HERÄTYSLIIKKEIDEN ERILAISET virsi- ja laulukokoelmat tekevät liikkeistä omaleimaisia. Oma virsikokoelma on yksi niistä siteistä, joka liittää erilaiset ihmiset ja sukupolvet kansanliikkeeksi. Usein huomiomme kiinnittyy sanoihin ja sanoituksiin. Eri liikkeiden kokoelmissa uskoa ja rukousta sanoitetaan erilaisin painotuksin ja korostuksin. Omaleimaisuus ja liikkeiden väliset erot näkyvät myös sävelmissä ja tavoissa käyttää virsiä. ”Yhteistä kokoelmille on, että ne ovat ydinolemukseltaan kansanlaulantaa”, kertoi Lapualla Herättäjä-Yhdistyksen alueellisessa satavuotisjuhlassa juhlaesitelmän pitänyt kanttori Ulla Tuovinen.

HERÄTYSLIIKKEIDEN VIRSI- ja laulukokoelmien sävelmiä tutkittaessa on havaittu, että heränneiden Siionin virret ovat ”kirkollisin”. Mittana sävelmiä tutkittaessa on käytetty niiden pohjautumista kirkollisiin eli virsiin ja koraaleihin tai maallisiin sävelmiin. Heränneiden käyttämästä Siionin virsien sävelmistä peräti 90 % pohjautuu koraaleihin. Muiden liikkeiden kokoelmissa sävelmien ”kirkollisuusaste” vaihteli 35 ja 60 % välillä.

HERÄNNÄISYYDEN YKSI omaleimaisista piirteistä näkyy tavoissa käyttää virttä. ”Mikään muu herätysliike ei harjoita yhtä järjestäytyneesti säestyksetöntä laulamista kuin körttiläisyys”, totesi Tuovinen juhlaesitelmässään. Veisuu seuroissa ilman säestystä ja jokaisen oikeus aloittaa tai ehdottaa virttä merkitsee, että yksi ei määrää, kuinka edetään. Seuraveisuussa on kuunneltava toisia, hengitystä, tempoa, sävellajia ja suostuttava myös muiden veisaajien kannateltavaksi. Seuraveisuussa on sitä jotakin silloinkin, kun veisuu on heikkoa ja haparoivaa.

TUHANNET NUORET aloittavat jälleen tänä kesänä yhden elämänsä merkittävimmistä jaksoista, oman rippikoulunsa. Tuosta jaksosta voi jäädä mieleen jotakin kestävää, joka parhaimmillaan kantaa elämän kivisillä poluilla, iloissa ja murheissa. Yksi ovi tai ikkuna, joka avautuu, voivat olla virret ja yhteinen veisuu. Ne ruokkivat sielua ja syventävät sitä, mitä yhdessä koetaan, etsitään ja yritetään löytää.

Simo Juntunen

Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi