Kolumni 4/12
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kirkko toimii - valtio vaikenee

Paavo Kettunen

Kuva: Jörgen Schopp

Kirjoitan tätä kolumnia Kanadassa, missä olen luennoimassa suomalaisten siirtolaispappien konferenssissa ja Waterloon luterilaisessa seminaarissa. Viime mainitussa toimi 1960–70-luvuilla systemaattisen teologian professorina suomalainen Aarne Siirala.

Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio ja kätkee siipiensä suojaan hyvin monista kansoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee ulkosuomalaistyötä noin 40 maassa noin 140 työntekijän voimin. Kaikkiaan suomalaistaustaisia asuu ulkomailla noin 1,3 miljoonaa. Kanadassa heistä on yli 100 000. Näiden parissa kirkollista työtä tekevät luterilaiset ja helluntailaiset. Suomen kirkko tekee yhteistyötä maan suurimman luterilaisen kirkon (ELCIC) kanssa, jonka pappeja myös suomalaiset ovat. Kaikki suomalaistyötä tekevät papit, yhteensä parikymmentä, eivät tänä päivänä kuitenkaan ole syntyperältään suomalaisia tai edes puhu suomea. Osa papeista on sellaisia, jotka ovat valtaosan elämästään asuneet Amerikan mantereella ja puhuvat äidinkielenään sekä suomea että englantia. Kanadan suomalaiset seurakunnat toimivatkin osittain suomen-, osittain englanninkielisenä. Kotoutumisen kannalta ei aina ole yksioikoista se, että vähemmistöryhmä toimii kielellisenä erillisryhmänään.

Erääseen mielenkiintoiseen seikkaan kiinnitin huomiota sekä nyt Kanadassa että aikaisemmin Australiassa vieraillessani. Maassa kauan asuneet ja ehkä hyvinkin maan kielen oppineet vanhukset ovat saattaneet muistisairauden myötä menettää kokonaan myöhemmin oppimansa englannin kielen. Tällöin he voivat vieraassa ympäristössä olla täysin kommunikointikyvyttömiä, kun välttämättä puoliso ja omat lapsetkaan eivät osaa suomea.

Tutkimuksellisesti ei ole täysin yksiselitteistä tietoa, mistä tällainen johtuu. Ilmeistä kuitenkin on, että vanhuuden dementia estää ihmistä saamasta yhteyttä kaikkeen oppimaansa. Helpoimmin mieleen palautettavia ovat vanhat asiat, kuten lapsena opittu äidinkieli.

Suomea osaava siirtolaispappi voi joskus olla ainoa henkilö, joka on saatavilla dementoituneen vanhuksen kommunikaatiokumppaniksi. Silloin sekä sielun- että ruumiinhoitoa on se, että tulee kuulluksi ja on joku, jolle kertoa huolensa. Joskus tarve voi olla hyvinkin yksinkertaisesti hoidettava, mutta edellyttää toisen ymmärtämistä. Tällaisen tilanteen kohtasi eräs suomalaispappi, kun hänet kutsuttiin sairaalaan vanhuksen luo, joka kovalla äänellä oli pitkään huutanut, mutta kukaan ei häntä ymmärtänyt. Papin tultua paikalle ja kysyttyä, mikä hätänä, vanhus huusi kovalla äänellä: ”ANTAKAA MINULLE VETTÄ!”

Siirtolaistyö on monipuolista ihmisestä välittämistä niin julistuksen, sielunhoidon kuin sosiaalisten palvelujen muodossa. Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä, että Kanadan Suomen suurlähetystön sivuilta ei löydy minkäänlaista viittausta kirkon ulkosuomalaistyöhön. Samoin siellä ei esitellä Kanadan suomalaisten seurakuntien lehteä, vaikka muista suomalaislehdistä kerrotaankin. Tämä on sitäkin käsittämättömänpää, että kirkon työ siirtolaisten parissa on historiallisesti kaikkein pisintä, yhtäjaksoisinta ja alueellisesti laajinta. Perustellusti voidaan kysyä, näinkö epätasa-arvoisesti Suomen valtio palvelee kansalaisiaan ulkomailla. Tässä olisi ulkoministerille linjauksen paikka.

Kirkko palvelee lähelle ja kauas – valtio vaikenee lähellä ja kaukana!

Paavo Kettunen

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi