Vanhat virret 151-160
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vanhat virret 151-160

151

1. Lahjoita, Herra, Henkesi
valoksi sydämeeni,
niin että korjaan suuntani,
kun huomaan eksyneeni.
Tee jokaiselle laupeus
ja armo meille anna.
Herätä meissä uskallus
pois kaikki vilppi panna.

2. Minua tutki, tunnenko
syntini pohjaan asti,
pois kitkenyt sen olenko,
hyljännyt vakavasti.
Koenko mielin tuskaisin
kahleeni painaviksi
ja rukoilenko kyynelin
sinua, Jeesus, siksi.

3. Tarkasta, onko majanas
kelvoton sydämeni
ja tarvitsenko, armias,
vertasi voimakseni.
Olenko uusi luomus näin?
Vai vanhako jäi valtaan,
se, joka mielin itsekkäin
pakenee auttajaltaan.

4. Nyt pyydän: Herra armahda.
Tee usko eläväksi.
Ynseä mieli muserra,
tee häijy lempeäksi.
Kun hedelmistä tunnet puun,
suo minun kasvaa niitä.
Nyt minut sinuun, siunattuun
elämän puuhun liitä.

152

1. Monet ihmiset armon Henki
saa synnistä herättää,
mutta usea uupuu tielle
ja matka kesken jää.
Sillä monta on vihollista
ja valoa valheellista.
Siis tulee valvoa.

2. Oma tahtomme pettäväinen
ja syvyyden ruhtinas
yhä yhdessä liittoon käyvät,
ja maailma voimakas
vie sielumme saaliinansa.
Ole valpas Herran kansa.
Siis tulee valvoa.

3. Jos on joku uskoa vailla,
ei voita hän maailmaa,
heti syntiinsä suostuu ja sortuu,
sen polkuja noudattaa.
Hänen tahtonsa veltoksi muuttuu,
ja voimaa ja ryhtiä puuttuu.
Siis tulee valvoa.

4. Jalo Salomo, viisas herra
ja kuuluisa kuningas
koki kunniaistuimellaan:
on mammona juonikas.
Omatunto kun hiljaa paatuu,
niin ylväinkin sankari kaatuu.
Siis tulee valvoa.

5. Toki Israel, Herran kansa
pyhät käskynsä tunsi kai,
mutta vieraiden kansain lailla
se intoa syntiin sai.
Se Jumalan teistä luopui,
se haureellisuudesta juopui.
Siis tulee valvoa.

6. Minut herätä, laupias Herra,
että vääryyden välttäisin,
että lähtisin taivaan tielle
ja sen määrään myös kulkisin.
Minut varjele maailmassa.
Anna pysyä Jumalassa
ja aina valvoa.

153

1. Olen, syntinen, painojen alla,
epäuskokin voimani vie.
Tällä matkalla
uuvuttavalla
läpi korpien käy karu tie.
Rakas Herrani, anteeksi anna,
korpiteiltä jo pois minut kanna,
suo Henki oppaaksi.

2. Minut maan tomun jo, Isä, loitkin,
olen köyhä ja ansioton,
mutta kurjille armosi toitkin,
oma Poikasi kuollut kun on.
Hänen laupias mielensä riittää,
siispä tahdonkin armosta kiittää,
on siinä toivoni.

3. Kova, ylpeä, uskoton lienen,
joka nöyryyttä teeskentelee.
Sinä luoda voit suuresta pienen,
minut hengessä köyhäksi tee.
Anna tultasi ylhäältä sieltä,
anna altista palvelumieltä,
suo lisää uskoa.

4. Paha henki kun aina on työssä,
minut heikon se vangita voi.
Olen kiusattu vaivojen yössä,
mutta äänesi lempeä soi
minut kutsuen ristisi luokse.
Auta, että en pois enää juokse,
niin voitan kiusaajan.

5. Kovan kuolosi, piinasi tähden
monet syntini anteeksi soit,
ja kun kuoleman matkalle lähden,
minut silloinkin turvata voit.
Ota sieluni, vaaroista kanna,
ilo luonasi armosta anna
ja rauha loputon.

154

1. Jumala, armo anna,
niin että uskon voiman saan.
Tuo hyvän sanan manna
sydäntä köyhää ruokkimaan.
Herätä unestani,
valppaaksi minut tee,
niin että sielustani
pimeys hälvenee.
Kun kuolleet haudan takaa
herätät, voitokas,
herätä usko vakaa
myös minussakin, laupias.

2. Minulle sokealle
käy, Jeesus, taluttajaksi,
ja taitamattomalle
taidoksi, tieksi, neuvoksi.
Sydäntä verelläsi
synnistä puhdista,
sen pyhittämänäsi
suo rauhaa nauttia.
Elämän leipää syötä
ja näytä taivaan tie.
Käy taipaleelle myötä
ja kirkkauden maahan vie.

3. Suo Pyhän Hengen näyttää
niin totuutesi valkeus,
sieluni että täyttää
seuraamisesi alttius.
Näin askel askelelta
opeta ristin tie
ja vastus vastukselta
voittoa kohti vie.
Työt omat multa kiellä
ja luulot sydämen,
säilytä usko siellä
elämän ajan lyhyen.

4. Jos yö taas yllättäisi,
sytytä sanan valkeus,
niin etten tielle jäisi,
kun kohtaa synnin kiusaus.
Aseta askeleeni,
taas Jeesus, jälkiisi,
ja anna sydämeeni
armosi voimaksi.
Opeta nöyryydessä
itseni tuntemaan,
ja matkan päättyessä
vie kasvojasi katsomaan.

5. Helteestä, ahdingosta,
kun uuvun alla vaivojen,
syliisi, Jeesus, nosta,
pois kanna maasta murheiden.
Olethan ystäväni
ja aarre sydämen.
Sinun on elämäni.
Vain tätä rukoilen:
suo, että lapsen lailla
sinussa iloitsen,
Siionin kukkamailla
saan käydä kotiin kaivaten.

155

1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.

2. Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta,
ja isänmaata ihanaa
tää matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.

3. Tie sinne ohdakkeinen on
ja portti ahdas aivan,
vie alle ristin, ahdingon
ja murheen, sodan, vaivan.
Siell' esteet lukemattomat,
suot, laaksot, mäet, kukkulat
kohtaavat matkamiestä.

4. Myös paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan sotia
ajassa ahtahassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää moneen vaarahan
myrskyissä kulkiessa.

5. Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja ruumiin tarpeet, puutokset
sortavat suruillansa.
Katoova maja maallinen,
astia heikko, savinen,
myös mieltä rasittaapi.

6. Oi rakas Jeesus, suloinen,
luo silmäs puolehemme.
Sä auta, Herra armoinen,
ja riennä turvaksemme.
Me vaellamme vaaroissa,
maailman myrskyilmoissa,
keskellä vihollisten.

7. Nyt huonot matkamiehet me
sua, Jeesus, rukoilemme.
Sokeat, rammat olemme,
on suuri kurjuutemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
raadollisuudessamme.

8. Sä pue heikot kulkijat
sun matkavaattehellas.
Voitele silmät sokeat
sun silmävoitehellas.
Tuo sanas lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.

9. Suo anteeks, Jeesus, syntimme,
ne raskaaks mielen saavat.
Pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Sun kuvas meissä kirkasta,
ja armos aina uudista,
lyö maahan viholliset.

10. Tee lujaks heikko uskomme
alhossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteissä ahdistusten.
Sun rakkauttas tuntemaan,
sun askeleitas seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.

11. On paha, raskas, vaikea
tää vaelluksen aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.

12. Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa,
vie asuntoihin ihaniin,
Karitsan häihin iäisiin.
Myös meitä hoida sinne.

156

1. Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.

2. Ah, älä suutu, vaikka on
sun ristis raskas kantaa.
Se ompi armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Se raskaalta jos tuntuukin,
niin kärsi, kestä kuitenkin
sun kuolinhetkees asti.

3. Vaikk' olet köyhä, koditon
ja vieras tällä tiellä,
sun isänmaasi ylhääll' on,
sun ystäväs on siellä.
On siellä kirkkaat vaattehes,
on siellä kruunus, istuimes,
on siellä nimes uusi.

4. Ja vaikk' et vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoitusta tuttavaa,
kun makaat eessä Herran,
ja vaikk' on teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin kuullaan siellä huutos.

5. Jos Herra näyttää viipyvän
sua koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän tukee armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
sä pääset rauhan rantahan,
ja siellä vaivas loppuu.

6. Siis ota hoitoos sieluni,
oi Herra, Jumalani.
Sä taivaallinen Isäni,
mun kuule huutoani.
Sä olet valjelukseni,
mun turvani ja linnani,
on sulla isän sydän.

157

1. Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä:
vain jatkuva kilvoitus perille vie.
Kun kuulette Jeesuksen kutsuvan siellä:
"on autuuden päivä ja oikea tie",
niin kiirehtikää.
Jos kilvoitus jää,
voi ihmistä, juhlasta myöhästyvää.

2. Ei autuuden matkalla aikailla auta.
Ei laiska, ei untelo kruunua saa.
Tien päässä on ankea kuolema, hauta,
jos taivas on halpa ja rakas on maa.
Pois penseys tuo!
Käy Jeesuksen luo,
ja uupunut, elämän lähteestä juo.

3. Siis joutukaa, sielut, me päätämme retken,
kun päivä jo iltaan on ennättänyt.
Me kruunumme saamme, jos kestämme hetken
ja uskossa seuraamme Jeesusta nyt.
Hän armahtaen
vanhurskauden
suo taivaassa kruunuksi syntisien.

4. Siis maailma jääköön, sen huumaava humu.
Me juoksemme riemuiten uskossa näin.
Jos raskas on askel ja silmissä sumu,
hän nostaa ja kantaa, vie taivasta päin.
Ja loppumaton
niin riemumme on,
kun viimeinen kyynele pyyhitty on.

5. Suo Henkesi, Jeesus, ja vahvista meitä,
vie kruunumme puolesta taistelemaan,
niin ettemme lannistu, toivoa heitä,
vaan riennämme määräämme kirkastuvaan.
Ja hämmästyen
luo ystävien
me päädymme, Valkeus Valkeuden.

158

1. Laupias Jeesus, kruununi,
luoksesi pyrkii sieluni
pois maasta vaivojeni.
Nyt katsella jo tahtoisin
sinua pyhiin kasvoihin,
ruhtinas autuuteni.
Henkes suo,
armos tuo
makeana
hunajana
sydämeeni,
kuivaa kaipuun kyyneleeni.

2. Kun synnin valta kahlitsee
ja sydämeni huokailee,
mun salli toivo panna
armoosi ynnä sanaasi,
huojenna vaiva sieluni
ja vahva usko anna.
Vaivainen
syntinen
olen tässä
kerjäämässä
lahjojasi.
Maassa viivyn jaloissasi.

3. Jos häilyväinen luontoni,
syntini, epäuskoni
luotasi minut saisi,
suo, että uhriveresi
ja sanasi ja Henkes
minua koskettaisi.
Anna mun
vaivatun
lohdutusta,
virvoitusta
saada sulta
ristinpuuhun naulitulta.

4. Kun, Jumala ja ihminen,
suot voimasi, niin paranen
näin synnintaudistani
ja synnyn uuteen elämään,
sinua kohti kääntyvään,
laupias Jumalani.
Tuskasi,
kuolosi
parantakoon,
puhdistakoon
sydäntäni.
Uudistakoon elämäni.

5. Uhrasit kaiken tähteni,
siis tule elämäkseni,
tulithan ristin vaivaan.
Salaiset synnit ilmi tuo.
Murtua kahleitteni suo,
johdata tielle taivaan.
Rukoilen
hiljeten.
Tyhjenneenä,
tyyntyneenä
pyydän olla
pelastuksen kalliolla.

159

1. Rakas Herra, auta meitä
laupeuttas tuntemaan.
Laumaasi et, Paimen, heitä
raadeltuna kuolemaan.

2. Laupiaasti hoidat vammat,
janoista käyt juottamaan.
Jälleen saavat jääneet, rammat
kuulla armahtajastaan.

3. Paimenkäsin nostat niitä
kuolemasta elämään.
Särkyisipä sydän siitä
armotyöstä kiittämään.

4. Maailmaan kun mieltyneitä
sinä kuljet kirvottain,
vapauta myöskin meitä
valtakuntaas varten vain.

5. Ehtoon kerran joutuessa
kotiin johdat laumasi.
Iäisyyden auetessa
minutkin viet lepoosi.

160

1. Se autuas on aivan
ja siunauksen saa,
ken Vapahtajan luokse
uskossa kiiruhtaa
ja pienen lapsen lailla
omia töitä vailla
on hänen huomassaan.

2. Hän sopertaa kuin lapsi,
ei suotta vaikeroi,
hän rukoilee ja kiittää
ja veisaakin,
jos voi.
Hän katsoo Jeesukseensa
ja tietää voittaneensa
aarteista kalleimman.

3. Jos myötäinen on taival,
hän tyytyväinen on,
vaan kohtaa tyynin mielin
myös raskaan kohtalon.
Hän huolet kaikki antaa
armahtajansa kantaa
ja lohdutettu on.

4. Hän tietää: ristin vaivaan
on Jeesus astunut
ja uhrikuolemallaan
tien uuden aukaissut.
Kun synnin orja tapaa
näin auttajansa-vapaa
hän ikuisesti on.

5. Immanuel, sen tiedät,
ja tiedän minäkin:
töin, sanoin, ajatuksin
sun ristiinnaulitsin.
Sait viitan purppuraisen
Ja orjantappuraisen
toin kruunun otsalles.

6. Nyt, Jeesus, ota vastaan
sieluni syntinen.
Se puhdista, suo sille
jo rauha taivainen.
On autuas se hetki,
kun päättyy mainen retki
ja kotiin tulla saan.

7. Niin malttamattomasti
luoksesi ikävöin.
Odotan, pyydän, toivon
ja kiitän päivin, öin.
On siitä sielun jano.
Toivooni aamen sano,
niin en voi pettyä.

Tapahtuu
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
Ti 5.9.
Klo 20.00
Siioninvirsiseurat Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa.
Pe 8.9.
Klo 20.00
Suomi 100 Juhlavuoden Ruskakonsertti Siionin virsin Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa. Esa Ruuttunen, baritoni, Jenni Ljung, piano Ohjelma 25 €/aikuinen ja 15 €/lapset alle 16 v.
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 15.10.
Klo 10.00
Nilsiän herättäjäjuhlien kiitospyhä Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Hihtomatka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi