Vanhat virret 121-130
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vanhat virret 121-130

121

1. Tee, Israelin vartija,
Immanuel, sen auttaja
nyt ihme kaipaamani.
Näin yössä pyydän apuas:
vie päätökseen työ alkamas
minunkin sielussani.
Armahdat nälkään nääntyvää,
ei sairas hoitamatta jää,
kun kuljet, ystäväni.
Mua muista hädässäni.

2. Veresi voimaa tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
nyt auta Jeesukseni.
On sydämeni levoton,
vaan ristissäsi rauha on
ja maksu velkojeni.
Suo että pyhään palveluun
sinulle sydämen ja suun
ja kädet luovuttaisin,
sinulta voiman saisin.

3. Ken anoo, sille annetaan.
Näin lupaat, siihen luottaa saan
myös minä puutteissani.
Siis opettelen anomaan
ja sanoihisi tarttumaan
nyt ahdistuksissani.
Kun kananealaiselle
soit muinoin avun vaimolle,
jään kättä kurkottamaan
ja yhdyn pyyntöön samaan.

122

1. Herra, minä multa maan
lankean nyt jalkoihisi
puutteistani puhumaan:
ota minut armoihisi.
Liikuttakoon köyhyyteni
sydäntäsi, Jeesukseni.

2. Niin kuin avoin kirja on
kaikki sinun edessäsi.
Tiedät, miten kelvoton
olen ollut ystäväsi:
pettänytkin auttajani.
Olen uupumaisillani.

3. Herran laki tuomitsee.
Tunnossa on syytös tämä.
Sydäntäni kirvelee,
olen tuskan lävistämä.
Pelkään omaa varjoani,
tuskin tunnen kasvojani.

4. Mistä avun löytäisin?
Synti synnistä ei päästä.
Jos jään synnin siteihin,
mikään vihalta ei säästä.
Minä hukun kaikkineni.
Jeesus, riennä avukseni.

5. Kerjään luona ristisi
katsettasi armollista.
Puhdista jo sieluni
tahroistani saastaisista.
Muut kun syrjii, sinä nosta,
päästä synnin tuomiosta.

6. Tahdot hoitaa, armahtaa
kelvottomat kaikkialla.
Anna aamun sarastaa
minullekin ristin alla,
pettäjäsi irti päästä
mielestänsä itsekkäästä.

7. Sanallasi vahvista
häilyväistä sydäntäni.
Uskollinen auttaja,
seiso aina vierelläni,
että, heikko, täällä toimin
sinun, ristin Herran, voimin.

123

1. Oi kuinka, Jeesus, rakastaa
näin jaksat ihmislasta.
Sen usko yksin tajuaa.
En lakkaa muistamasta:
myös minulla on vapaus,
ansaittu ristilläsi
nimessäsi
ja siitä vakuutus
on tuska kärsimäsi.

2. Kun sinut ristiinnaulittiin
ja kestit kovan vaivan
ja kävit tuskiin hirmuisiin
valittamatta aivan,
suo, että siitä murtuisin
ja ihmetellä voisin,
valmis oisin
kiittämään kyynelin
ja tiellä ahkeroisin.

3. On armotyösi ilmeinen,
se kaikkeuden täyttää.
Nyt huoli oman sydämen
aiheettomalta näyttää.
jos oppisinkin kokonaan
luopumaan maailmasta
kavalasta,
nauttisin ainiaan
iloa autuasta.

4. Velvoita minut muistamaan
ja palvelemaan muita,
niin että opin auttamaan
sairaita, kiusatuita.
Kun uskon tiellä käydä saan,
niin murtuu kaikki valta
saatanalta.
Yhdessä iloitaan,
soi kiitos kaikkialta.

124

1. Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

2. En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.

3. Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

4. Valmisti kuuliaisuuden
ja aukas oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.

5. Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

6. On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

7. Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.

8. Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.

9. Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.

125

1. Tutki tietäsi, kristitty! Arkana käy!
Varo niitäkin vaaroja, joita ei näy.
Kun portti on ahdas, kun kaita on tie,
ei leikiten autuuden maahan se vie.

2. Moni hauraita aineita sillaksi tuo:
omat toiveet ei johdata Jumalan luo.
Jos on Jeesuksen rakkaus tuntematon,
ei taivasta löydy, se kaukana on.

3. Epäuskossa, armoa halveksien,
himon tuttuja polkuja noudattaen
hän eksyy ja seuraansa viettelevään
myös toisia tempaa näin rientäessään.

4. Kova mieli ei lannistu nuhteistakaan,
paha luonto ei taltu, ei iskuistakaan.
Kun paatumus kasvaa, tie ankea jää
päin kuoleman hetkeä järkyttävää.

5. Tule, syntinen, siis kera näännyttäväin,
veriruskeiden, raskaiden syntien näin
jo Armahtajan, hyvän Herrasi luo.
Hän laupias, kaikki ne anteeksi suo.

6. Ole ahkera siis, mene Herrasi luo,
kysy, vieläkö hän pyhän armonsa suo.
Ja muista, työ ainoa syntisien
on uskoa: Herra on armollinen.

126

1. Jumala, anna armosi
totuuden löytääkseni
ja Pyhän Hengen valoa
selvästi nähdäkseni,
mikä on usko oikea,
niin että erottaisin
jo luulouskon uskosta
Ja aidon uskon saisin.

2. Kun Herra etsii armollaan,
hän synnin ensin näyttää.
Ja syntinen on huolissaan,
sydämen pelko täyttää.
Syy hänen omaatuntoaan
rasittaa vaikeasti,
ja laki ankaruudessaan
rusentaa maahan asti.

3. Hän hyljännyt on Jeesuksen,
herjannut häntä raivoin
ja pannut ristin totuuden
pilkaksi ihmisaivoin.
ja suurimmaksi synnikseen
hän epäuskon kuulee.
Näin käy, kun sieluun murtuneen
Jumalan tuuli tuulee.

4. Vaan Herran Henki todistaa
nyt lunastuksen työstä
ja armon päivään johdattaa
pois epäuskon yöstä.
Niin syntinen saa itselleen
nyt lahjat, rauhan Herran,
hän pääsee vanhurskauteen
ja taivaan riemuun kerran.

5. Nyt kaikkenansa pitää hän
Jeesusta, Ristin Miestä.
Häneltä saa hän elämän
ja ohjeet taivaan tiestä.
Jeesuksen veri puhdistaa,
jos astuukin hän harhaan.
Ja armon Henki kuljettaa
ylhäiseen yrttitarhaan.

127

1. Olen vankina täällä ja ymmärrän sen,
mitä kuoleman korpea kuljen.
Olen kahleiden kantaja, hoipertelen,
tosi onnelta sieluni suljen,
kun aarteita maan
pyrin kuormaksi matkalla kartuttamaan.

2. Hyvin tunnen jo turhiksi antimet maan
jopa parhaatkin arvottomiksi.
ja kun turhia etsin, niin tuskia saan.
Nekö kelpaavat lohduttajiksi?
Ja viihdynkö näin,
kun on mahdoton kulkea taivasta päin?

3. Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton, matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä orjuutta luonteeni valheellisen.

4. Yhä, Herrani, synneistä synteihin vie
katu tuttu, kun käyn sitä pitkin.
Se on uusien raskaiden askelten tie,
vaikka juuri sen itkuja itkin.
Näin matkalla maan
ylen työlästä taakkaani raahata saan.

5. Tykö armosi istuimen ääneti käyn
kuten syntinen nainen jo ammoin.
Näet, laupias Herrani, entisen näyn:
polo ihminen, särkevin vammoin,
nyt luoksesi jään
sydän itkien tuskaani nyyhkyttämään.

6. Pysyn luonasi, laupeus loppumaton,
sinä kurjalle anteeksi annat.
Tämä huolteni keskellä toivoni on:
sinä armahdat, kuormani kannat.
Ja murheellisen
otat luoksesi laaksosta kyynelien.

128

1. Raskaisiin synteihin
nyt tiedän eksyneeni
ja niillä helvetin
tuomion ansainneeni.
Kasteessa armon sain
ja taivaan autuuden,
maan riemuja kun hain,
niin hukkasin jo sen.

2. Tien kaidan hyljäten
kuljeksin kaikkialla,
ja sielun autuuden
unohdin maailmalla.
Jos muistin Jumalaa,
hän, mietin, hyvä on.
Näin saatoin rauhoittaa
itseni, suruton.

3. Nyt omatuntoni
vain syytöksiä toistaa,
se tietää tahtosi,
kun sanan valo loistaa.
On sydän kipeä,
se pelkää, vapisee.
Karitsa lempeä,
laupeus sille tee.

4. Kun Jeesus, Herrani,
ankaran rangaistuksen
koit rikoksistani,
annathan armahduksen.
Sydämin tuskaisin
eteesi kumarrun
tavalla ryövärin
tunnossaan tuomitun.

5. Jos oikein tuntisin
ristisi veren voimaa,
niin siitä oppisin:
et syntejäni soimaa.
Tahtoosi taipumaan
siis ohjaa alati
ja sinuun katsomaan
vahvista uskoni.

129

1. Oi Jumalan Karitsa, tiedäthän sen,
miten ahtaalla vaellan vaikertaen,
syy kuinka on raskas, se sydäntä kaivaa,
on kylmyyttä, raskaiden muistojen vaivaa
ja puutosta vain.

2. Mua katso jo silmillä laupeuden,
sitä pyydän nyt syntini tunnustaen.
Et luotasi heitä, et lyö etkä paina.
Suo mieleeni rauha ja virvoitus aina
Sun haavoistasi.

3. Oi Jumalan Karitsa armollinen,
sinä ymmärrät heikonkin huokauksen.
Sinä tuskani lievennät, kuormani kannat
ja armahdat, autat ja runsaammin annat
kuin toivoa voin.

4. Jo armahda muitakin lapsia maan
ja ne johdata syntejä kauhistumaan.
Vedä luoksesi, hoida ja varjele tiellä.
Suo voitto ja kirkkaus luonasi siellä.
Vie istuimes luo.

130

1. Herrani laupiain,
armosi kerran sain.
Se särki sydämeni,
kirkasti autuuteni:
sain alkaa elon uuden
kuin taivaan suloisuuden.

2. Huipulla Taaborin
näin sinut, ihanin.
Vaan sieltä tieni johti
taas laaksomaita kohti,
synkeisiin synnin öihin,
raskaisiin orjan töihin.

3. Entistä muistelen.
Toivon ja rukoilen.
Sain hyvää runsain määrin,
vaan lahjan käytin väärin.
Vain muisto autuaasta
on jäänyt rauhan maasta.

4. Syy tilaan surkeaan
näin valvomattomaan
on ero kalleimmasta,
ristillä riippujasta.
Nyt soimaan itseäni
ja pahaa sydäntäni.

5. En jaksa odottaa.
Puoleesi kurkottaa
sieluni tuskan alta.
Sinulla, Herra, valta
on auttaa synnin orjaa.
Luoksesi minut korjaa.

Tapahtuu
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi