Vanhat virret 81-90
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vanhat virret 81-90

81

1. Herra Jeesus, kysyt multa: -
vastaa, omatuntoni -
"Kuljetko päin tuskan tulta
vaiko pelastustasi?
Minne, minne tiesi vie?
Oikea vai väärä lie?
Saavutatko riemun taivaan,
vaiko vaivut synkkään vaivaan?

2. Etkö, sielu, siitä piittaa,
että kutsun, kolkutan,
että armon sana viittaa
kotiin, jonne johdatan,
taivaallisen Isän luo?
Kätees tarttua mun suo,
tulla taipaleelle myötä.
Suostu, ennen kuolon yötä."

3. Ethän sulje sydäntäsi,
kuuroksi jää korviltas?
Vapahtajan hellä käsi
koskee omaatuntoas.
Sinua hän taluttaa
lähemmäksi Jumalaa,
jolta hänen lapseksensa
pääsisit näin uudellensa.

4. Herra suuri, olen tässä
alla vaivan vaikean:
paluutietä etsimässä
orjuudesta maailman.
Synti pettää yhtenään.
Herra, pyydät nöyrtymään
omantunnon nuhteen alle,
neuvot tielle oikealle.

5. Vaikea on maailmasta
irrottua syntisen,
väärää tietä kulkemasta
kääntyä luo Jeesuksen.
Jeesus, etsi kadonnut.
Kanna kotiin uupunut.
Herra, siten löydän sinut,
että sinä etsit minut.

6. Jeesus, sanomattomasti
langennutta rakastat.
Kuuliaisna kuoloon asti
kannoit synnit kauheat.
Salli nähdä haavasi,
murra, muuta mieleni.
Anna köyhä mieli kuulla,
mitä lausuit ristinpuulla.

7. Pyhä Henki, rinnassani
jatkuvasti työtä tee.
Johdata nyt matkallani,
kunnes taivas aukenee.
Olet lepo, lohdutus,
köyhän apu, virvoitus,
lämpö kylmän sydämeni,
kirkastaja Jeesukseni.

82

1. Järkenne nyt vangitkaa,
hengen voimaa anokaa.
Kaikkein suurin viisaus
Jumalan on tuntemus.

2. Olkoon Jeesus ilosi,
Herran sana turvasi.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.

3. Jeesuksen jos unohdat,
omin voimin vaellat,
tiesi päättyy kuolemaan,
taivaaseen et saavukaan.

4. Herra Jeesus armias,
ole mulle laupias.
Matkalaista taluta
kohti taivaan kotia.

5. älä jätä orvoksi,
korjaa köyhä sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.

6. Kasvoista niin kasvoihin
Jeesuksen jos kohtaisin,
saisin nähdä autuuden
lailla pyhäin enkelten.

83

1. Jeesukseen, ristiinnaulittuun,
ken tahtoo toivon panna
ja viekkaan järjen itseään
ei harhaan viedä anna,
hän omaksensa armon saa,
sen Herra itse lahjoittaa
köyhälle uskovalleen.

2. He puhelevat keskenään.
Hän lausuu Jeesukselle:
"Herrani, anna apusi
kurjalle syntiselle.
Kun olen heikko, uupunut,
Jumalaa vastaan rikkonut,
niin laupeus tee mulle.

3. Vangitun kahleet katkaiset.
Et tullut tuomariksi.
Ja synnit veriruskeat
teet lumivalkoisiksi.
Sinulle suoraan huoliaan
nyt sydän saapuu kertomaan,
anteeksi kaikki anna."

4. Hän vastaa: "Vilpittömänä
käy tänne, minuun luota.
Saat elää, enää syntisi
ei tuomiota tuota.
Anteeksi annan, rakastan
ja rinnallasi vaellan.
Olethan lunastettu.

5. Vain ole nöyrä, hiljainen,
maailma vaikka pauhaa.
Kun vihollinen ahdistaa,
saat maistaa taivaan rauhaa.
Ja varjeltuna vaellat
myös taipaleesi vaikeat.
Siis valvo, ole vakaa."

6. Onnelliset ne ihmiset
kaikilla poluillansa,
joidenka turva Jeesus on.
Hän jakaa armoansa.
Jos kylvävät he kyynelin,
on elonkorjuu riemuisin,
kun Herran päivä koittaa.

7. Siis, sielut vapautetut,
veisatkaa täysin rinnoin.
Ja tuokaa kiitos Herralle
taas uudistunein innoin.
Kajahtakoot nyt taivas, maa
Karitsan suurta kunniaa.
Se soikoon ikuisesti.

84

1. Kietoo synnin ansa
minut kokonansa
kiusauksineen.
Jouduin huoletonna,
aivan avutonna
synnin orjuuteen.
Anoa saan armoa
epäuskon voittaakseni.
Auta, Jeesukseni.

2. Mitä tehdä voisi?
Kuka neuvon soisi
synnin vangille?
Teenhän rakennusta
ilman perustusta
lentohiekalle.
Lähemmä
vie ristiä,
että sielu voiman saisi,
kahleet kirpoaisi.

3. Jospa armahtaisit,
tänne katsahtaisit,
Jeesus laupias.
Huokaan vaivassani
kuolemaisillani
maassa, jaloissas.
Heikkoa
jo armahda.
Pese minut synneistäni.
Ole ystäväni.

4. Ethän sinä aja,
rakas Vapahtaja,
nöyrtyväistä pois.
Voi, jos tämänlainen,
huono, horjuvainen
sinne päästä vois,
missä on
jo varjoton
uuden elon aamun koitto,
rauha, ristin voitto.

5. Maailmassa, yksin,
huolin, kärsimyksin
täällä vaellan.
Jeesus, kuninkaani,
ainut valtiaani,
Herra kunnian.
Sinne vie,
kun päättyy tie,
missä kiitos kaikuu aina
eikä taakka paina.

85

1. Milloin minun taivaalleni
aamutähti syttynee?
Milloinka jo ilokseni
synkkä yöni päättynee?
En voi käydä elon tiellä,
pimeässä vaellan.
Nyt ei päivä paista vielä,
toivon kerran paistavan.

2. Milloin minun sydämeni
maailmasta luopunee?
Milloinka se riemukseni
Herran tielle taipunee?
Kaipaan korpimatkallani
senkin ajan koittavan.
Routaa on nyt rinnassani,
mutta toivon sulavan.

3. Milloin Herran kallis sana
minussakin sijaa saa
ja sen nuhde painavana
kuolleen uskon kukistaa?
Milloin taivun kaikkineni
tunnustamaan totuuden?
Jaettu on sydämeni,
särkyvän jo toivon sen.

4. Milloin saanen minä kuulla
Herran äänen kutsuvan?
Milloin kiitän riemusuulla
laupeutta Jumalan
minun kääntymisestäni
kuolon alta kauhean?
Heikkoa on elämäni,
mutta toivon muuttuvan.

5. Milloin tuskan suuremmaksi
sielussani tuntenen?
Milloinka se ainiaksi
poistaa huolettomuuden,
että uuden luonnon saisin,
Jumalasta syntyisin.
Mielin köyhin, horjuvaisin,
toivon, että kääntyisin.

86

1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.

2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata,
nimesi kautta anomaan
niin, että pyytämäni saan
ainiaan.

3. Kun epäusko hävettää,
suo, etten siihen enää jää.
Ken kilvoituksen aloitti,
hän aina kaipaa luoksesi,
Herrani.

4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.

5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.

6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.

7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.

87

1. Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Vaikeata paluu on
sieltä kautta aallokon.

2. Jeesus, tunnen kaipausta:
sinun olla haluan,
mutta toista toivomusta
hetken päästä noudatan:
vilpillisin sydämin
Herralleni kuulunkin.

3. Katso, Herra, näin on jälleen:
nousta koen, vajoan.
älä jätä kurjaa tälleen
valtaan synnin, saatanan.
Puolustaja syntisten,
korjaa kotiin vaivainen.

4. Toivon, että päivä koittaa
sydämeni pimeään,
jolloin armon valo voittaa,
jolloin omaksesi jään.
Auta, Herra, armahda.
Hoida toivon sanalla.

88

1. Uskossa katsokaamme
Vapahtajaamme ylhäistä.
Eteensä astukaamme
ylentyneellä mielellä.
Maailma hyljätkäämme
ja väärät ilomme.
Kokonaan jättäkäämme
itsemme Herralle.
Sieluumme voimaa saamme
nyt armon virrasta.
Riemuiten maistakaamme
elämän vettä raikasta.

2. Te, jotka itsestänne
vain turmeluksen tunnette
ja luonteen virheitänne
salassa usein itkette,
Jeesukseen katsokaatte,
hän päästön tarjoaa:
sen synneistänne saatte,
hän teidät armahtaa.
Ja suuren virvoituksen
suo sielullenne hän
ja taivaallisen elämän.

3. Siis Jeesus, vedä meitä
tulemaan sinun tykösi.
Vie meitä eksyneitä
juurelle pyhän ristisi,
ettemme himojamme
sortuisi seuraamaan
ja synnin polkujamme
tallaamaan uudestaan.
Meidätkin armossasi
vie kilvoittelemaan,
niin että kunniasi
näemme kerran loistossaan.

4. Suo ääntäsi mun kuulla
ja kasvoihisi katsoa.
Suo tunnustaa niin suulla
ja sydämellä uskoa,
että voin voittaa pelon
ja rauhan saavuttaa
ja turvallisen elon
nääntyvä sielu saa.
Jos aina, Jeesukseni,
sinussa riippuisin,
taivaassa autuuteni,
kasvosi, Herra, näkisin.

89

1. Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän pelastusarmonsa sullekin suo,
ja tien avas elävän Jumalan luo.

2. Miks vaivaat sä itseäs orjuudellas
ja aina vaan katselet puutoksias,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa.

3. Ah, usko ja luota jo Jeesuksehen
ja käy Herran eteen kuin kerjäläinen
ja heittäy helmaansa puutoksines
ja anna sun sydämes Jeesukselles.

4. Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Kun puutteines kiirehdit Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.

5. Sä itseäs miks yhä piilottelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Sua hän verellään tuli puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.

6. Oi armoa suurta, oi autuutta sen,
ken uskossa yhdistyy Jeesuksehen,
saa vaatteeksi hältä vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.

7. Tääll' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.

90

1. Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen,
on yhä hämärää?
Luon taivahalle yhtenään
mä katseen kaipaavan.
Valoa vaikk' en näekään,
sen tiedän loistavan.

2. Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
tuon suuren autuuden.
Vaan vaikk' en vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.

3. Herra Jeesus, nyt sua rukoilen
kaikesta sielusta,
anna Henkes lohduks murheisen
suuresta armosta.
Sen itseäs suo kirkastaa
mun sydämelleni,
sun verelläs suo puhdistaa
mun omatuntoni.

4. Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut isoovaiseksi
ja tyhjäks kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
ett' armon sulta saan.

5. Herra Jeesus, eteen kasvojes
käyn tässä toivossa,
kyynelin mä käännyn puolehes
ja pyydän armoa.
En mene pois ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan.
Niin, aamen uskossa.

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi