Vanhat virret 71-80
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vanhat virret 71-80

71

1. Immanuel, mun valoni,
mun ystäväni, iloni,
mun kuivaan sydämeheni
suo vuotaa verenkasteesi.
Ah, riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

2. Sä tule, Herra, luokseni,
niin etten janoon nääntyisi.
Jo kohta alan vaipua
ja voimat alkaa loppua.
Ah, riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

3. En pyydä muuta iloa,
kuin antaa tahdot armossa.
Mua auta, että olla saan
uskossa ristis luona vaan.
Ah, riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

4. Oi Jeesus, joudu auttamaan,
mua sanaas saata uskomaan,
suo, että kallis siemen sen
myös juurtuis peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, apuhun,
kun olet lunastanut mun.

72

1. Särkyköön nyt sydämeni
kovuuttansa itkemään.
Tuskineni, huolineni
tomuun asti painan pään.
Syntieni syytös kantaa
maasta ylös taivaaseen.
Kuka sielunrauhan antaa?
Mitä vaivassani teen?

2. Minne voisin päästä pakoon,
kun näin hyljätyksi jään?
Sieluparka kiiruhtakoon
vaikka korven pimeään
taikka sinne, missä pauhaa
merten kuohu väkevä,
sielläkään ei anna rauhaa
silmä kaikkinäkevä.

3. Kuulen, Herra, vaivain yöhön
äänesi näin kutsuvan:
"Luota pelastuksen työhön,
sinuakin armahdan.
Enhän tahdo ainoankaan
syntisraukan kuolemaa,
kuinka häntä rakastankaan,
risti siitä todistaa."

4. Mitä kutsuusi siis vastaan?
Tiedän, olet Isäni,
joka eksynyttä lastaan
lempeästi huuteli,
kun hän kulki synnin teitä
armoasi tuhlaten.
Lastasi et nytkään heitä.
Uskoa jos voisin sen.

73

1. Kaipaan, Jeesus, sua
ristiinnaulittua
minun tähteni.
Sinulle nyt toisin,
jos sen tehdä voisin,
kaikki huoleni
toivoen ja uskoen,
että tahdot kruunun mulle
suoda vaivatulle.

2. Vaadit parannusta,
uskon kilvoitusta,
Jeesus, minulta.
Mutta huono tässä
olen tehtävässä:
puuttuu voimia.
Paranen
vain vaivainen,
sinä jos suot parannuksen,
uskon uskalluksen.

3. Eksyn yksin yössä.
Toivottoman työssä
armon kadotan.
Etsin tietä taivaan,
mutta vaivun vaivaan,
nousen, lankean,
nostaen
ja kantaen
minut armohelmaan paina,
hoida, Jeesus, aina.

74

1. Köyhyytesi tuntien
riennä luokse Armahtajan.
Ristiltään hän julisti
uuden pelastuksen ajan
suvullemme syntiselle:
istui armonistuimelle.

2. Eivät köyhyys, rikkaus,
tahtominen, juokseminen,
eivät hyvyys, hurskaus,
etsiminen, ostaminen
sinua tee autuaaksi.
Herra lukee vanhurskaaksi.

3. Yksin armo pelastaa,
ilman omaa ansiota.
Muista Herran kuolemaa.
Hedelmä sen vastaan ota.
Kun näin nöyrryt armon alle,
pääset tielle oikealle.

4. Autuas, ken uskoen
pyhän kirjan lupauksiin
vastaan ottaa Jeesuksen,
ei hän sorru houkutuksiin
ihmisjärjen, tiedon määrän,
harhaan vievän, usein väärän.

75

1. Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun.
Tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.

2. Maistaa Herran mun jo antoi,
kuinka ompi suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden,
lahjaks antoi autuuden.

3. Jääkää, kaikki katoovaiset.
Teistä en mä huolikaan,
Jeesus kun on minun vaan.
Ilot muut on haihtuvaiset,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.

4. Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Jos mä vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.

5. Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten.
Hän voi antaa pyhyyttä,
kurjimmille hyvyyttä.

6. Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
hänen voittosaaliinsa.
Häntä kaipaa sydämeni,
ehtoollistaan nauttien
löydän hyvän laitumen.

7. Urhoollisna sotimahan
auta, Jeesus, minua,
pysyä suo sinussa.
Uutta virttä veisaamahan,
vie mua seuraan pyhien,
taivaan kirkkautehen.

76

1. Johda, Jeesus, minua
katselemaan kirkkauttas,
sydäntäni taivuta
muistelemaan rakkauttas.
Anna uskon vahvistusta,
Pyhän Hengen johdatusta.

2. Paha luonto kuoleta:
minun vanha ihmiseni.
Häijyyteni masenna,
voita itsepäisyyteni.
Uudistava armo anna
syrjään oma tahto panna.

3. Valpas minun olla suo,
kätees kätke sydämeni.
Synnin salat julki tuo.
Vilppini ja vääryyteni
nyt jo vedä piiloistani,
ennen päivää kuolemani.

4. Pyydän kasvaa armossa,
sinun tuntemisessasi.
Uusi luomus muodosta,
Herra, armahtamastasi.
Muovaa lapsen kaltaiseksi,
nöyräksi ja hiljaiseksi.

5. Sinuun turvaavaisena,
avoimena, luottavana,
haavojesi suojassa,
armoasi kaipaavana
kanna minut kuormineni
laupiaasti, Jeesukseni.

6. Omantunnon lepoa
anna saada verestäsi,
uskon tuottaa jaloja
hedelmiä lähelläsi.
Anna voimaa, rohkeutta,
johda kohti kirkkautta.

7. Pidä minut luonasi
omanasi ollakseni.
Nosta pyhä ristisi
aina eteen silmieni,
että uskon: armo riittää,
että muistan siitä kiittää.

77

1. Jeesus kulmakivi on,
yksin häneen nojatkaamme.
Vaikka synti kauhistaa,
häneltä me armon saamme.
Hänellä on voima, valta
auttaa meidät synnin alta.

2. Yhtään rikkomustamme
oma hurskaus ei korjaa.
Onnettomuus ikuinen
uhkaa aina synnin orjaa.
Armo, otettuna vastaan,
pelastaa voi ainoastaan.

3. Salaisuutta Jumalan
tutkikaamme hartain mielin:
pituus, syvyys, korkeus,
lausumaton ihmiskielin
kohtaa Raamatussa meitä:
armo syntiin eksyneitä.

78

1. Karitsa kallis Jumalan,
jos pyhän ristinkuoleman
syvällisesti tuntisin,
nyt autuas jo olisin.

2. Jos katumuksen kyynelen
kuin muinoin vaimo syntinen
sun edessäsi itkisin
myös minä, jumalattomin.

3. Mitenkä riemastuisinkaan,
jos sanan saisin laupiaan
sinulta kuulla hätääni:
"Saat kaikki synnit anteeksi."

4. Tiedäthän, mitä haluan:
sinua kohden kurkotan,
lünastukseesi luottaen
sinulle annan sydämen.

5. Pois raivaa kaikki esteeni
voimalla ristinveresi,
niin etten vaivu uudelleen
maailman, synnin orjuuteen.

6. Nyt eteen armoistuimen
polvistun, köyhä syntinen.
Kun suuren laupeuden saan,
taivaassa siitä riemuitaan.

79

1. Ihminen, joka toivoisit
saavasi lohdutuksen,
sen saada voit, jos uskoisit
sanasta lunastuksen.
Näin omatunto levon saa
ja rauhan sydämesi:
vain muista ristinkuolemaa
ja työtä Jeesuksesi.

2. Kun juonittelut järkesi
ja vihollisen ansa
ohjaavat ohi Herrasi
ja rauhan antamansa,
näin sano sydämellesi:
"On suuri armon voima
ja Herran sana lujempi
kuin syyllisyyden soima."

3. Miksikä vielä epäilet
ja Jeesukseen et luota?
Jos tekojasi katselet,
se toivoa ei tuota.
Vaan että syntisinä me
olemme ostetuita,
se järjestys on Herramme.
Ei löydy teitä muita.

80

1. Vaivaisten turva ainoa,
sä kutsut syntisiä
ja luokses pyydät kaikkia
työn alla nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat
ja raskautettuja,
leposi heille lahjoitat
ja autat vaivattuja.

2. Voimaton olen, kylmennyt,
unhotan usein sinut.
Voi, jospa Herra itse nyt
sä ravitsisit minut.
Mua pese, Jeesus, syntistä,
suo valos sokealle,
mua köyhää kanssas yhdistä,
etten jäis synnin alle.

3. Mua vedä, kutsu, houkuta,
mua etsi, nosta, kanna.
Sua etsimään mua taivuta,
tie luokses löytää anna.
Mua ajakoon mun hätäni
sun luokses, Vapahtaja,
niin että sydämessäni
ois sulla aina maja.

4. Niin langeta siis rohkenen
mä syntisenä aivan
etehen armos istuimen
murheella, alla vaivan.
Mun raadollinen sieluni
on sairas kuoloon asti,
mun suuret, syvät haavani
sä sido laupiaasti.

5. On suurin virvoitukseni
sun armopöydässäsi.
Pois huuhdo kaikki syntini
pyhällä verelläsi.
Suo, että pysyn uskossa
ja hengen köyhyydessä,
suo synnistä mun luopua,
pysyä nöyryydessä.

6. Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä,
mä täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
Sun etees, pyhin Herra, saan
näin saastaisena tulla
ja, jos sun vastaanotan vaan,
on aarre suuri mulla.

Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi