Siionin virret 21–30
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Siionin virret 21–30

21. Kun katson, Jeesus, haavojasi

1. Kun katson, Jeesus, haavojasi
ja julmaa orjantappuraa
ja ajattelen tuskiasi,
niin sydäntäni kouristaa:
käsiisi pyhiin, syyttömiin
syntini naulat iskettiin.

2. Pois kasvoiltani peite nosta
ja näytä pyhä rakkaus.
Myös minut synnin pimennosta
paljastaa ristin valkeus.
Vain siitä tunnon rauhan saan,
kun opin sinut tuntemaan.

3. Kahlittuun sydämeeni heitä
jo toivon säde lämpöinen.
Kalliilla armollasi peitä
syyllinen, vaivanalainen.
En muuta pyydä. Tähän jään
sinua, Jeesus, kiittämään.

Carl Gustaf Tollstedt 1743, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014

22. Näethän kurjuuteeni

1. Näethän kurjuuteeni,
laupias Jumala.
Saavuthan tyhjyyteeni,
elämän antaja.
Turvata ristiin voisin,
vaan toimin silti toisin:
ei sydän nöyrrykään.

2. Taistellut olen kyllä
ja jälleen luopunut.
Ei voittoon asti yllä
heikko ja uupunut.
En jaksa parannusta,
soperran rukousta:
oi Herra, armahda.

3. Rakkautesi liekin
nyt tunnen palavan.
Se lähellesi viekin,
vaan silti vastustan.
Kun usko, toivo puuttuu,
niin askel maahan juuttuu,
kilvoitus tyrehtyy.

4. Jumala, käsissäsi
tee minut saveksi.
Niin pidä lähelläsi
ja muovaa uudeksi.
Opeta rakkautta,
kuvasi kaltaisuutta
minussa kirkasta.

5. Jumala maan ja taivaan,
elämän antaja,
et kadotukseen, vaivaan
lastasi hukuta.
Suot turvan Kristuksessa
ja matkan loppuessa
talutat taivaaseen.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2011

23. Sisälläni kysyy ääni

1. Sisälläni kysyy ääni,
sitkeä ja hiljainen:
Tuhlaanko vain elämääni,
miksi oikein harhailen?
Minne oman tahdon tie
minut itsepäisen vie,
viekö kirkkauden maille
vaiko yöhön suojaa vaille?

2. Eikö sielu siitä piittaa,
että Jeesus kolkuttaa,
rakkauden armoviittaa
hartioille sovittaa?
Kätensä hän ojentaa,
turvapaikan tarjoaa.
Miksen millään usko tuota?
Miksi Jeesukseen en luota?

3. Kypsymätön sydämeni
kylmä on ja tunteeton.
Haalin hyvää itselleni,
toiset siinä tiellä on.
Voitko, Herra, opettaa
miten kuuluu rakastaa
antamalla omastani,
käyttämällä lahjojani?

4. Jumalani, olen tässä –
eksyneeni tunnustan –
paluutietä etsimässä
aavikoilta maailman.
Jeesus, etsi kadonnut,
kanna kotiin uupunut.
Herra, siten löydän sinut,
että sinä etsit minut.

5. Ristinkuolemaasi asti
kannoit synnit kauheat.
Oi, niin sanomattomasti
langennutta rakastat!
Näytä, Jeesus, haavasi,
murra, muuta mieleni.
Mitä sanoit, tahdon kuulla,
ryövärille ristinpuulla.

6. Pyhä Henki, rinnassani
jatkuvasti työtä tee.
Johdata nyt matkallani,
kunnes armo aukenee.
Olet lepo, lohdutus,
köyhän apu, virvoitus,
lämpö kylmän sydämeni,
kirkastaja Jeesukseni.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, uud. ja 3. säk. K. Pispa 2014

24. Rukoilen Pyhää Henkeä

1. Rukoilen Pyhää Henkeä:
Luo minuun uusi elämä.
Katkaise kahleet syntien,
ja kaikki elkeet vääryyden
sydämestäni kukista.
Kristukseen anna juurtua.

2. Sytytä liekki pimeään.
Silmäni avaa näkemään
salaisuus suuren rakkauden
kärsimyksessä Kristuksen,
leveys, syvyys, pituuskin,
korkeus mittaamattomin.

3. Minulle Jeesus kirkasta,
uskossa siinä vahvista,
hän että kärsi tähteni
ja kantoi kaikki syntini,
verellään minut lunasti,
kun minua niin rakasti.

4. Vie Getsemanen puutarhaan
Jeesuksen piinaa katsomaan.
Hän makaa maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskissaan
hän siellä verta hikoilee,
näin puolestani taistelee.

5. Minua auta muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
ristinsä luona särkyisin.

6. Kuolemastansa osa suo
ja voitostansa voima tuo,
asunto että löytyisi
hänelle sydämestäni.
Hän, Kristus, suunta on ja tie.
Uupuneen korjaa, kotiin vie.

Johan Holmberg 1742, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen 2013

25. Vapahtajani lempeä

1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.

2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.

3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.

4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.

5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.

6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.

7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014

26. Peura janoissansa

1. Peura janoissansa
rientää kiiruissansa
vesilähteen luo.
Niin myös sielulleni
seura Jeesukseni
virvoituksen tuo.
Haluton jos luonto on,
henki huokaa saadaksensa
sanan iloksensa.

2. Tunnontuskissani
sana Jumalani
mieltä rauhoittaa.
Löydän voiman siitä,
kun ei oma riitä
vastaan kuolemaa.
Uskoa ja toivoa,
rohkeutta, uutta mieltä
löydän aina sieltä.

3. Rinnallani kulje,
huolenpitoon sulje
heikon ristintie.
Irti käytöksestä
itsekeskeisestä
minut, Jeesus, vie.
Rukoilen ja tiedän sen,
että olet vierelläni,
tunnet elämäni.

4. Kiitos, Herra, että
virvoittavaa vettä
meille lahjoitat:
Että uskon viljaa,
vakaasti ja hiljaa
meissä kasvatat.
Näkemään ja löytämään
päästä meidät ihmeitäsi,
Herra, lähelläsi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

27. Lahjoita, Herra, Henkesi

1. Lahjoita, Herra, Henkesi
valoksi sydämeeni,
niin että korjaan suuntani,
kun huomaan eksyneeni.
Minulla lapsen oikeus
on tulla Isän luokse.
Suo armostasi aavistus,
niin etten karkuun juokse.

2. Minua tutki, tunnenko
syntini pohjaan asti,
pois kitkenyt sen olenko,
ottanut vakavasti.
Olenko uusi luomus näin?
Vai vanhako jäi valtaan,
se, joka mielin itsekkäin
pakenee auttajaltaan?

3. On totuus epämieluinen
ja kiusallinen kuulla.
Olenko pikkusieluinen?
Taidanko liikaa luulla?
Nyt alleviivaa virheeni,
se minun täytyy kestää.
Oi Jeesus, oljenkorteni,
voit hukkumasta estää.

4. Nyt pyydän: Herra armahda.
Tee usko eläväksi.
Ynseä mieli karkota,
tee häijy lempeäksi.
Kun hedelmistä tunnet puun,
suo minun kasvaa niitä.
Elämän puuhun siunattuun,
itseesi, minut liitä.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015

28. Sieluni, joka toivoisit

1. Sieluni, joka toivoisit
saavasi lohdutuksen,
sen saada voit, jos uskoisit
sanasta lunastuksen.
Näin omaantuntoon levon saan
ja rauhan sydämeeni,
jos niin kuin lapsi osaisin
uskoa Jeesukseeni.

2. Taas juonittelut järkeni
ja vihollisen ansa
ohjaavat ohi Herrani
ja rauhan antamansa.
Nyt sanon sydämelleni:
Jeesuksen armo kestää,
ei syyllisyyden ankaruus
voi Herran työtä estää.

3. Siis miksi vielä epäilen
ja Jeesukseen en luota?
Jos tekojani katselen,
se toivoa ei tuota,
vaan syntisinä hänelle
kelpaamme puutteinemme.
Se järjestys on Herramme,
rauhamme, autuutemme.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2015

29. Voi, jospa Herra pyhä,

1. Voi, jospa Herra pyhä,
katsoisit minua!
Rukoilen tässä yhä
hartaasti sinua:
myös minut, muukalaisen,
horjuvan, kaipaavai-sen
suljethan armoosi.

2. Tunnethan, Jeesus, köyhän
sieluni tarkasti.
Hämärään eksyn, löydän
vain hauraan itseni.
Nyt lohdutusta hyvää
ja rauhaa syventyvää
hartaasti odotan.

3. Kun kannoit ristin painon,
alistuit häpeään.
Koit kidutuksen, vainon,
jäit tuskaan, pimeään.
Anteeksiantamuksen,
syvimmän lohdutuksen
minulle lahjoitat.

4. Kuin Emmauksen tiellä
näin usein harhailen.
Vaan kohtaan sinut siellä,
hämmästyn, iloitsen.
Niin katson luottavasti
ja pyydän rohkeasti:
jää, Jeesus, luokseni.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2014

30. Ah Jeesus, Herrani

1. Ah Jeesus, Herrani,
kirkasta toivosi,
yöhöni synkkään näännyn,
puoleesi vaivoin käännyn.
Suo armon aamun koittaa,
yö epäilysten voittaa.

2. Pois pilvet hajota,
huoleni huojenna.
Raota salaisuutta,
armosi avaruutta.
Jo yksi säde sieltä
valaisee synkkää mieltä.

3. Taas saavun eteesi.
Vaivattu mieleni
tarvitsee uskallusta
pyytääkseen lohdutusta.
Pääsenkö lähellesi
ja suojaan siipiesi?

4. Suo, että kuulla saan
äänesi uudestaan.
Päivässä, arkityössä,
illassa, sydänyössä
odotan kutsuasi
orpona, luotunasi.

5. Opeta luottamaan,
vaikka en kuitenkaan
voi nähdä silmilläni
sinua vierelläni.
Vakuuta armostasi,
suo kasvaa lapsenasi.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790
uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, M. Nuorva 2015
Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi