Rahan ja kirkon julmat jumalat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Rahan ja kirkon julmat jumalat

Kari Hotakainen

Kuva: Laura Malmivaara

Kari Hotakaisen haastattelu

Hotakaisen uutukainen kertoo Björn Wahlroosia muistuttavasta investointipankkiirista. Upporikas kovan kapitalismin äänitorvi ajaa autonkuljettajansa kyydissä Lapista Helsinkiin, television suoraan lähetykseen.

– Otin raamatullisen kielenkäytön lähtökohdaksi. Kirjan nimi on mahdottoman iso, sillä investointipankkiirit ja osakekurssien kanssa työtä tekevät käyttävät mahtipontisia sanoja. He puhuvat ikään kuin jumalallisella kielellä asioista, joita ihmisten on vaikea nähdä ja joihin on vaikea vaikuttaa.

– Jos pörssiyhtiön johtaja sanoo väärän sanan väärässä paikassa, sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia ja pörssikurssit saattavat heilahtaa. Steve Jobsin teatraalinen ja arvoituksellinen esiintyminen viittasi jo Jeesukseen. Toisaalta saatamme tuhahtaa lehteä lukiessa, ettei tuo Jorma Ollilan puhe nyt sentään mitään Jumalan sanaa ole, Hotakainen avaa uutukaisensa nimen taustoja.

Mätä, merkityksetön ja tekopyhä

Kari Hotakainen kuvaa kahdessa viimeisessä romaanissaan Ihmisen osa (2009) ja Jumalan sana (2011) aikaa, jolloin markkinavoimien ”näkymättömään käteen” suhtaudutaan kunnioittavasti kuin jumalaan. Aikaan, jolloin ostostemppelit ovat korvanneet kirkon.

Pelin henki on perin erilainen kuin hänen nuoruutensa Suomessa.

Hotakaisen uskonnollinen kasvuympäristö oli aikanaan tyypillinen. Hänen kaltaisensa tavallinen perusnuori oli mukana kaikkialla, missä oli toimintaa: seurakuntakuvioissa, vapaapalokunnassa, partiossa, jääkiekossa…

– Rippikoulun jälkeen olin isosena, mutta rajujen puberteettisten epäilyjen ja kiihkeän nuoruuteen kuuluvan kuohunnan ja kriisin seurauksena erosin kirkosta. Koko instituutio tuntui mädältä ja merkityksettömältä. Tekopyhältä.

– Pitkätukkaisen nuoren näkökulmasta saarnoilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Romanttisesti nähdyn Jeesuksen sanoma ja elämä suhteutettuna kirkon toimintaan tuntui ristiriitaiselta.

– Teillä on pyhässä kirjassanne aito kapinallinen, mutta te itse käytätte vain yhtä työkalua: syntiä, viimeistä tuomiota ja kadotusta pelotteena! Puhutte helvetistä huomattavasti enemmän kuin taivaasta, joka on teille jonkinlainen ”kunnon ihmisten” loppusijoituspaikka, taiteilija eläytyy nuoruuden tunnelmiinsa.

Korvaava kokemus rippikoulusta

Kun kirjailijan 19- ja 12-vuotiaista tyttäristä vanhempi kävi rippikoulun, muinoin niin taantumukselliselta tuntunut kirkko vaikutti parantaneen perusteellisesti tapojaan.

– Kun näin tyttäreni rippikouluporukan ja sen hengen, teki melkein mieli mennä mukaan. Homma näytti todella hyvältä. Nuoria kohdeltiin täysivaltaisina ihmisinä ja he keskustelivat mielenkiintoisista aiheista.

– Olin kateellinen tyttärelleni, kun vertasin hänen kokemuksiaan omiini. Minun rippikoulussani nuoret pelkäsivät melkeinpä nukkumaan menemistäkin. Synninsaarnaaminen sekä helvetillä ja tuomiolla pelottelu oli kestämätöntä.

– Raamatusta löytyy käsittämättömän hienoja, valoisia, viisaita ja kohottavia tekstejä. Kontrasti niiden ja nuoruuteni kirkon välillä oli valtava, Kari Hotakainen toteaa.

Kirkko on siis kuitenkin kehityskelpoinen?

– Ehdottomasti. Korostan silti sitä, että vaikka minä koin nuorena kirkon näin tuomitsevana, en tiedä, oliko kirkko todella sellainen. Nuoruuteen kuuluu kapinallisuus ja vahva tunne on tärkeintä asioita arvioitaessa.

– Rajulta tuntuneet mielenilmaukseni olisivat ehkä hukkuneet luontevasti suurkaupunkiin, mutta pienellä paikkakunnalla ne nousivat esiin kuin ruoho maasta aamulla.

Mudasta ja liejusta laulaen valoon ja iloon

Kirkkoa kiinnostavamman tulokulman kristinuskon teemoihin tarjosi musiikki. Kari Hotakainen on vanhan amerikkalaisen gospelin ja bluesin kiihkeä kuuntelija.

– Gospel on nostattavaa musiikkia. Kärjistetysti sanottuna se on kuin Siionin virret. Ensin ollaan suossa, mudassa ja liejussa, mutta sieltä noustaan yhteisvoimin ja mennään kohti valoa ja iloa – kohti parempia aikoja.

– Siionin virsissä ollaan armon varassa aika arkisin sävelin, ei hötkyillä eikä liioitella. Jaakko Löytty on maallisen vaivaisen vaelluksen kuvaamisessa ehdottomasti Suomen osaston ykkösiä. Löyttyä kuuntelin paljon etenkin silloin, kun kirjoitin Iisakin kirkkoa.

Kirjailijalla ei ole elävää suhdetta herännäisyyteen, mutta tuttavapiirissä on körttiläisiä ja lapsuudessa hän kuuli Siionin virsiä. Rautalammen koti oli vajaan sadan kilometrin päässä Aho-lansaaresta, missä isosisko kävi rippikoulun.

– Koen körttiläisyyden tietyltä kulmalta omakseni tai ainakin läheiseksi. Körttiläisyydessä on hienoja ja arvokkaita piirteitä, jotka liittyvät kansanluonteeseemme. Jokin siinä jylhässä vaatimattomuudessa on kohottavaa ja vetoaa selittämättömällä tavalla.

Masokistiset maanmatoset

– Ajatuksessa, että me olemme armon varassa ja maan matosia, on hyvää, mutta siihen liittyy myös ristiriitoja. Liian pitkälle vietynä siitä tulee alakuloista ja tympeää: ”Ei nyt tehdä tästä mitään numeroa...” Körttiläiset voisivat kulkea valoa kohti vähän reippaammalla mielenlaadulla – viittaan näihin toisenlaisiin gospellauluihin.

– Nuoruudessani se synkkyys ja masokistinen syntisen maanmatosen asenne värittyi ikäväksi ja tainnuttavaksi. Rippikouluikäisille ei ole hyväksi kuulla paasausta helvetistä. Negatiivisesta elämänasenteesta ja synnissä kieriskelystä tehtiin taiteenlaji, Kari Hotakainen tilittää.

Synninsaarnaamiseen keskittyneen seurakunnan sekä 1960- ja 70-luvuilla ”järkyttävän julman” koululaitoksen yhdistelmää Hotakainen luonnehtii miinusmerkkiseksi koulutukseksi elämään.

Hän on kohdannut sittemmin verrattomasti valoisampaa ja armollisempaa kristillisyyttä ja aivan toisenlaisia pappeja, mutta sieluun jäi silti synkänmusta jälki.

– Me koostumme ja meidät valmistetaan monilta osin niistä aineksista, joita saamme sisäämme lapsina ja nuorina. Sitten alkaa pitkä kypsytysvaihe, mutta leivässä on aina juurensa. Jos kasvatus on ollut koko ajan miinusmerkkistä, eivät sen jättämät jäljet katoa vähällä.

Taistelevat ateistit ovat humoristisia

Vaikka kansankirkkomme on tehnyt parannusta tuomitsemisen synnistä, on sen nykymenossakin traagisia puolia, Kari Hotakainen näkee.

– Pidän suuressa arvossa lähimmäisen auttamista ja armon ilmenemistä ihmisten elämässä. Käytännön tasolla tapahtuva lähimmäisen palveleminen nostaa aina mielialaani.

– Kaikkeen kirkon hyvään työhön nähden on irvokasta, kuinka paljon aikaa ja energiaa menetetään naispappeus- ja homokysymyksistä tappelemiseen. Minulla on tuttavapiirissäni homoja ja naispappeja enkä ymmärrä koko tätä keskustelua.

Kirkon ongelmista huolimatta kristinusko näyttää säilyvän sitkeästi kansassa?

– Ei usko mihinkään katoa, ajatuskin tästä on täysin järjetön. Pidän kiihkeää ateismia aika koomisena tyylisuuntana. Jotkut keskittyvät vastustamaan näkymättömänä ja olemattomana pitämäänsä ilmiötä, Jumalaa. Pidän heitä suurina humoristeina!

Kun kirkko on parantanut vauhtiaan eikä ateismikaan sytytä, oletko ajatellut kirkon jäseneksi palaamista?

– Olen kyllä harkinnut kirkkoon liittymistä, mutta asiaa ei ole tullut ajateltua vielä lopullisesti läpi, Kari Hotakainen sanoo.

Janne Villa

Tapahtuu
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
Ti 5.9.
Klo 20.00
Siioninvirsiseurat Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa.
Pe 8.9.
Klo 20.00
Suomi 100 Juhlavuoden Ruskakonsertti Siionin virsin Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa. Esa Ruuttunen, baritoni, Jenni Ljung, piano Ohjelma 25 €/aikuinen ja 15 €/lapset alle 16 v.
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 15.10.
Klo 10.00
Nilsiän herättäjäjuhlien kiitospyhä Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Hihtomatka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi