Körttinuoresta katolisen kirkon jäseneksi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Körttinuoresta katolisen kirkon jäseneksi — Pauli Annalan teologisen tien kilometripaaluja

Pauli Annala ja hänen vaimonsa Eeva Vitikka-Annala kotonaan. Kuva: Kalle Hiltunen

Kapea, osin heinää kasvava hiekkatie vie maalaistalon pihaan. Talossa asuu Helsingin yliopiston dogmatiikan yliopistonlehtorin tehtävistä eläkkeelle jäänyt Pauli Annala. Työurallaan hän opetti mukaansatempaavasti usealle Suomen luterilaisen kirkon pappissukupolvelle antiikin ja keskiajan teologian syvälle ulottuvia juonteita.

Monet hänen opetuksestaan vaikuttuneet entiset ja nykyiset opiskelijat ovat taatusti huomanneet kesällä julki tulleen uutisen: Pauli Annala on vaihtanut kirkkokuntaa. Hänestä on tullut katolinen. Mitä on tapahtunut? Onko katolinen teologi Pauli Annala jotakin muuta kuin puolen vuoden takainen luterilainen teologi Pauli Annala?

-No ei kyllä ole, toteaa Annala välittömästi. -Ei se pieni katoliseen kirkkoon liittymistilaisuus helluntain aattona tee minusta tietenkään millään tavalla toisenlaista. Se, millainen olen teologina, on luonnollisesti useiden vuosikymmenten tulosta. Kirkkokunnan vaihtaminen oli minulle pitkän henkilökohtaisen prosessin tulos, johon on tarjonnut aineistoa ja vaikuttanut koko kirkon traditio ja kaikki se kristillinen teologia, mihin olen saanut perehtyä ja mitä olen saanut ihailla.

 

Lapuan körttiläinen nuorisotyö opetti perussävelen

Pauli Annalan teologisen identiteetin ensimmäistä peruspalikkaa on etsittävä 1960-luvun Lapualta. Annala oli noin neljän vuoden ajan Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyön aktiiveja.

-Ilman sitä yhteisöllistä ja sosiaalistavaa seurakuntaelämää minä olisin varmaan aivan toisenlainen, ehkä olisin näpertänyt lennokkeja jossakin kellarissa, toteaa Annala naurahtaen. -Nuo vuodet seurakuntanuorissa vaikuttivat keskeisesti omaan uravalintaanikin.

-Lapuan seurakunnan nuoristyö oli tietysti körttiläistä. Siionin virsien sävelmät ja sanoissa huokuva syvä kristillinen eksistenssi juurtuivat silloin syvälle — vaikka kyllähän me muutakin laulettiin, kansanlaulut ja balladit olivat meidän soitto- ja laulurepertuaarissa siinä missä Siionin virretkin.

Erityisen merkittävänä Pauli Annala muistelee seurakuntanuorten ilmapiiriä ja henkeä. Lapualla nuorisopappina toimi Esko Hautala, jota Annala muistelee lämmöllä.

-Eskon puheissa ei ollut mitään pakottamista tai pakonomaisuutta, ei mitään normittavaa. Seurakuntanuorilla oli tilaa hengittää. Esko luotti meihin nuoriin ja siihen, että elävä ja persoonallinen Sana tekee paremmin työnsä ihmisen sisimmässä, kun häntä ei ulkopuolelta väkisin pakoteta.

-Sama henki on väistämättä keskeinen myöhemmälle teologi-identiteetilleni. Sillä samalla kristillisen uskon cantus firmuksella, eräänlaisella perussävelmällä, jonka on jo teini-iässä oppinut, pystyy sisäistämään mitä vaikeimpia teologisia kysymyksiä, Pauli arvioi Lapuan nuorisotyön merkitystä.

 

Yky ja fransiskaanisuus veljeyden ja vastuun opettajana

Aloitettuaan teologian opinnot Helsingissä vuonna 1969 Pauli Annala näkyi Ylioppilaiden Kristillisen yhdistyksen tilaisuuksissa, useimmiten musisoimassa.

-Yky:ssä jatkui samanlainen sosiaalinen ja yhteyden ilmapiiri, mitä olin jo Lapuan seurakuntanuorissa hengittänyt, toteaa Annala. -Yky:ssä käydyt keskustelut olivat elähdyttäviä. Tuo aika opetti, että kristilliseen uskoon kuuluu myös yhteiskunnallinen vastuu.

Yky:n suoma veljeys ja sisaruus sekä yhteiskunnallinen keskustelu tasoittivat tietä fransiskaanisuudelle. 1980-luvulla dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen laittoi nuoren assistenttinsa perehtymään Franciscus Assisilaiseen ja hänen seuraajiinsa. Siitä tuli Paulille elämän mittainen matka, jonka yhtenä osana hän päätyi yhdessä muutaman uskalikon kanssa perustamaan ekumeenisen fransiskaanisen San Damianon osuuskunnan.

-Varhaisten fransiskaanien yhteiskuntakritiikissä, työn etiikassa, veljellisessä kaiken jakavassa elämäntavassa sekä rauhan ajattelussa on jotakin sellaista, jota kannattaisi tänäänkin kuunnella. Kirkon yhteiskunnallisessa työssä mukana olevien kannattaisi syvällisesti ja rauhassa pohtia, mitä annettavaa noilla 1200-luvun veljillä voisi meille olla, toteaa Annala.

 

Intohimona antiikin ja keskiajan teologia

Fransiskaanisuuteen perehtyminen vei Pauli Annalaa tutkimaan reformaatiota edeltävää teologiaa. Syvemmälle varhaisen kirkon teologiaan Annalaa ohjasi antiikin teologiaan perehtyvän oppikirjan puute. Häntä pyydettiin kirjoittamaan oppikirja varhaisen kirkon teologiasta. Se valmistui vuonna 1993. Viimeistään tämä projekti teki Annalasta reformaatiota edeltävän teologian ihailijan.

- Sieltä (antiikin ja keskiajan kirkon traditiosta) löytyy valtavia aarteita. Siellä on tutkittavaa ja innostavaa materiaalia loppuelämän ajaksi, Pauli huokaisee ja jatkaa: -Joka aamu tietää, mitä tänään tekee, eikä eläkeläisen aika tosiaankaan käy pitkäksi.

 -Seppo A. Teinonen toisti usein, että kirkko elää traditiossa, ammentaa elinvoimansa traditiosta ja työntyy eteenpäin traditiona. Haluan liikkua eteen- ja taaksepäin tuossa traditiossa, ymmärtää sitä yhä paremmin, sukeltaa tradition virtaan yhä syvemmälle.

 

Mystiikan opetus

Pauli Annalalle on teologina tärkeää vapaus. Oppia ja kristillistä uskoa ei voi pakottaa, ei voi sanella ulkopuolelta. Tätä Annalan jo Lapuan seurakuntanuorissa sisäistämää ajattelua on vahvistanut mystiikan teologinen perintö, johon hän on perehtynyt.

-Monet mystiikan opettajat puhuvat liikuttavan paljon samaa. Augustinuksesta Mestari Eckhartiin, Dionysios Areopagitasta Ristin Johannekseen he painottavat sitä, että Jumala asuu meidän sisimmässämme. Meillä on vain yksi opettaja, Kristus-Sana, joka asuu meissä. Kyse ei ole siitä, miten joku hurmahenkinen saarnaaja saisi Jumalan pyhyyden syötettyä minulle, vaan siitä, miten tunnistaisin tai saisin raivattua esteitä sen pyhyyden tieltä, mikä jo asuu minussa.

- Armo ei tuo ihmiseen jotakin vierasta elementtiä, vaan mitä syvemmin ihminen tuntee itsensä, sitä tietoisemmaksi hän tulee siitä, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Augustinus toteaa osuvasti: ”Sinä loit meidät itseäsi varten”, tiivistää Annala.

 

Katolisesta ja luterilaisesta uskon yhteisöstä

Katolinen kirkko tulee mediassa esille yleensä silloin, kun Vatikaanista sanellaan moraalisia ohjeita. Monelle katolinen kirkko näyttäytyy ennemmin normittavana kuin vapaana. Miten Pauli Annala näkee katolisen kirkon vapauden?

-Katolinen kirkkohan on paljon muutakin kuin se, minkä kuvan tiedotusvälineet siitä meille välittävät. Se on liturgista elämää ja rukousta. Me saatamme suomalaisesta kontekstista käsin nähdä katolisen kirkon normittavana, mutta teologisesti se on yhtä avara kuin taivas: kirkon sisään mahtuu lukuisia sääntökuntia, moni-ilmeistä teologiaa useiden satojen vuosien ajalta, lukuisia pyhimyksiä ja kirkon opettajia.

Rajoittaako luterilainen kirkko sitten jotenkin tätä vapautta?

- Kristinuskon monipuolinen opetus kaventuu, jos sen keskeinen anti supistetaan vain muutamaan vuosikymmeneen 1500-luvun Saksasta, toteaa Annala pitkän pohdinnan jälkeen. -Minulle koko krisinuskon historia ja traditio on luovuttamaton arvo.

-Paul Tillichiltä (k. 1965) on peräisin katolisen substanssin ja protestanttisen prinsiipin erottelu. Protestanttinen protesti saa käyttövoimansa katolisesta substanssista. Koska protestanttisuus on menettänyt kosketuksensa katoliseen substanssiin, sen protesti alkaa kääntyä sitä itseään vastaan. Katolinen substanssi on minussa vahvistunut iän myötä, ja eläkepäivinä sitä kaipaa yhä enemmän seesteisyyttä.

-Kirkkokunnan vaihto ei kuitenkaan ole minulle mikään julkilausuma luterilaisuutta vastaan. Se on henkilökohtaisen teologisen tien tulos — tie vei katoliseen kirkkoon. Ja onhan luterilainen kirkko minut saattanut tähän pisteeseen. Se näkyy teologisessa tiessäni. Sitä täytyy arvostaa, toteaa Annala entisestä kirkkokunnastaan.

-Ja totta kai, kun asun Suomessa ja koska minulla on luterilaisia teologiystäviä ja -kollegoita, tahdon katolisena edistää yhä määrätietoisemmin luterilaisten ja katolisten välistä yhteyttä ja yhteistyötä.

Kalle Hiltunen

Kirjoittaja on San Damianon osuuskunnan jäsen

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
Pe 2.3.–4.3.2018
Seminaari seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta Aholansaaressa Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi