Kristityn vaelluksella
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kristityn vaelluksella

Kuva: Tiina Lietzén

Eurajoen kristillisen opiston rehtori Mirja Vuoriston saarna Länsi-Suomen 111. Herännäisjuhlien messussa 6.8. Rauman Pyhän Ristin kirkossa.

 

Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” Matt. 7:13–14

 

Kristityn vaellus

Raamatun jälkeen maailman luetuin kristillinen kirja on Kristityn vaellus. 1600-luvulla elänyt englantilainen baptistisaarnaaja John Bunyan kirjoitti pienoisromaanin, joka perustuu hänen näkemäänsä uneen. Päähenkilö on mies nimeltään Mr. Christian, Kristitty. Kristitty vaeltaa Turmeluksen kaupungista Taivaan kaupunkiin kohdaten monenlaisia vaikeuksia ja vaaroja, mutta myös henkilöitä, jotka auttavat kulkijaa eteenpäin hänen matkallaan. Kirja paljastaa monet salakarit ja taistelut, joihin kristitty saattaa törmätä. Oikea tie ei ole aina helpoin tie.

Kristitty vaeltaa painavan taakan kanssa: ”Minä pelkään tämän taakan minun seljässäni painavan minut hautaakin alemmas, ja minä vajoan kuoppaan.” Kristitty johdatetaan ahtaalle portille, joka kolkuttavalle avataan. Sieltä matka jatkuu tielle, jota ympäröivät turvakaiteet, varjeluksen muurit. Sillä tiellä hän löytää ristin, jonka juurelle hän rientää.

Ristin juurella kirpoaa taakka Kristityn harteilta ja putoaa maahan. Hän kuulee äänen: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Hänet ryysynsä riisutaan ja hänet puetaan juhlavaatteisiin. Enkeli antaa hänelle merkin otsaan ja käteen sinetillä varustetun kirjoituksen, jolla hän pääsee sisälle Taivaan Portilla.

Kristityn matka ei tähän pääty, vaan on vasta alussa. Edessä on paljon vaiheita ja vastoinkäymisiä. Esimerkiksi Turhuuden markkinat. Niissä piti oleman kaupan kaikenlaista turhuutta: taloja, tiloja, ammatteja, toimipaikkoja, kunniasijoja, ylennyksiä virassa, arvonimiä, maakuntia, valtakuntia, iloja ja huvituksia; samoin nautintoja kaikenlaisia: porttoja, parittelijoita, vaimoja, aviomiehiä, lapsia, isäntäväkeä, palvelijoita, henkiä, verta, ruumiita, sieluja, hopeata, kultaa, helmiä ja kalliita kiviä ja ties mitä kaikkia, silmänkääntäjiä, pettureita, leikinlaskijoita, ilveilijöitä, narreja, apinoita, roistoja, maankulkijoita, ja kaikkia niitä jos minkä laatuisia.

Monien kiusausten ja vaarojen jälkeen Kristitty pääsee perille päämääräänsä ja Taivaan kaupungin portit aukeavat hänelle.

 

Pelon maailma

Kristityn vaellus syntyi 1600-luvulla, aikakaudella, jolloin pelko hallitsi ihmisten elämää: nälkä, sodat ja taudit. Ihmisten syvin ahdistus ja peruskysymys oli helvetin ja kadotuksen pelko.

Rukoilevaisuuden kirjoja 1960-luvulla tutkineen Osmo Tiililän mielestä kirjan kirjoittajalla John Bunyanilla oli ylikorostunut pelko. ”Hänen epätoivonsa ahdistuksissa johti hänet miltei mielisairauden partaalle, ja pelko näyttää olleen hyvin silmiinpistävä tekijä hänen uskonnollisessa kehityksessään.” Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen avulla, Tiililän mukaan, Bunyan löysi Jumalan sanomattoman armon syntiselle.

Nykyihminen harvoin tunnistaa tätä tuomionpelkoa. Silti hän pelkää, ei kadotusta vaan kaaosta; enää ei tunneta synnin hätää, vaan pelätään hallitsematonta pahuutta. Synti, kuolema ja perkeleen valta näyttäytyvät maailmassa entistä demonisempana ja helvetillisempänä.

Yhä enemmän tarvitsemme turvaa, varjelusta ja lohdutusta, mutta myös totuuden tuntemista ja oikean ja väärän erottamista.

Tämän sunnuntain toisessa lukukappaleessa kuulimme Heprealaiskirjeen sanat: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”

 

Äläkä saata meitä kiusaukseen

Tänään kuljimme Pyhän Ristin kirkkoon juhlaportin kautta, jossa oli teksti: ”Matkamiehen mieli palaa kauas kotiin rakkaaseen.”

Evankeliumitekstissä, joka on Jeesuksen vuorisaarnasta, puhutaan myös portista. Tekstissä kuvataan kaksi vaihtoehtoa, kaksi porttia: ahdas ja avara, kaksi tietä: kaita ja lavea, kaksi ryhmää vaeltajia: harvat ja monet, kaksi päämäärää: elämä ja kadotus.

Matteuksen luvuissa 5–7 oleva vuorisaarna saa jäsennyksensä sen sisällä olevan Isä meidän -rukouksen kautta. Tämän sunnuntain evankeliumin äärellä voimme rukoilla: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen.”

Katekismuksesta voimme lukea: ”Kiusaukset, joista Raamattu ja Isä meidän -rukous puhuvat, ovat houkutuksia luopua uskosta Jumalan hyvyyteen. Perkele ja oma itsekäs minämme taivuttavat meitä etsimään turvaa muualta kuin Jumalasta.

”Kristityn elämä on päivittäistä kamppailua. Olemme jatkuvasti alttiina monenlaiselle pahalle: välinpitämättömyydelle, vihalle, kateudelle, omahyväisyydelle ja vallan halulle. Meitä vedetään toisaalta kohti pimeyttä ja syntiä, toisaalta kohti valoa ja uskoa. Emme ymmärrä, miksi Jumala ei päästä meitä rauhaan pahan vallalta.

”Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin. Hän antaa meille voimaa kestää koettelemuksissa.”

 

Matkamiehen virsi

Herätysliikkeet ovat kirjaliikkeitä. Lukutaito ja kirjat edelsivät herätystä. 1700-luvulla jo neljäsosa kansaa osasi lukea. Ensin luettiin, sitten herättiin. Raamattu oli kallis, mutta hengelliset kirjat olivat halvempia. Kansanherätykset edistivät lukutaitoa ja kirjojen markkinoita. Lutherin periaatteet toteutuvat Jumalan sanan lukemisesta äidinkielellä.

Kristityn vaellus ilmestyi suomeksi 1809. Sitä ennen kirjan vaikutus näkyi jo 1700-luvulla esimerkiksi Abraham Achreniuksen Halullisten sieluin hengellisissä lauluissa. Kristityn vaelluksen teemat antoivat inspiraation virsirunoudelle, jota kutsutaan ”matkamiehen virsiksi”.

Nykyisessä virsikirjassamme on monta matkamiehen virttä. Esimerkiksi näiden herännäisjuhlien tunnusvirsi 621 ”Matkamiehen mieli palaa”. Se kertoo Jumalan kansan koti-ikävästä ja matkan päämäärästä, taivaan ilosta.

Äsken laulamamme virsi 364, ”Tie taivaan kaita, ahdas on”, kuuluu myös tähän perinteeseen. Se on suomalainen arkkivirsi vuodelta 1790. Virsi on laulettua rukousta, sydämen puhetta Jumalan kanssa. Sen äärellä voimme hiljentyä, tutkia omaa sisintämme, kuunnella Jumalan sanan lupauksia. Se on meditatiivinen, sen äärellä voi mietiskellä Jeesuksen sanoja: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään.” (Matt. 7:14) Sitä on uskominen. Vaelluksen vaivoja ei kaunistella, mutta ei liioin kauhistellakaan, sillä sanoma armosta soi lujana, horjumattomana.

 

Portti elämään

Muinaisia kaupunkeja ympäröivät muurien portit olivat ahtaita turvallisuuden takia, jotta viholliset eivät pääsi yllättämään ja ratsastamaan sisään. Tänään meitä jokaista kutsutaan ahtaalle portille ja kaidalle tielle: Jeesus on portti, Jeesus on tie, Jeesus on totuus, Jeesus on elämä.

”Jos Herra näyttää viipyvän näin koetellessansa, kuitenkin aina nääntyvän hän nostaa armollansa. Kun kestät myrskyt maailman, niin pääset suojaan sataman, iäinen rauha alkaa.

Hoitoosi ota sieluni, laupias Isä taivaan, kasvosi käännä puoleeni nyt ahdistukseen, vaivaan. On isän sydän sinulla, minua tahdot varjella. Sinussa turvan löydän” VK 364:5–6

Mirja Vuoristo

 

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi