Kolumni 9/2017
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 9/2017

Tuomas Antola.

Ja häpeästä säästä


Ihmisen väitetään nykyään kipuilevan, kelpaanko minä -kysymyksen kanssa. Raamatussa synti ei ole eksyneen ihmisen perusdilemma läheskään kaikissa tapauksissa.          

Marcus J. Borg on kiinnittänyt huomiota tähän. Raamatussa on monta tapaa kuvata tätä perustavaa laatua olevaa vieraantuneisuuden tilaa. Hän luettelee erilaisia kielikuvia: olemme sokeita, pakkosiirtolaisuudessa, vankeudessa, olemme sulkeneet sydämemme, meillä on nälkä ja jano, olemme eksyneet.        

Ukko-Paavon ”Sinuhun turvaan Jumala” on häpeävän ihmisen virsi. Virressä ei anota anteeksiantoa, mutta siinä nöyrrytään Herran eteen rukoillen vapautusta häpeästä. Häpeävän kelpaanko minä -pohdinta lienee tullut myös Paavoa lähelle hänen rosoisen elämänsä monessa käänteessä. Siksi Löyhkä-Paavosta moni nykyihminenkin löytää vaivatta hengenheimolaisen.

Jokainen meistä kantaa taakkaa mukanaan. On olemassa häpeää, joka suojaa ja häpeää, joka rampauttaa ja lamaannuttaa. Hyvässä muodossa se pitää yhteiskuntaa pystyssä ja meidät oikealla tiellä. Tässä mielessä häpeästä ei pitäisikään meitä kokonaan säästää. Mutta Kirkon pitäisi pyrkiä kohtaamaan nimenomaan kahlitsevasta olemuksellisesta häpeäikeestä kärsivää ihmistä. Miten siis auttaa tällä tavalla vaivattua sielua?                    

Englannin häpeä, disgrace (dis-grace = armosta erossa oleminen) johdattaa oikeille jäljille. Häpeävä ihminen on armoa vailla. Hän ei tunne lupaa olla olemassa omana itsenään. Jeesuksen elämän vaiheista ei häpeää puuttunut. Avioton ja isätön lapsi syntyi talliin. Häpeää lisäävää oli kodittomuuden tuntu paossa Egyptissä. Kuoleman vahvaa häpeäulottuvuutta tuskin kukaan rohkenee kyseenalaistaa: nöyryytys ja roistojen rinnalle ristille kohottaminen. Vapahtajan elämä ja kuolema muistuttavat järisyttävällä tavalla siitä, että Kristus kantoi paitsi ihmisen synnin, mitä suurimmassa määrin, myös häpeän taakan. Jeesuksen viimeinen huuto oli unohdetun ja häpeävän huuto: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kutsua parannuksen tekoon ja hyvään elämään ei tarvitse hylätä, mutta siinä on kyse siitä, että ihminen tahtoo tehdä päätöksen muuttua ja palata kotiin. Ukko-Paavon virren armossa on kyse tiestä tuohon vapauteen, ja pelastus tarkoittaa myös sirpaleisen ihmisen eheytymistä ja olemassaolon haavojen paranemista.         

Ristin ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan häntä, eli näkemään hänet kokonaisena ihmisenä, synteineen ja häpeäntunteineen kaikkineen. Jeesuksen ei anna rikolliselle anteeksi, vaan ottaa vastaan koko kelvottoman ihmisen. Vaivatun kanssa hän lupaa olla nyt ja iankaikkisesti. Oliko uskossa kyse siis oikeassa olemisesta ja käskyjen noudattamisesta vai suhteesta?

Tuomas Antola

 

Tapahtuu
La 7.10.
Koulutuspäivä Lapualla seurapuhujille, seuraveisaajille ja paikallisosastoille. Ilmoittautuminen 29.9.2017 mennessä. Lisätietoja
Su 15.10.
Klo 10.00
Nilsiän herättäjäjuhlien kiitospyhä Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Hihtomatka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi