Herättäjäjuhlilla Malmivaarasta tulee Malmberg
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Herättäjäjuhlilla Malmivaarasta tulee Malmberg

Tuulten leikkikalu
valottaa herännäisyyden historiaa Paavo Ruotsalaisen vaimon Riitan
ja Nils Gustaf Malmbergin vaimon Amandan näkökulmasta.
Näytelmän on kirjoittanut nilsiäläinen kirjailija Matti Pajula.
Esitykset ovat Aholansaaressa ja Simolan kesäteatterissa 5.–9.7.
Ks. juhlaopas tai https://herattajajuhlat.fi/4301-tuultenleikkikalu-naytelma

Kuvassa Antti Heikkinen ja Laura Malmivaara

Armo on rakkaus


Tämä on veikeä juttu. Niin veikeä, että tämän syntyhistoriaa on pakko valottaa.

Minulle kilautettiin tämän lehden toimituksesta ja kysyttiin, voisinko kirjoittaa nopealla aikataululla jutun Laura Malmivaarasta, joka on paitsi näyttelijä, valokuvaaja ja laulaja, myös Malmbergin pappissuvun edustaja. Mikäpäs siinä, mutta Laura asuu Helsingissä ja minä Nilsiässä. Laura tanssii tähtien kanssa ja minulla on omat työni, emme saaneet allakoitamme natsaamaan. Sen vuoksi tämän jutun vaatima haastattelu on tehty Facebookissa.

Siksi toisekseen yhtenä tämän jutun pihvinä on tulevilla herättäjäjuhlilla nähtävä näytelmä Tuulten leikkikalu, jossa Laura näyttelee Amanda Malmbergia ja minä Paavo Ruotsalaista. Eli oikeastaan olen vähän jäävi tätä juttua kirjoittamaan, mutta kirjoitan kun pyydettiin. Tästä se alkaa, L on Laura ja A olen minä.

A: Nonneh. Viime kesänä näin sinut Aholansaaren laivalaiturilla. Olit ensimmäistä kertaa matkalla Ukko-Paavon kotisaareen ja kuuntelit siellä körttiläisten kanssa luentoja körttiläisyydestä. Sinua jännitti, koska olit havahtunut omiin körttijuuriisi melko vasta. Olenko oikeassa?

L: Tavallaan. Ei se ehkä ihan havahtumista ole ollut, aktivoitumista ennemmin. Olen ollut aina kiinnostunut isänpuoleisen suvun historiasta, mutta vasta viime vuosina olen löytänyt sieltä tarinoita ja ihmisiä, jotka ovat vieneet mennessään.

A: Sähän olet muistaakseni opiskellut teologisessakin?

L: Olen! Sinne mua innosti Sibelius-lukion hyvä uskonnonopettaja Seppo Nyyssönen. Lukiossa tajusin, kuinka mielenkiintoista on tutkia pääuskontoja ja ihmisen uskonnollisuutta ylipäätään. Uskoontuloa se ei ollut, vaan halua tietää enemmän ja samalla sivistyä. Pääsin teologiseen ensimmäisellä hakukerralla ja isoäitikin onnitteli postikortilla hyvästä ammatinvalinnasta. Ei siitä kuitenkaan ammattia tullut, pääsin seuraavana vuonna Taikkiin opiskelemaan valokuvausta.

A: Millaisia muistoja sulle teologisesta jäi?

L: Hyviä. Vaikka silloin tietysti hävetti istua luokassa ja katsoa, miten humanistit kävelivät avoimen oven ohi ja kuulivat, kuinka meillä aloitettiin tunti virrenveisuulla.

A: Vanhempana ei enää tarvitse hävetä, että oma hengellisyys ja omat juuret kiinnostavat.

L: Ei. Myönnän keski-ikäisyyteni. Ei mulla kyllä sen kummempia paineita teologisessakaan ollut, koska tiedostin opiskelun olevan nuoruuteen kuuluvaa etsintää. Mä luin filosofiaakin silloin paljon, Sartrea ja de Beauvoiria ja muita perusteoksia. Hassuinta oli ymmärtää, kuinka iso merkitys isäni suvulla on ollut suomalaiseen kirkkohistoriaan. Ja Siionin virret mulle aukesivat ihan uudella tavalla, vaikka pienestä asti olin laulanut niitä sukukoukouksissa.

A: Taikista pääsit Teatterikorkeaan. Niissä piireissä pappistausta näyttäytyi jengille varmaan vähän toisessa valossa.

L: Joo. Valkoinen pappissuku Pohjanmaalta ei ehkä ole se tyypillisin lähtökohta, kun lähdetään kulkemaan kulttuurivasemmistolaisiin piireihin. Ehkä vähän piilottelin taustojani. Sukulaisille lopullinen uravalintani ei ollut mikään ongelma, taide ja pappeus ovat kulkeneet suvussani aina käsi kädessä. Körttipapeille virsi on kuitenkin se syvin saarna.

A: Sä kävit muutama vuosi sitten läpi avioeron. Edesauttoiko se tätä alussa mainittua aktivoitumista?

L: Niin siinä varmaan kävi. Nöyrtyminen ja avunhuutaminen opettavat eniten, yksin ei selviä. Eron jälkeen mä esimerkiksi kirjoitin enemmän ja nyt kun elämä rullaa, on luovuuskin vaikeampaa.

A: Opitko silloin rukoilemaan? Vai rukoiletko ylipäätään?

L: Mä olen rukoillut aina kun mulla on ollut elämässä kriisi. Olen mennyt salaa kirkkojen takapenkeille, itkenyt siellä ja rukoillut piilossa. Sitten olen vielä hävennytkin, että tukeudun niin sovinnaiseen väylään kuin kirkko, mutta pahimpina hetkinä suurin helpotus on löytynyt just sieltä.

A: Minä ajattelen, että kirkko ja uskonto ovat lopulta eri asioita — ainakin niin kauan, kuin meillä on olemassa tämmöinen valtionkirkko.

L: Samaa mieltä, mutta mä en halua problematisoida näitä päivänpolttavia kysymyksiä. Mulle kirkko on pysyvyyttä, joka lähentelee enemmän rituaalin tarvetta kuin liturgiaa. Ja pappien työtä mä kunnioitan.

A: Onko sun rukouksiisi vastattu?

L: Kai niihin on vastattu, koska olen selvinnyt elämässä eteenpäin.

A: No jos nyt jutellaan Tuulten leikkikalusta, niin sulla on siinä aika mielenkiintoinen rooli. Näyttelet esi-isäsi Nils Gustaf Malmbergin ensimmäistä vaimoa Amandaa. Onko sulla hahmostasi perimätietoa vai lähdetkö ihan puhtaalta pöydältä?

L: Vähän tiedänkin joo, mutta Amandahan ei itseasiassa ole mulle sukua — hän on Nilsin ensimmäinen vaimo ja Wilhelmi, josta mä polveudun, syntyi toisen vaimon kanssa. Mä olen sopivan avoin tulkitsemaan Amandaa intuitiivisesti ja on mahtavaa päästä tutkimaan, mikä Amandan rooli oli. Haluan näytellä niin, että itsekin ymmärrän Amandan ja Nilsin välejä. Nilsin ajatusmaailmaa olen tutkinut, Wilhelmin vielä enemmän. Jostain syystä mä olen ajautunut viime vuoden aikana usein körttien joukkoon ja se on tuntunut ihan luontevalta.

A: Miksi ei tuntuisi?

L: En tiedä. Olen miettinyt, että voinko ja kehtaanko mennä. Mua hymyilyttää ajatella, että viimeistään kesän jälkeen mäkin olen körtti ja se ei ole mulle mikään leima, se on ylpeyden aihe. Ehkä tiedän paremmin senkin, kuka olen ja miten mun tulisi elää.

A: Mitä vastaat noihin kysymyksiin nyt?

L: Olen minä, tässä ajassa. Minulla on ääni ja ajatuksia, rohkeutta sanoa jotain ja halua sanoa vielä enemmän. Elää tulisi tässä hetkessä, ei taivaspaikkaa tavoitellen tai muita arvostellen, ihan vaan elää. Käyttää sitä lahjaa joka meille on annettu ja olla ystävällinen muille.

A: Näytelmässä puhutaan paljon armosta. Mikä sun käsitys siitä on?

L: Mä käsitän sen lähimmäisen rakkauden kautta, en ole keskipiste vaan osa universumia, Jumalan olevaista, osa kokonaisuutta. Kesällä Aholansaaressa mietin ahdasta porttia, josta Paavon mukaan on mentävä läpi. Ehkä se on juuri sitä kriisien keskellä polvistumista ja hiljentymistä oman hektisen elämän keskellä.

A: Otetaan loppuun vielä naistenlehtilinja. Mitä teet kesän jälkeen?

L: Mulla on kalenteri tyhjä, se on sitten Tanssii työttömän kanssa -aikaa. Tosin aina voi jotain tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Mä olen ollut nyt vuoden free lancerina ja leipä on tiukassa, mutta nautin vapaudesta ja epävarmuudesta.

A: Pelottaako vai luotatko siihen johdatukseen, että aina asiat jotenkin järjestyvät.

L: Luotan.

A: Tähän on nätti lopettaa. Nähdään kesällä.

L: Nähdään!

Antti Heikkinen

 

 

Tapahtuu
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
Ti 5.9.
Klo 20.00
Siioninvirsiseurat Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa.
Pe 8.9.
Klo 20.00
Suomi 100 Juhlavuoden Ruskakonsertti Siionin virsin Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa. Esa Ruuttunen, baritoni, Jenni Ljung, piano Ohjelma 25 €/aikuinen ja 15 €/lapset alle 16 v.
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 15.10.
Klo 10.00
Nilsiän herättäjäjuhlien kiitospyhä Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Hihtomatka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi