Kolumni 5/2017
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 5/2017

Kirjoittaja on uskonnon- ja konfliktintutkimusta opiskeleva TK, joka hakee perspektiiviä burleskista ja vieraisiin paikkoihin menemisestä.   

Puhutaan sitä kirkkopuhetta

Kristittynä eläminen on kääntäjänä toimimista, niin olen kokenut. Ei riitä, että reformaation merkkivuosi julistaa Armoa. Kun hädässä tai hukassa oleva ihminen kysyy käännöstä armolle, hän tuskin kaipaa vastausta teologian sanakirjasta. Ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme on jotakin, minkä kestävyyttä ihminen koettelee todellista elämäänsä vasten. Siksi armon kääntäminen vaatii sananselitysten ohella rakastavaa myötäelämistä, rohkeaa vastaansanomista tämän ajan orjuuttaville voimille sekä sinnikästä kutsumista kirkon yhteyteen.

Matkustin alkuvuodesta yksin Intiassa ja koin siellä, ettei Jumala kutsu minua juuri nyt kaukomaiden lähetyskentille. Minulle vaikeinta ja tärkeintä onkin kristittynä eläminen Suomessa. Mitä ihmettä kerron armosta äidilleni, joka väsyy pienyrittäjyyden taakan alla eikä saa lepoa pärjäämisen pakosta? Entä lukuisille ystävilleni, jotka syyllistyvät maailman tilasta eivätkä löydä ihmistä väkevämpää toivoa? Hänelle, joka suorittaa piiloon heikkoutta ja kuolemaa? Kun katson armon tarpeessa olevia lähimmäisiäni, tunnistan oman nälkäni. Minäkin tarvitsen käännöstä armolle juuri näissä elämäni keskeneräisissä kohdissa.

Armon evankeliumin perille meneminen ei ole kiinni suurista oivalluksista tai tunnekokemuksista. Ystäväni lapsi oli pohdiskellut tähän tapaan: "Äiti, jos mua joskus pelottaa vaikka tulipalo, niin kun menee kirkkoon, ei pelota enää yhtään. Siellä on semmoista turvallista ja puhutaan sitä kirkkopuhetta. Vaikka se on aikuisten puhetta ja siitä ei ymmärrä mitään, niin silti sitä on kiva kuunnella." Vaikka uskonnon kieli vaatii jatkuvaa uudelleen kääntämistä, yhtä lailla tutut tavat kokoontua yhteen kannattelevat kaikkia meitä ymmärrystä etsiviä. Se, että sitkeästi vietämme messuja ja pidämme kirkon ovia niin henkisesti kuin fyysisesti auki, on arvokasta Jumalan todellisuuden käännöstyötä tässä maailmassa.

Vein Helsingissä kyläilevän äitini Jaakko Heinimäen sanoittamaan ja Maija Ruuskasen säveltämään oopperaan Herääminen – tarina ihmisestä, joka väsyi jaksamaan. ”Anna minun pudota armosi syvyyteen. Anna minun pudota, pudota taivaaseen”, lauloi fiktiivinen Ukko-Paavo kaltaistensa Jumalan-nälkäisten kanssa. Katsomon hämärässä pitelin mielessäni tätä aikaa, jossa niin kovasti väistelemme omasta kontrollista ja ansioista irti päästämistä. Armottomien rakenteiden ja ajattelutapojen maastossa kirkolla on valtavasti käännettävää. Jos taivaaseen pudottaisiinkin, ei kiivettäisi. Jos armon syvyydestä riittäisikin, yli oman oikeudentajumme. Jos Jumala vapauttaisikin kahleista, jotka estävät rakastamasta. Jos Jumala rakastaisikin meitä, ensin.

Tiia Orpana
 

 


 

 

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi