Helmen hohtoa tomun tasalla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Helmen hohtoa tomun tasalla

Muisteluksia Helmi Makkosesta (16.7.1938 – 31.01.2017)

Olin päässyt perehtymään Botswanan vammaistyön uranuurtajiin Afrikan työn sihteerin Erkki Helmisen matkakumppanina. Mielessäni kävi Martti Rautasen kotimaankirjeen repliikki: Jumala ei aja pikajunalla. Heränneiden ensimmäinen nimikkolähetti Heikki Saari puolestaan ”lohdutti” työtään aloittelevia tulokkaita: Enimmäkseen me täällä sairastamme.

Näillä eväillä olivat Namibian myöhemmätkin lähetit jaksaneet toimia ja rakastaa, kärsiä ja rakastaa. Niinpä heidän joukostaan löydettiinkin Botswanan haastavalle kentälle sopivat kandidaatit. Poukkoilevilla viidakkopoluilla ajellessamme alkoi Helmi kertoa: Kun olin oikein väsynyt, eikä jaksanut kunnolla suunnitella muuta ohjelmaa kotilomalle, lähdin herättäjäjuhlille.

- Tunsin itseni vieraaksi ja muukalaiseksi. Niin toisenlaisia olivat vuosikymmenien jälkeen seuraväenkin menot ja meiningit. Vihdoin tuli päiväseurojen aika. Menin kuurojen penkkiin, toisten vammaisten joukkoon. Viittomatulkki käänsi puhetta. Vihdoin hän näytti, kuinka Jumalan siunaus valuu sateen lailla koko luomakunnan ja sen asukkaiden ylle. Helmi kertoi ratkenneensa kyyneliin, kun tunsi salatun armonvoiman virtaavaan väsyneisiin jäseniin.

Autoretkillä kraalista kraaliin, veisasimme Helmin pyynnöstä ”suolaisimpia”  Siionin ja Virsikirjan virsiä: Nyt ylös sieluni, nous ylös mullast tästä… tai: Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on… Jossain varjopuun alla pysähdyimme syömään Helmin varaamia eväitä.  Autonkuljettajapoikakin Etee, ”Leijonantappaja” sai osansa. Jatkettiin matkaa.  

- Miten pääsisi Herättäjä-Yhdistyksen lähetiksi, kysyi Helmi yllättäen. – Onko rima korkealla? Ehkä Helmillä oli mielessään lähettiuransa alkuvaikeudet. Unelmat olivat tyssäämässä heti alkuunsa kieliopintoihin. Olin jossain muussakin tilanteessa joutunut muotoilemaan vastauksen ”kosintaan”. Herättäjä-Yhdistys ei ole koskaan erityisemmin haalinut kohteita tai kandidaatteja. On vastattu myöntävästi, kun on kysytty. Sutkailin vastauksen tähän tapaan: Meillä on aina ollut rima riittävän korkealla, että enemmälti kyykyttelemättä pääsee alta. Helmi oli huojentuneen näköinen. Hän ymmärsi läpäisseensä jo testit.  

Jatkettiin matkaa Okavangon suiston viidakoissa. Toini Hihnala oli silloin Suomessa, joten ainoa oppaamme oli Helmi Makkonen. Opimme tuntemaan Papaletswe Mosalaesin, ramman nuoren miehen. Hän piti raamattuopetusta pienessä verhoilla rajatussa ulkokarsinassaan. Kuulimme toisaalla, että sokea Päivän  mies”,  Monnawaletsatsi ei ollut tavattavissa, koska hän oli lähtenyt postiin ihmisten asioita toimittamaan. Löysimme Kagiso Dithoudin,  jonka äiti oli jättänyt päiväksi virumaan pimeään risumajaan ilman ruokaa ja  muuta tyttöselle välttämätöntä hygieniahoitoa. Helmi siisti lapsen, vaihtoi puhdasta päälle, nosti hänet majan ovelle aurinkoon. Ihana hymy levisi Kagison kasvoille, kun hän näki hänelle rakennetun tuolin. Ehkä kuukausiin ei lapsi ollut pääsyt majan ovelle, saati istumaan. Jos joku haluaisi nähdä, miltä rakkaus näyttää, se säihkyy toivon ja kiitollisuuden syttymisenä osaansa nostetun neitosen kasvoilta.

Kiertomatkamme lopuksi Ramotswassa oli Botswanan kirkon ja lähetysjärjestöjen kokous. Toinen päivä oli jo kääntymässä iltaa kohden. Oli keskusteltu pitkään kirkon omasta ”perustuslaista”. Puheenjohtaja piispa Robinson kertoi säästäneensä kokouksen loppuun tärkeimmän asian.  

Piispa kertoi kirkkonsa kasvusta. Kasvupisteet eivät olleet eteläisessä ”rikkaassa puolikuussa”!  Kasvun ihmettä löytyi pohjoisesta, suuren maan kaukaisimmalta laidalta, Kalaharin aavikon takaa, Okavangon suistoalueelta. Kirkon kasvu perustui pienyhteisöjen syntyyn, niiden vaurastumiseen, vähittäiseen hallinnon muotoutumiseen, rakennushankkeisiin. Sitten piispa otti esille erään työalan ja pari nimeä. Maunin ja Sehitwan alueella oli lähdetty ruohonjuurelta,  hädän äärimmäisestä päästä.  

Piispa ei ollut ainoa, joka oli löytänyt ”helmen pellosta”. Näin on kokenut laaja ystävien joukko erityisesti Mäntässä ja Vilppulassa, kummiseurakunnissa. Päätän muisteloni Toini Hihnalan kirjoittaman Helmin elämäntarinan alkulehden mottoon: Kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua (Luuk. 14:13–14).

Esko Jaatinen

Julkaistu lyhennettynä Hengellisen Kuukauslehden numerossa 4/2017

 

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi