Uudessa maailmassa 1947–56
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Uudessa maailmassa 1947–56

Aivan erityisesti sodan jälkeen Hengellisessä Kuukauslehdessä korostettiin nuorison ja lasten kasvatusta. Kuvassa Kainuun opiston kuulumisia vuoden 1955 lokakuun numerosta.

Moni asia muuttui sodanjälkeisen vuosikymmenen mittaan. Aluksi oli pula jopa paperista, ja Hengellinen Kuukauslehti ilmestyi supistetuin sivuin ja monina kaksoisnumeroina — mutta ajanjakson lopulla se oli jo laajentunut sivumäärältään, saanut runsaahkon valokuvakuvituksen ja vaihtuvat kansikuvat. Vaaran vuosina ei juuri hiiskuttu sodasta tai yhteiskunnallisesta tilanteesta kotimaassa — mutta viisikymmenluvulla käytiin taas taistelua kommunismia vastaan.  

Artikkeleissa heijastui yhteiskunnan murros. Lehdessä moitittiin väljentynyttä avioerolainsäädäntöä ja huonoa kirjallisuutta, joka nähtiin lisääntyneiden väkivallantekojen taustalla. Jumalanpalvelukseen lähtemisen sijasta ”radiohartaudet tyydyttävät sielun nälkää. Eipä niissä liiaksi synti-ihmistä ruoskita”, totesi Arvi Malmivaara. Herännäisyyttä jouduttiin myös puolustelemaan ja selittelemään, kun se saattoi saada julkisuudessa lahkon nimen. Erityistä mielipahaa herätti se, ettei uuden Lapuan hiippakunnan piispaksi nimitettykään Olavi Karesta.

Suuri huoli koski lapsia ja nuorisoa. Muutamana vuonna julkaistiin erityinen rippikoulunumero, sittemmin oma palsta rippikoululaisille. Myös asevelvollisille osoitetut artikkelit palasivat lehteen, ja moittivia viittauksia ns. vapaaseen kasvatukseen alkoi jo olla.

”Surua on tuottanut myös monien ystävänuorukaisten hiljainen mieltyminen maailmaan ja sen tapoihin”, kirjoitti Aku Räty. ”Toivon, että Kristus, jonka ääntä ei kuulla kaduilla, ei kapakoissa eikä tanssisaleissa, saapuu teidän luoksenne kotiin ja vielä hiljaisemmalla äänellä lausuu teille ystävän sanan vuoteellanne, johon synninretkienne jälkeen valmistaudutte laskeutumaan rauhattomaan uneenne.” Vanhemman polven mieltä pahoitti urheilijoiden ja elokuvatähtien nouseminen nuorison ihanteiksi. Vaikka urheilun hyvät puolet erityisesti Helsingin olympialaisten yhteydessä tunnustettiin, toivottiin, ettei se tulisi ”kaikki nieleväksi moolokiksi” erityisesti sunnuntain vietossa.

1950-luvun taitteessa alkoi monissa seurakunnissa erityinen nuorisotyö. Heränneiden piirissä sekin herätti huolta, sillä perinteisesti oli haluttu pitää ystäväkansa yhteisissä seuroissa. Nyt pelättiin sukupolvien erkaantuvan toisistaan, vaikka samalla murehdittiin kodin ja koulujen uskontokasvatusta. ”Onhan meillä – ikävä sanoa – sellaisiakin oppikouluja, joiden huvielämä muistuttaa jotakin huonomaineista nuorisoseuraa, jonka remuihin tarvitsee kutsua poliisi järjestystä pitämään”, totesi Matti Pesonen.

Samalla körttipuvun käyttö vähentyi. ”Kovin kirjavat olivat jo herättäjäjuhlanäkymät v. 1948 Nurmossa, herännäisyyden valtamailla. Mitä sitten voi odottaa muualla?” kirjoitti Aune Ojansivu toivoen, että herännäisyyteen aikuisiällä mukaan tulleet kunnioittaisivat liikkeen perinteitä käyttämällä juhlilla ainakin tummaa pukua. Toisaalta suhtautuminen kulttuurielämään alkoi vapautua: ”Herännyt koti on myös kulttuurikoti”, totesi Jaakko Haavio.

Koko maailma oli vielä sodan jäljiltä raunioina. Eurooppaa täplittivät pakolaisleirit, eikä uutta maailmankarttaa saatu aikoihin, kun ei voitu olla varmoja rajojen pysyvyydestä. Sotavuosina Saksaa ihannoineessa ja brittejä moittineessa lehdessä alkoi olla mainintoja Hitlerin Saksan todellisuudesta, juutalaisten kohtaloista sodan aikana ja sen jälkeen sekä Suezin kriisistä. ”Aivan kuten Jumala on käyttänyt aseenaan ihmisten pahuutta sellaisissa yksinvaltiaissa kuin --- Hitler ---, samoin Nasser vain esittää saamaansa osaa maailman näyttämöllä”, totesi Aapeli Saarisalo.

Neuvostoliiton miehitettyä sukulaiskansojen asuinalueet yhteydet näihin hiipuivat Unkaria lukuun ottamatta. Unkarin kansannousun surullista loppua käsiteltiin useammassakin numerossa, mikä herätti myös moitteita. ”On merkillistä sinisilmäisyyttä sanoa, ettei kristityille kuulu etsiä oikeutta täällä maan päällä. Heille se juuri kuuluu. Elleivät he sitä etsi, ketkä sitä etsivät!” puolusti Jussi Kuoppala lehden linjaa. Rautaesiripun laskeuduttua käännyttiin kansainvälisissä yhteyksissä Pohjoismaihin, mutta jonkin verran oltiin tekemisissä myös Länsi- ja Itä-Saksan kristittyjen kanssa. Yhteydet amerikansuomalaisiinkin säilyivät, ja heidän parissaan vieraili silloin tällöin joku heränneistä ystävistä.

Sotaan liittyvistä asioista lehdessä alettiin kirjoittaa vasta valvontakomission poistuttua maasta. Seuraavalla vuosikymmenellä viitattiin sovinnollisesti jo vuosien 1917–18 tapahtumiin. Samoihin aikoihin alkoi näkyä viitteitä siitä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, joka nykypäivänä elää herännäisyydessä. Tämä ei toki tarkoittanut minkäänlaista kallistumista vasemmalle, päinvastoin. ”Paras ase kommunismia vastaan on korkea elintaso”, totesi Ahti Lampela. Erityisesti vuoden 1954 eduskuntavaalien lähestyessä kommunisminvastaisuus oli lehdessä voimakasta, samalla kun puoluepolitiikan turmelevaa vaikutusta moitittiin ylipäätään.

Kaisa Viitala
Lähteenä Hengellisen Kuukauslehden vuosikerrat 1947–56

 

 

 

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi