Kolumni 2/2017
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 2/2017

Kolumnisti Hanna Kirjavainen.

"Kirjoittaja on tivolitaiteen palveluksessa. Hän juoksee, möyhii multaa ja kiitolaukkaa ruunallaan, silloin kun ei ole suitsimassa lapsikatraansa luovuutta."

 

Kun maailma ei riitä

Minulla on ystävätär, joka kieltäytyy kertomasta lapselleen satuja. Hän haluaa kasvattaa lapsen konkreettiseen maailmaan. Että lapsi, olkoon vaikka Pekka, oppisi pelaamaan tämän yhteisesti näkyvän maailman pelimerkeillä. Että menestyisi. Että olisi onnellinen tässä, mitä on. Että ei eksyisi sinne, mitä ei voi hallita.

Ystävättäreni halusi säästää lapsensa harhoilta, pahoilta unilta ja hengen heilunnalta. Itse hän perustaa maailmankuvansa laskennallisesti määriteltävään, näkyvään todellisuuteen. Ja tilastoihin. Ja sehän on tilastoissakin laskettu, että runoilijat sairastuvat helpoiten mielensairauksiin. Huolehtivana äitinä hän halusi eliminoida Pekalta kriisin mahdollisuuden.

Tiesittekö, että runouden on sanottu lisäävän itseoivallusta joskus jopa paremmin kuin nk. itsehoito-oppaiden. Itselläni oli avioerokriisissä vaihe, jossa kastelin joka ilta Sirkka Turkan "Tule takaisin, pikku Sheba" -runokirjan lehdet tahmeiksi eritteilläni. Olin toki lukenut myös kaikki uusimmat avioero-oppaatkin. Niistä opin "kuinka palikka kerrallaan rakennan tietä kohti uutta omaehtoista elämää pitkän liiton jälkeisessä tyhjiössä".

Jos alat ajatella Sirkka Turkan lauseita, niissä ei ole mitään järkeä. Ne eivät kerro avioerosta, eikä juuri paljon mistään muustakaan konkreettisesta. Silti niiden lohtu oli paljon syvempää kuin yhdenkään erokirjan. Runouden sanat, lauseet, kielikuvat ja niiden väliin jäävä maisema liikuttivat minussa sisäisiä kokemuskenttiä, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sillä joskus lohdun pitää myös hallitsemattomasti sattua!

Ei runollinen kieli avaudu aina minullekaan. Oman loputtoman uskonkriisini ytimessä on metaforinen lause: "Kristus on viinipuun oksa". Tiedän, että se on avain mahdollisiin maailmoihin, mutta lukko on hukassa. Yritän silti:

Pekka kasvaa aikuiseksi. Hänellä on loistava käsityskyky näkyvän maailman mekanismeista, mutta kokee uskonnot vieraiksi. Hänestä kasvaa siis uskonnoton. Hänen lempitaulunsa on Holbeinin "Kuollut Kristus", jota hän esittelee ystävilleen tauluna "joka saa sinutkin menettämään uskosi". Kristus on siinä juuri nostettu ristiltä. Pöydällä makaa verinen ihmisen ruumis, silmät ovat hieman auki, jäsenet kangistuneet. Ruumiissa ei ole mitään pyhää, ei mitään lupausta lunastuksesta, se on mätänevä ruumis.

Silti Pekkaa kalvaa jokin sanomaton levottomuus. Hänen käsityskykynsä ei jotenkin tunnu tavoittavan ydintä hänen kritisoidessaan runoilijoiden kristinuskoa. On kuin he puhuisivat alati jostain muusta tai eri kielellä. Ikään kuin häneltä puuttuisi jotain. Kuin olisi amputoitu.

Tai kuin hän olisi puusta katkaistu oksa.

 

Hanna Kirjavainen

 

Tapahtuu
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi