"Suvaitseeko olla ulkomailta, tähtöseni"?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

"Suvaitseeko olla ulkomailta, tähtöseni?"

Kuva: Päivi Linnoinen

Virrentekijä, runoilija, aikamme yksi merkittävimpiä teologeja Anna-Maija Raittila (s. 1928) matkusti 1960-luvulta lähtien paljon Unkarissa. Siellä vanhempia ihmisiä puhuteltiin kohteliain sanakääntein. Kun unkarilainen mummo kuuli Raittilan olevan sukulaismaasta Suomesta, niin hän kaappasi tämän lämpimään syleilyyn ja tanssitti ja pyöritti ympäriinsä. Suvaita-sanalla oli tuossa hetkessä iloinen kaiku.

Suomenkielen sanan suvaita alkuperä liittynee ilmaisuun suoda. Sitä ei juuri käytetä puhekielessä, mutta monissa virsissä. Siionin virsien 27 säettä alkaa pyynnöllä: ”Suo.” Ehkä tunnetuimpia näistä rukouksista on ”Suo Jeesus, paras opettaja, mun itseäni tuntea.” (SV 190:1) Virsien ja rukouksen tuoma näkökulma ei ole näkynyt viime aikojen suomalaisessa ”keskustelussa”, kun suvaitsevaisuutta on vaadittu ennen muuta maahanmuuttoa ja homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa. Veisaamisen eli rukoilemisen sijasta on vihan miekka heilunut.

Puhuuko Raamattu suvaitsevaisuudesta?

Raamatusta ei löydy sanaa suvaitsevaisuus, mutta sen vastakohta suvaitsemattomuus mainitaan nykyisessä suomalaisessa käännöksessä. Paavali kirjoittaa ennen Korintin seurakuntaan tuloaan: ”Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta.” (2. Kor. 12:20) Huoli ei ollut aiheeton, sillä Korinttiin oli tullut saarnamiehiä, jotka mustamaalasivat Paavalia ja yrittivät saada korinttilaiset omalle puolelleen Paavalia vastaan. Monivaiheisen välienselvittelyjen jälkeen rauha palautui Paavalin ja Korintin seurakunnan välille.

Suvaitsevaisuus on niin uusi ilmaisu, että käytän UNESCO:n eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön suvaitsevaisuus-määritelmää. Suvaitsevaisuus merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksestaan luopumista.

Vakaumuksesta kiinni pitämistä

”Vaikka olen kanssasi eri mieltä, niin puolustan viimeiseen hengen vetoon, että saat ilmaista mielipiteesi”, on vanha sananvapauden periaate. Ensimmäiset kristityt opettelivat tekojen vapautta, kun heidän keskuudessaan oli juutalaisen taustan omaavia sekä niitä, jotka olivat kääntyneet muista uskonnoista. Korintin ja Roomaan seurakunnissa keskusteltiin ruuasta. Se ei ollut pikkuseikka, vaan juutalaisuudessa puhtaudella on suuri merkitys, varsinkaan lihaa ja maitoa ei saanut sekoittaa. Juutalaisten mielestä ulkoinen puhtaus johdatti sisäiseen puhtauteen. Mutta pitikö kaikkien kristityksi haluavien noudattaa juutalaisten tapoja? Paavali antaa tähän tilanteeseen ohjeen: ”Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä, joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.” (Room. 14:3)

Ensimmäiset kristityt opettelivat kunnioittamista ja arvostamista. Toisen erilainen käytös ei ole enää uhka, kun tietää, mihin hänen tapansa perustuvat. Pitkään ulkomailla asunut ja monenlaisia ihmisiä tavannut kristitty sanoi: ”Kun tapaan ihmisen, jota minun on vaikea ymmärtää, koetan keskustella hänen kanssaan hänen lapsuudestaan. Usein se auttaa minua näkemään asioita uudessa valossa.” Hänen puheenvuoronsa ei ollut kevyttä kotitekoista psykologiaa, vaan elämän koulun opettamaa.

Kaikkea ei saa suvaita

Suvaitsevaisuus ja hyväksyminen ovat alkaneet tarkoittaa monille samaa asiaa. Toiset taas pitävät suvaitsemista ja sietämistä samaa asiaa tarkoittavana. Sanan monimerkityksellisyyden tähden ehdotan, että puhutaan asioista oikeilla nimillä. Vääryyttä ei saa koskaan hyväksyä. Toisen ihmisen halventaminen on aina väärin.

Joskus suvaitsevaisuuden nojalla luovutaan oman kannan esillä pitämisestä ja hyväksytään ”typerätkin” ideat ja käytännöt. Kristikunnan tehtävä on pitää esillä omaa pelastussanomaa, vaikka tiedämme, että jotkut ovat toista mieltä asiasta.

Ystävämielisyys on körttien tuntomerkki

Körttikansa voisi ottaa käyttöön suvaitsevaisuuden sijasta vanhan perussanansa, ystävämielisyyden. Se tarkoittaa, että Jumalan ehdoton armo ja Jeesuksen toimintamalli ovat lähtökohtia ihmisten väliselle hyväksymiselle ja rakkaudelle. Syntiset ihmiset ovat Jumalan edessä samanvertaisia ja tasa-arvoisia. Herännäisyydessä lähimmäisen rakkautta ja tasavertaisuutta on kuvattu ilmauksin ystävä, ystävyys ja joukkoon rakastaminen.

Ystävämielisyyttä koetan itse palauttaa mieliin lukemalla selkokielisestä Raamatusta rakkauden ylistystä. Siinä on kyse seurakunnalle annetusta yhteiselämän ohjeesta eikä vain vihkipareille lausutusta rakkauslaulusta. Katsotaan, miten se viikolla vaikuttaa.

Päivi Linnoinen

Tapahtuu
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Matka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi