Kesä jatkuu, ja kysymykset eivät lopu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kesä jatkuu, ja kysymykset eivät lopu

Kuva: Emilia Karhu

Emilia ja Sauli Karhun haastattelu

Kun on kevät ja kaikki alkaa taas alusta, on kuin hennon vihreä koivikko, sen herttainen pehmeys, herääminen ja kasvu muistuttaisi pientä vauvaa. Ihmisen lasta, nuppua joka on ainutkertainen, uusi ihme.

Lohjan keväässä kukkii tuomi ja Karhun perheen kotipihaa reunustavassa metsässä valkovuokot. Vihertävä kotitalo näyttää ulkoapäin uudelta, mutta jo eteisessä katse pysähtyy ikivanhoihin hirsiin.

Uusvanhaa kotitaloa asuu 11-henkinen uusperhe. Emilia ja Sauli Karhu viettivät vuosi sitten toukokuussa häitään ja Emilia muutti kahden poikansa kanssa Velkualta Lohjalle. Perheen lapset ovat Iida 4, Lotte 6, Tuuli 7, Elias 8, Anni 10, Joonatan 11, Matias 12, Miikka 13 ja Tuukka 14.

Koti on remontissa ja muotoutuu vähitellen, viimeksi on saatu valmiiksi lapsille yläkertaan huoneita. Laajennusosan töihin tartutaan sitten, kun talous sen sallii ja jos voimia riittää.

Lauantaipäivän ohjelmassa on mm. lastenhuoneiden kalusteiden kokoamista. Vilskettä ja vilinää täynnä olevassa kodissa kuuluu myös kilke ja kalke, kun kaappien elementit liittyvät toisiinsa kiinni. Keittiössä valmistuu lounaaksi hot dogeja!

Karhun perhe onkin muuten koossa, mutta Emilian pojat Elias ja Joonatan ovat mummolassa viikonloppua viettämässä. Pitkään pöytään mahtuu vieraskin aterialle.

Etsimättäkin voi uusi kumppani löytyä

Ruuan jälkeen Matias päättää koota itse oman kaappinsa. Iida ja Lotte juoksevat huoneeseensa leikkimään, Miikka ja Tuukka ryhtyvät rakentamaan kalusteiden pakkausjätteistä lennokkia, Tuulilla on uusi piirustus työn alla ja Anni taitaa soittaa kitaraansa.

Sauli ja Emilia kertovat vuorotellen heidän tapaamisestaan, miten he löysivät toisensa yhteisen ystävän toimesta ja kuinka hyvältä kaikki tuntui ensi hetkestä alkaen. Molemmille oli tärkeää edetä heidän suhteessaan lastensa ehdoilla.

He hämmästyivät vauhtia, millä lapset hyväksyivät toinen toisensa ja uuden aikuisen. Toki mustasukkaisuuttakin ilmeni.

– Kerran Emilia otti surullisen Annin syliinsä ja vakuutti hänelle, että hän ei vie lapselta hänen isäänsä, Sauli muistelee.

Emilia ihmettelee edelleen, miten elämässä voi käydä näin hyvin, että saa olla turvallisessa ja tasapuolisessa suhteessa. Avioliitto hänen poikiensa isän kanssa oli päättynyt eroon.

– Olen onnellinen myös siitä, että poikani näkevät normaalia parisuhdetta, missä ei tarvitse pelätä ja olla koko ajan varuillaan.

Olen väsynyt olemaan vahva

Saulin ensimmäinen vaimo Ansku kuoli neljä vuotta sitten. Yllättäen hän jäi lastensa, joista nuorin oli vielä kastamaton vauva, kanssa yksin mutta päätti selviytyä. Olihan hän pienestä pitäen tottunut siihen, että hänen on vaan pärjättävä ja jaksettava huolehtia muista. Nyt on Emilia tuonut hänen elämäänsä uuden ajan.

– Olen uupunut, Sauli sanoo.

– Ehkä Emilian kanssa tähän on nyt mahdollisuus ja tilaa.

– Vuorovetoa tässä mennään, Emilia selittää. Kun takana on ahdistusta, surua ja pelkoa, koettua voi alkaa käsitellä sitten, kun elämä on muuten tasapainossa ja luottamusta läheisimmässä ihmissuhteessa.

Emilia ja Sauli toteavat heidän kanssakäymisensä olevan sopuisaa. Riitelyihin ei ole aikaa, eikä tarvetta. Perusluonteeltaan he ovat kilttejä.

– Riemukkain kokemukseni onkin, että vihdoinkin on ihminen, joka ei käytä hyväkseen minun kiltteyttäni, Emilia hymyilee.

Molemmat huokaisevat suurimman vaikeuden olevan siinä, että aikaa parisuhteelle on vaikea järjestää. Vaikka läheiset ihmiset ovatkin halukkaita tulemaan lapsenvahdeiksi, ei ole helppo pyytää ketään ison lapsikatraan kaitsijaksi.

Sukat saa olla eriparia

Emilian mielestä tekemällä oppii niin taloudellisen ruuanlaiton isolle perheelle, pyykkikasojen selvittelemisen, parittomien sukkien yhdistämisen kuin tulemiset ja menemiset.

– Haastavaa isossa perheessä on organisointi ja logistiikka. Asioita joutuu laittamaan tärkeysjärjestykseen. Eipä tuo nyt ole niin vakava asia, jos sukat ovat eriparia, Emilia väittää.

Sauli sanoo voivansa kesken kaiken sekamelskan istahtaa pianon ääreen ja rentoutua siinä soittamalla vaikka Bachia. Hänen uusin virkistyksensä on sinänsä vanha, uudelleen elvytetty radioamatööriharrastus.

Emilian on vaikeampi keskittyä omien harrastustensa pariin, kuten kirjoittamiseen, jos joku kotityö on kesken. Hän kirjoittaa mm. blogeja www. kotimaa24.fi –sivuilla.

Kansankirkon puolestapuhujana Emilian mielestä on tärkeää, että erilaisille
kannanotoille on tilaa. – Jos vain äärilaidat kinastelevat keskenään, on se vaarallista kehitystä. Keskitiekin pitäisi saada näkyviin, muuten todellisuus hämärtyy.

Emilia ja Sauli miettivät erilaisuuden ymmärtämistä, suvaitsevaisuutta. Kuinka paljon suvaitsemattomuutta tulee suvaita?

Tunteita sekamelskaksi asti

Alussa epävarmuus ja riittämättömyyden tunteet ahdistivat Emiliaa. Miten pärjään ja osaan ison perheen kanssa? Yllättävin tunne oli mustasukkaisuus Saulin edesmennyttä puolisoa kohtaan.

– Ei niitä päässä risteileviä ajatuksia tarvitse pelästyä, hän nyt miettii.

Tunteista on puhuttu, eivätkä ne enää ole ongelmana. Tärkeää Emilialle on myös tuntea tulevansa hyväksytyksi Anskun sukulaisten puolelta.

Saulin ja Emilian perheessä ei ole kiellettyjä puheenaiheita. Lapset puhuvat avoimesti äidistään ja hänen kuolemastaan.

Sauli kertoo aluksi kulkeneensa nuorten leskien yhdistyksen tapaamisissa. Emilia toivoisi, että olisi joku taho, joka kokoaisi nuorten leskien uusperheiden puolisoja yhteen.

– Onhan tässä ihan omia erityisiä sopeutumisasioita, joita olisi hyvä käsitellä vertaistukiryhmässä.

Äitienpäivää perhe vietti uimahallissa ja pitsalla. Lapset keräsivät koti-pihalta valkovuokkoja ja ne vietiin yhdessä Anskun haudalle.

– Pienten lasten suru on lyhyt, se ei jumita, se tulee ja menee, jotenkin vapaasti ja spontaanisti. Lapset juoksivat hautausmaalla lauleskellen, että missäs se meidän äidin hauta on?, Emilia sanoo.

– Olipa kerrankin äitienpäivä, että en tuntenut huonoa omaatuntoa!

Lapsen lailla lähellä itseään

Emilia on tutustunut Saulin ja hänen lastensa uskonnolliseen taustaan, lestadiolaisuuteen. Hän on käynyt silloin tällöin Rauhanyhdistyksen sisarilloissa ja kertoo saaneensa sieltä hyviä ystäviä.

Sauli on eronnut liikkeestä, mutta ei ihmisistä.

Sauli ja Emilia eivät ole miettineet lastensa uskontokasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Sauli sanoo vierastavansa kaikkia rituaaleja. Emilia lukee iltarukouksen omien lastensa kanssa ja Anskun rukouksen Saulin lasten kanssa.

Tärkeää heille on se, että lasta ei pakoteta, että lapsella on turvallinen olo ja että hän saa olla lapsi.

Lapselta aikuinen voisi opetella Saulin ja Emilian mielestä sitäkin, että ollaan tässä ja nyt.

– Kunpa edes hetkittäin osaisi kuunnella vain omaa sykettään, Sauli miettii.

Johanna Sointula

Tapahtuu
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi