Juttuseura auttoi sopeutumaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Juttuseura auttoi sopeutumaan

Kuisma Joentakanen.

Kuva: Hanna Tuomisto

Pari vuotta sitten ohjelmoija Kuisma Joentakanen, 31, muutti työn perässä Oulusta etelään ja asettui asumaan Vantaalle. Muuttohässäkän laannuttua, hänet valtasi outo olo.

- Muutos oli ihan hirviä, rauhallisen oloinen mies toteaa vakavana.

- Identiteettini oli hukassa ja tunsin itseni hyvin irralliseksi, Kuisma kertaa tuntojaan.

Kaikki oli aluksi niin vierasta. Etelän kiireiseen elämänrytmiin oli vaikea sopeutua. Rullaportaissakin piti juosta ja jos niin ei tehnyt, oli asetuttava portaiden oikeaan laitaan seisomaan, että muut pääsivät ohi.

- Kun nyt käyn Oulussa, tuntuu siellä kaikki hitaalta. Olen siis oppinut kiirehtimään!

Ensimmäinen silmiinpistävä ero Pohjoisen katukuvaan oli joka paikassa läsnä oleva ihmisten paha olo. Päivittäinen lähijunarealismi oli ihan jotain muuta kuin Oulun katukuvan pari sympaattista lantin anojaa.

Ihmisten paha olo ei häiritse enää niin paljon Kuismaa, koska ajan myötä kaikkeen tottuu.

On kuitenkin yksi asia, mihin hän ei ole tottunut uudella asuinseudullaan. – Täällä ihmiset eivät katso toisiaan silmiin ja sitä en aio opetella.
- Olen etelän pelle, jonka juuret ovat syvällä pohjoisen maakunnassa. Taidan olla kahden maan kansalainen, Kuisma heittää.

Myyrmäestä löytyi koti ja kotikirkko, missä Kuisma käy sunnuntaisin messussa.

- Olen tullut tutuiksi seurakuntalaisten kanssa ja se on helpottanut sopeutumistani tänne. Tykkään jäädä juttelemaan ihmisten kanssa messun jälkeen. Viihdyn täällä jo oikein mainiosti!

Kotiutumista ovat helpottaneet myös nurkan takaa löytyneet Myyrmäen jalkapallostadion ja uimahalli, ne ovat mahdollistaneet tuttujen harrastusten jatkumisen. Aamu-uinneilla on myös kiva turista pappojen kanssa saunassa ja Veikkausliigassa pelaavaa PK-35 Vantaan joukkuetta Kuisma kannustaa mielellään.

Jotain kotoista oli myös ensimmäisissä seuroissa, joihin Kuisma osallistui Myyrmäen kirkossa.

- Seuroissa oli leppoisa tunnelma ja löysin sieltäkin juttuseuraa. Minulla ei ole herännäisyystaustaa, mutta äidin puolen isotädeissä on useita Karhunmäen opiston käyneitä ja äidinisän suku on Lapualta.

Seurojen rytmi, virsi, puhe, virsi, on Kuismalle mieleen ja se, että seuroissa saa ehdottaa virsiä. Joskus mielessä on käynyt myös seuroissa puhuminen, mutta toisille parannuksen saarnaamista hän vierastaa.

Kuisma kertoo Siionin virsien kolahtaneen syvälle hänen tajuntaansa. Siionin virsi 94 Salattu Herra, valtakunnassasi on hänelle erityisen tärkeä.
”Salattu tarkoitus on Jumalalla. Hän lapsiansa johtaa armon alla täyttäen suurta armopäätöstään. Aivoitus, jolla Poikansa hän antoi ja armohelmastansa avun kantoi, on salattu.”

- Virsi kertoo hyvin siitä, miten Jumala saa pysyä mysteerinä. Usko ei tarvitse perusteluja, ei myöskään uskon horjuminen.

Hän on käynyt siioninvirsiseuroissa myös muualla pääkaupunkiseudulla ja vastikään hänet valittiin Seuratuvan hallitukseen. Herättäjäjuhlien aikana hän pitää kesälomaa ja pyörii juhla-alueella talkoissa.

- Liityin myös Seuratuvan virsikuoroon, kun Eeva-Liisa Elenius minua siihen pyysi. Nyt kuoro harjoittelee Vantaan herättäjäjuhlien Vuoroveisuihin.

Kirkossa ja seuroissa Kuisma viihtyy hyvin, koska niissä voi olla se mikä on.

- Kukaan ei tule siellä kysymään minulta: Oletko uskossa? Oletko ollut pitkään uskossa? Näihin kysymyksiin törmään helluntailaisten kokouksissa. Mieleni tekisi vastata niihin, en todellakaan ole uskossa, koska minua ärsyttää utelu. Koen uskonasioiden olevan minun ja yläkerran asioita.

Helluntailaisuus on Kuismalle tuttua lapsuudenkodistaan. Äiti kuljetti lapsiaan kaikilla mahdollisilla hengellisillä kesäjuhlilla. Käytyään evankelisluterilaisen seurakunnan rippikoulun, hänet kastettiin.

- Herättäjäjuhlilla olin ensimmäisen kerran Nivalassa 1992 ja muistan kuunnelleeni korvalappustereoista jotain Mikki Hiiri-rallatusta. Kälviän, rakkaan mummolapaikkakunnan, herättäjäjuhlilla 1996 tuli kirmattua sen mitä ruotsinlaivakarkkien syömiseltä, tenniksen ja jalkapallon peluulta - ja tietty Kälviän kirjaston runsaan sarjakuvavalikoiman kahlaamiselta – ennätin.

Nuorena hän osallistui seurakunnan nuorten toimintaan ja veti sählykerhoa. Opiskeluaikana suhde kirkkoon väljähtyi ja hän erosi kirkosta.

- Päätös tuntui oikealta, koska en ollut mielestäni tosi uskova, mutta en kieltäjäkään. Olin omaksunut hyvin tieteellisen näkökulman asioihin.
Kun hän myöhemmin liittyi kirkkoon takaisin, tuntui hyvältä palata lapsuudenkodissa opittuun tapaan käydä erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa.

- Voin mennä maanantaina helluntaikirkon tilaisuuteen ja keskiviikkona seuroihin, perjantaina kenties sitten ihan jotain muuta hengellistä menemistä. Vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla, joten sinne minne nenä osoittaa! Toki muutakin pitää välillä tehdä, Kuisma virnistää.

- Helluntailaisissa menoissa voi välillä mennä ihan överiksi. Kaatuileminen ei sovi jäyhälle pohjoisen miehelle ja koen vastenmielisenä yhteiset rukoukset islamin uskoa tai tasavertaista avioliittolakia vastaan. Toisaalta viihdyn helluntailaisissa kokouksissa, onhan siellä välillä ihan sympaattinen ja aito tunnelma. Iloisuus tuppaa välillä tarttumaan, ainakin sopivassa mielentilassa ja varsinkin juhannuskonferenssin heinäntuoksussa.
- Taidan olla sekä hihhuli että körtti, Kuisma naurahtaa.

Oman tiensä kulkija hän ainakin on. Ihminen, joka haluaa nauttia elämästään ja mennä vaikka seurojen jälkeen oluelle.

- Minua huolestuttaa ihmiset, joille koko elämä on uskontoa tai vaikka työtä. Haluan omaan elämääni vähän kaikkea. Olen ihmisenä muutakin kuin työntekijä, sen opin työttömänä ollessani Oulussa, Kuisma sanoo.

Elämänkumppani pitäisi vielä löytää, muuten Kuismalla on elämä juuri nyt ihan mallillaan.

- En vaadi emännältä mitään uskonvakaumusta, mutta körttimäistä avarakatseisuutta pitää kyllä olla. Sitä ei todistetusti aina löydy muiden herätys- ja uskonliikkeiden neitosilta.

On Kuismalla vielä muutama muukin kriteeri tulevalle kumppanilleen: kielellisestä kyvykkyydestä ei ole haittaa ja huumorintajua pitää olla roppakaupalla, ettei itseironia näyttäydy itsesäälinä.

- En ole mikään moottoriturpa, mutta yritän suuntautua ulospäin ja mennä ihmisten luo juttusille. Olen huomannut, että voin itse vaikuttaa elämääni. Jos en laita tikkua ristiin asioitten eteen, en voi paljoa odottaakaan.

Johanna Sointula

 

Tapahtuu
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi