Elämä jatkuu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Elämä jatkuu

Kebabonye Bolekontswe oli 16-vuotias, kun hän menetti jalkansa jalkapallo-ottelussa. Hän on opiskellut Thusossa myös pienyrittäjyyden alkeita.

Kuva SLS/Laura Meriläinen

 

On ollut helpotus tavata muita vammaisten lasten äitejä Thusossa. Ehkäpä Kamogelo oppii joku päivä konttaamaan kuntoutuksen avulla, Ketaitheng sanoo toiveikkaana.
Kuva SLS/Laura Meriläinen
 

 

Vammaiset lapset ja nuoret saavat apua Pohjois-Botswanassa.

Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn uutena kohteena on Thuson vammaistyönkeskus Maunissa, jonka toimintaa Suomen Lähetysseura on tukenut vuodesta 1988 yhdessä paikallisen kumppanin, Botswanan evankelis-luterilaisen kirkon kanssa.

Pohjois-Botswana on harvaan asuttua puolikuivaa savannialuetta. Kyläläisten tiedon puute ja asenteet vammaisuutta kohtaan aiheuttavat vammaisten ihmisten syrjäytymistä yhteisössä.

Kuntoutuskeskus tarjoaa alueen vammaisille lapsille ja nuorille mahdollisuuden päästä kuntoutuksen ja ammattikoulutuksen piiriin. He saavat keskuksessa fysio-, toiminta- ja puheterapiaa, apuvälineteknikon palveluja sekä ammattikoulutuksen.

Moni vammainen lapsi ja nuori elää hävettynä ja piilotettuna. Lähetysseuran tuki kohdistuu nykyään etsivään vammaistyöhön, jota tehdään kylissä ja yhteisöissä. Kylistä löydetyt vammaiset lapset ja nuoret ohjataan Thusoon. Kyläkäynneillä myös annetaan koulutusta ja valistusta vammaisuuteen liittyvissä asioissa perheille, kyläpäälliköille ja kouluille.

 

Vertaistukea vammaisen lapsen äidille

5-vuotiaan Kamogelon silmät tuikkivat iloisesti, mutta katse harhailee ja kädet heiluvat holtittomasti. Hänen äitinsä Ketaitheng ottaa lapsen käsistä kiinni, lyö niitä yhteen ja saa hyräilyllä lapsen rauhoittumaan.

- Kamogelolla todettiin Downin syndrooma ja cp-vamma vauvana. Hänen rintansa on epämuodostunut, jonka takia hengitys rohisee kovasti, Ketaitheng kertoo.

Vaikka diagnoosia oli aluksi vaikea hyväksyä, oli sen kuuleminen helpotus äidille.

- Olin hädissäni kun en ymmärtänyt, miksi hän ei vauvana pystynyt nostamaan päätään ja liikuttamaan käsiään. Juoksin etsimässä apua ties mistä ja lopulta sairaalassa kerrottiin diagnoosi. Aluksi olin musertunut, sillä en ollut koskaan nähnyt vammaista lasta ennen sitä, neljän lapsen äiti kertoo.

Ketaitheng myöntää olevansa välillä todella väsynyt. Erityisesti vauva-aika oli raskasta, kun Kamogelo ei ottanut mitään kontaktia muihin vaan vain itki ja nukkui. Vertaistuki on vammaisen lapsen äidille äärimmäisen tärkeää. Sitä Ketaitheng löysi Thuson kuntoutuskeskuksesta.

Thusossa vietettyjen kuntoutusjaksojen aikana Kamogelo on oppinut tarttumaan esineisiin ja heittämään niitä.

- On ollut helpotus tavata muita vammaisten lasten äitejä Thusossa. Ehkäpä Kamogelo oppii joku päivä konttaamaan kuntoutuksen avulla, Ketaitheng sanoo toiveikkaana.

 

Minulla on suunnitelma

Kebabonye Bolekontswe oli 16-vuotias, kun hän menetti jalkansa jalkapallo-ottelussa.

- Makasin Francistownin sairaalassa turhan panttina kolme viikkoa, kunnes perheeni sai sen verran rahaa kasaan, että pääsin sairaalaan Etelä-Afrikkaan. Silloin oli kuitenkin liian myöhäistä, jalka oli mennyt kuolioon ja se jouduttiin amputoimaan, Kebabonye kertoo.

Jalkapallourasta haaveilevan nuorukaisen elämältä putosi pohja, ja hän masentui. Vähitellen hän tuli sinuiksi vammansa kanssa ja pääsi opiskelemaan nahkatöitä Thuson kuntoutuskeskukseen.

- Elämä jatkuu, niin se vain on. Joskus kuulen negatiivisia kommentteja, koska minulla ei ole toista jalkaa, mutta en välitä siitä.

Kebabonye on opiskellut Thusossa myös pienyrittäjyyden alkeita.

- Botswanalainen pankki myöntää lainoja nuorille yrittäjille, joilla on hyvä suunnitelma. Haluan aloittaa firman, joka vuokraa kaivinkoneita kaivosyrityksille, Kebabonye kertoo.

 

Haaveilen bändin perustamisesta

 Nelson Tsima, 26, opiskelee Thuson kuntoutuskeskuksessa nahkatöitä.

- Olen hyvä laulamaan ja haaveilen gospelbändin perustamisesta.

Nelson muistelee äitinsä kertoneen, miten noidat olivat hyökänneet hänen kimppuunsa ja siitä johtuen hänellä on kyttyräselkä ja epäsuhtaiset raajat.

- Lapsena äitini ei halunnut päästää minua ulos leikkimään. En pitänyt siitä. Halusin mennä ulos, jotta ihmiset näkevät minut ja tottuvat siihen, miltä näytän. Isäni kannusti minua menemään ulos. Koulussa rehtori potki minut pois koulusta, koska luuli vammani tarttuvan.

- Olen hyväksynyt vammani. Haluaisin että minua kohdellaan kuin ketä tahansa eikä minua tuijotettaisi niin paljon ostoskeskuksessa, Nelson sanoo.

Johanna Sointula

 

Lähteenä on käytetty Suomen Lähetysseuran Tasaus-materiaalia.

 

Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn nimikkolähetti- ja kohdesopimukset

Suomen Lähetysseuran kanssa 2016

 

Riikka Halme-Berneking, Angola.

Anna-Riitta ja Oskari Holmström, Tansania

Katri ja Pekka Härkönen, Tansania

Katariina Kiilunen ja Tero Massa, Thaimaa

Pia ja Tero Ruotsala, Viro

 

Namibia, ELCIN työntekijäkoulutus

Senegal, Senegalin kirkon koulutyö

Thaimaan ev.lut. kirkon seurakuntatyö

Vietnam, kehitysyhteistyöleikkausten haittojen minimoiminen

Botswana, Thuson vammaistyö

 

Työalasta vastaa aluesihteeri Jaakko Löytty

 

Tue Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälistä työtä rahalahjoituksella

FI29 4747 0010 0394 77, kirjoita viitteeksi "lähetystyö".

Keräyslupa POL-2014-17522, myönnetty 5.6.2015

 

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Su 16.7.
Herääminen - ooppera Paavo Ruotsalaisesta. Esitys Nivalassa. Lisätietoja
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi