Kolumni 5/2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 5/2016

Professori ma. Irene Roivainen Tampereelta on toukokuun lehden kolumnisti.

Kuva Kimmo Torkkeli/Suomen Passikuvaamo

Diakonian ja sosiaalityön kumppanuus

Osallistuin huhtikuussa sosiaalityön konferenssiin Portugalissa. Tapahtuma järjestettiin katolisen yliopiston tiloissa. Ainoa näkyvä viite uskontoon oli yhden seminaaritilan seinällä oleva krusifiksi. Se tuntui siellä itsestään selvältä. Eteläisessä Euroopassa kirkoilla on ollut perinteisesti keskeinen rooli myös hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Toisin on meillä luterilaisessa Pohjolassa.

Omassa puheenvuorossani pohdin kunnallisen sosiaalityön ja kirkon diakoniatyön suhdetta. Historiallisesti tarkasteltuna seurakunnat olivat Suomessa ennen kuntia ja diakonia ennen sosiaalityötä. Vuosikymmeniä kirkon diakoniatyöntekijät olivat ainoita köyhäinhoidosta vastanneita ammattilaisia.

Kansanterveyslain tultua voimaan vuonna 1972 diakonissojen tekemää työtä ei enää tunnistettu kunnissa. Hyvinvointivaltion kultakaudella hoivasta ja huolenpidosta vastasivat kuntien työntekijät ja diakoniatyö jäi tarpeettomaksi. Kunnes lama 1990-luvun alkupuolella teki seurakuntien, samoin kuin järjestökentän työn taas tarpeelliseksi. Perinteisen vanhusväestön ohella työn piiriin tuli kasvava joukko työikäisiä laman uhreja perheineen.

Tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistus avaa uusia mahdollisuuksia myös seurakuntien ja kuntien kumppanuudelle. Seurakunnat voivat olla muiden yhteisöjen ja yritysten rinnalla tuottamassa erilaisia hyvinvointipalveluja kuntalaisille, mutta toisin kuin tähän asti, sopimuspohjaisesti ja vastikkeellisesti, eikä omilla verovaroillaan.

Diakoniatyön vahvuus on läheinen kosketus ihmisten arkeen ja yhteisöihin. Tässä roolissa se on hyvä ja tarpeellinen kumppani uudessa kuntaympäristössä, sillä ihmisten avuntarpeen tunnistaminen ja ennakointi edellyttää jalkautuvaa työotetta.

Seurakuntien toteuttama sosiaalinen työ on olennainen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta sen tunnustaminen osaksi virallista palvelujärjestelmää olisi tärkeä uudistus ja samalla arvonpalautus kirkon sosiaaliselle työlle. Tähän saakka virallinen palvelujärjestelmä on perustunut arvoneutraaliuteen. Tulevassa kumppanuusmallissa arvolähtökohtien pitäisi voida näkyä, koska tarjolla on erilaisten yhteisöjen tuottamia palveluja.

Olen iloinnut ikonista äitini palvelutalon ruokasalin kaapin päällä. Samoin risti seinällä voisi olla Suomessakin yhtä itsestään selvä symboli kuin se on katolisessa yliopistossa.

”Lähimmäisten kärsimykset / puute tuskat vaikeat / lahjojamme, voimiamme / palvelukseen kutsuvat. / Auta että heitä emme / huomaamatta jättäisi, / jotta armokasvojasi / pois et meistä kääntäisi.” (Virsi 432:3)

IRENE ROIVAINEN

 

Tapahtuu
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi