Kolumni 9/15
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 9/15

Pia Ruotsala

Kuva Tero Ruotsala

Samaa sukua

Kesällä on tullut tavattua sukua. Huvittavaa on huomata itsessään yhtäläisyyksiä sukulaisiin ja erityisiin luonteenpiirteisiin liittyen todeta kuin yhdestä suusta: ”Sellaisiahan me olemme.” Usein juuri samankaltaisuus tai sen odotus aiheuttaa suvuissa kitkaa, mutta joukkoon leimautuminen vahvistaa minuutta.

Usko säilyy polvesta polveen vain rakkauden sitein. Kylmä sydän kantaa hukkaviljaa ja työntää aran etsijän etäälle Kristuksesta. Vaatimuksiin ja pelkoon perustuva kristillinen kasvatus etäännyttää –ei pelkästään perheenjäseniä toisistaan, vaan myös rakkauden lähteestä.

Virossa tapaan aikuisia, jotka kertovat suvussaan olleen kristittyjä. Kaikki heistä eivät neuvostoaikana paljastaneet lapsilleen tai lapsenlapsilleen sitä, että heidät oli kastettu ja konfirmoitu. Jotkut virolaiset ovat lähteneet etsimään hengellisiä juuriaan löydettyään ullakolta isovanhempien rippikoulutodistukset. Tämä juurien etsintä on tuonut heidät aikuisrippikouluun ja kirkon jäseneksi. Tuo jäsenyys on jotain syvempää kuin veriside, moni kuvaa löytäneensä itselleen perheen. Tähän liittyy kokemus lämpimästä ja hyväksyvästä vastaanotosta. Samankaltaisia kokemuksia kertovat myös uudet Herättäjäjuhlilla kävijät.

Kuulun Viron kirkon diakoniakomissioon, joka on tänä kesänä aktiivisesti osallistunut yhteiskunnalliseen pakolaispolitiikkaan. Keräsimme vastaanottoa valmistelevalle elimelle listan näkökulmista, jotka tulisi huomioida pakolaisten vastaanottamisessa. Samaan aikaan Viron kirkon sisällä virisi keskustelu siitä, voiko kirkko puoltaa muiden kuin kristittyjen pakolaisten vastaanottoa. Syvällä elää muukalaispelko ja ”omien” puolustaminen.  

Mielestäni laajennetun perheen tehtävä on rakastaa joukkoon myös ei-biologiset jäsenet. Voin kysyä itseltäni: ”Miten otan vastaan vieraan, miten osoitan vieraanvaraisuutta?” Voin myös pohtia miten toivoisin itse tulevani vastaanotetuksi ja miten olen oppinut välittämään tai vastaanottamaan lämpöä. Vanhempien ja perheen tehtävä on rakastaa, kannustaa ja rohkaista lasta. Kun kelpaa omille vanhemmilleen omana itsenään, voi aavistaa jotain taivaallisesta rakkaudesta ja on helpompi hyväksyä erilaisuutta. Unelmoidakseen toisenlaisesta, tasapuolisesta ja muualta muuttaneita suvaitsevasta maailmasta on saatava ensin kokemus hyväksytyksi tulemisesta. Sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa ja kuka tahansa on yhtä arvokas kuin sinä. Kutsu maailman köyhien auttamiseen koskee meitä jokaista muistuttaen samalla omasta köyhyydestä, joka voi muuttua rikkaudeksi toisen kyyneleitä kuivatessa.

Hyvät perhesuhteet ovat ihmiselle voimavara, joka kantaa läpi elämän. Olisiko niin, että kodin ilmapiiri luo kristillisen uskon perustan? Sellaisenaan vanhemmilleen kelpaava lapsi voi kokea kelpaavansa taivaan lapseksi, ei tekojensa tähden tai niistä huolimatta, vaan rakkauden tähden. Tuota taivaallista lämpöä emme voi Pohjolassa omistaa, vaan meidät kutsutaan sitä jakamaan –sinutkin, rakas lapsi.

Pia Ruotsala

 

Tapahtuu
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi