Kuuntelin luostarissa hiljaisen rukouksen kaikuja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuuntelin luostarissa hiljaisen rukouksen kaikuja

Jouko Ikolan haastattelu

Vuorotteluvapaalla Nurmon kappeliseurakunnan johtavan kappalaisen virasta oleva Nurmon entinen kirkkoherra koki seurakuntansa liittymisprosessin Seinäjoen seurakuntaan raskaana.

”Istuin pari viimeistä vuotta kokouksissa, jotka olivat tietysti tarpeellisia ison yksikön asioiden hoitamisessa, mutta samalla jouduin luopumaan seurakuntapapin perustyöstä.”

Viime marraskuussa hän lähti Espanjaan Toledon kaupunkiin. Hiljaisuuden paikka löytyi paljasjalkaisten karmeliittaisien luostarista, missä hän vietti kuukauden.

”Halusin ammentaa syvältä vanhan kristillisyyden kaivosta. Kristikunnan vanhassa rukouksen maisemassa kokemus oli alkuvoimainen ja väkevä. Tärkeältä tuntui se, miten me liitymme tähän vanhaan ketjuun”, Ikola kertoo.

Erityisen puhuttelevana hän koki mosarbialaisen messun. ”Minulle oli merkityksellistä nähdä ja kokea se, miten ihmiset ovat tuhat vuotta jaksaneet pitää omasta rukouksestaan kiinni.”

Toledon keskiaikaisessa kaupungissa kolme eri uskontoa ja kulttuuria ovat eläneet rauhanomaisesti rinnakkain. Tämä puhutteli häntä myös siksi, että tämän päivän nuoret elävät samankaltaisissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa.
 

Yhteiset pohjavireet

Katolisen kirkon karmeliittojen tradition piirteissä Ikola sanoo tunnistaneensa kristikunnan hiljaisen rukouksen valtavirtojen kaikuja. Vieraammalta sen sijaan tuntuivat ehtoollisaineiden näkyvä ja vahva kunnioittaminen sekä Marian korostaminen.

”Hiljaisessa rukouksessa on jotain samaa kuin seuratupien virsissä. Molempien pohjavireenä ovat Raamatun Psalmit ja koruton Jumala-keskeisyys.”

Toledon karmeliittaisien luostarissa muistettiin erityisesti Ristin Johannesta ja Avillan Teresaa. Yhtäläisyydet Paavo Ruotsalaisen ja Ristin Johanneksen välillä ovat Ikolan mielestä ilmeiset.

Suomen kansan ankara historia, johon ovat kuuluneet sodat, karut luonnon olosuhteet ja pitkät etäisyydet ovat muokanneet suomalaista kristillisyyttä, jonka ilmentymää on Paavo Ruotsalaisen ajattelussa.

”Kuulen saman taistelun ääniä Paavon puheissa pettuleivän koulusta ja toisista läksyistä kuin Ristin Johanneksen kirjoittamassa kirjassa Pimeä yö. Molemmissa on perusajatuksena se, miten Jumala tulee ja tekee, ihminen ottaa vain vastaan.”

”Ihmisen elämä ei ole vapaasti valittavissa, omista tarpeista rakennettu minä-projekti”, Jouko Ikola tiivistää.

Luostarin hiljaisuudessa saattoi myös miettiä, miten seurakunnan hallinnossa voidaan hakea hallitsemismalleja muualta yhteiskunnasta. Strategioiden ja visioiden kurimuksessa saattaa hengellinen ydin aivan unohtua.

”Hallitseminen ei kuulu hengelliseen elämään. Kuunteleminen, alas laskeutuminen ja vastaanottaminen ovat kristillisyyden ydintä”, Ikola miettii.
 

Ristintien tienristeys

Ajatus ristintiestä ja miten Jumala riisuu siinä ihmisen, niin että hänelle ei jää mitään, minkä päälle rakentaa, löytyy Ikolan mukaan Ristin Johannekselta, Avilan Teresalta kuin myös Paavo Ruotsalaiselta.

Kuopion Talviveisuissa Jouko Ikola puhui saarnassaan ristintiestä. ”Kristus kutsuu seuraansa tavalla, joka herättää hämmennystä, jopa pelkoa. ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, hän seuratkoon minua.” Hurjaa puhetta, lähes sietämätöntä!”

Alttius, eli uhrautuvaisuus toi Ikolan mieleen ennen sotiamme syntyneet, joiden selkäytimeen on syvälle isketty velvollisuuden tunne, joka käskee ajattelemaan, tekemään ja auttamaan epäitsekkäästi, sekä palvelemaan kiitosta odottamatta. Pitäisikö hengellisyyteenkin laittaa oikeaa alttiutta kuvaavaksi malliksi polvillaan maalissa oksentava Matti Heikkinen?, hän kysyi.

”Ei pitäisi. Ei ainakaan teille, jotka olette jo muutenkin elämänne parhaat vuodet antaneet alttiiksi niin monissa kutsumuksissa – toisia palvellen”, Ikola vastasi saarnassaan.

Hän muistutti, että Jeesuksen tarkoittamalla ristintiellä ei ole kysymys laista. Jeesuksen askeliin ei lähdetä ankaran itsekurin piiskaamina, näyttöhaluja pursuten, vaan ilosta ja kiitollisuudesta.

”Ensimmäisellä ristintiellä pestiin jalkoja, jaettiin ateriayhteyttä, veisattiin kiitosvirsi, rukoiltiin, nukahdeltiin, petettiin ja petyttiin, itkettiin, pyydettiin anteeksiantoa, vaiettiin, huudettiin yön pimeyden sylissä.”

Jäljelle jää odottava jättäytyminen Jumalan käsiin. Lutherin mukaan ihminen ei voi itse löytää ristintietä, tehdä tai valita. Jumala johdattaa ihmistä kuin sokeaa.

Ikola sanoi saarnassaan Siionin virsien ristintien kulkevan näissä maisemissa. Virsissä matkalaisia evästetään muun muassa näin: ”Kun tietä käytte huolinenne ja tuska täyttää sydämen, puhukaa puutteet toisille, näin toisianne hoivaten. Turvatkaa sanaan pyhimpään ja syntisien ystävään.” (SV 48:3)
 

Yksinkertainen paikka pysähtyä

Tämän päivän hengellisyydessä Ikola näkee piirteitä kokemusähkystä. Tavallinen arkinen ruisleipä ei enää riitä, vaan haluttaisiin siirtyä heti jälkiruokaan.

Ikola myöntää kirkolla olevan paineita, mutta hänen mielestään vastaus ei ole Jumalan brändäämisessä aina vaan näyttävämmin. Hän vastaisi kirkostaeroamisbuumiin keskittymällä olennaiseen ja tekemällä se uskollisemmin ja intensiivisemmin.

Jouko Ikola sanoo luottavansa edelleen luterilaiseen ajatukseen, että ihmisen paikka on palvella arjessa Jumalaa. ”Sotkuisen ja risaisen elämän väsyttävässä arjessa, tiskien ja kakkavaippojen keskellä meidän pitää vaan sietää elämän ristiriitaisuutta. Siinä on meidän paikkamme palvella Jumalaa.”

Nyt hän tiedostaa pysähtymisen ja hiljentymisen tarpeellisena. ”Erään tutkijan mukaan aikamme nuorten ihmisten aivot kiehuvat äärettömien vaikutelmien vaikutuksesta. Siksi tarvitaan paikkoja, missä voi pysähtyä ja pelkistää.”

”Paikka voi olla luostari, kirkko, hiljaisuuden retriitti, Aholansaari. Kunhan ihminen voi siellä luottavaisin mielin pysähtyä”, hän jatkaa.
 

Kuuluuko hiljainen ruokous megamaailman metelissä?

Vuorotteluvapaalla on ollut aikaa myös Siionin virsien uudistustyölle, työlle jonka Ikola kokee erittäin vaativana. Hän rullaa kannettavan tietokoneensa ruudulle joitakin uudelleen kirjoitettuja Lars Nybergin sanoittamia virsiä.

Siionin virsien uudistaminen ei hänen mielestään itsessään synnytä mitään hengen elämän uutta loistoa. ”Ratkaisevaa on, veisataanko virsi kodeissa, seuratuvissa ja kirkoissa ihmisen sielun ravinnoksi.”

Kukaan ei voi tietää, miten uudistukset alkavat elää ja kuljettavatko ne tuleville polville hiljaisen rukouksen kaikuja. Jouko Ikola näkee maailmanlaajuisten muutosten vaikutusten mahdin.

”Meneillään on maailmanlaajuinen suuri muuttoliike. Ihmiset muuttavat maasta toiseen ja maalta kaupunkeihin. Muuttojen myötä katkeavat juuret ja perinteet, eivätkä suuret kertomukset välttämättä siirry muuttajien mukana.”

Ikola muistuttaa maatalousyhteiskunnan ja yhtenäiskulttuurin olleen kuin pesä linnunpojalle. Sen suojassa oli hyvä kasvaa myös heikkona ja häilyväisenä.

”Millainen on se yhteisö, joka tarjoaisi läsnäolon ja välittämisen paikan? Missä ovat ne suojaavat saarekkeet, missä tämä levoton meno ei repisi ihmistä hajalle? Mitä ovat ne kristilliset rakennuspuut nuorille, jotka elävät pirstoutuneen kulttuurin, levottomuuden, erilaisten maailmankatsomusten ja –kulttuurien, sekä suurten markkinoiden keskellä?”, Jouko Ikola kysyy.

Toivon mukaan Siionin virret kuljettavat vanhaa viipyilevää rukousta ja antavat tilaa yksilön ja yhteisön pysähtymiselle, hiljaiselle odottamiselle, missä ei liikaa älyllistetä ja selitetä.

Johanna Sointula

Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi