Jätski per kirkko 5/11
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Jätski per kirkko

Kuva: Jyväskylän seurakunta

Heikki Hangan haastattelu

Teimme retken kirkkoihin. Asiantuntijaoppaaksi lähti Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen johtaja, taidehistorian professori Heikki Hanka.


Hän on kiertänyt ja penkonut Suomen kirkkoja kymmeniä vuosia. Kirkkojen tutkimustyö sai kuitenkin alkunsa totaalisesta kiinnostamattomuudesta. Tutkimusalue tuntui tylsältä, ajateltiinhan silloin taiteen olevan Pariisissa, tai jossain hyvin kaukana.

Aiheeseen syventyminen on ollut kuitenkin palkitsevaa.

– Kirkollisessa perinteessä on suomalaisen kulttuuriperinnön ja taiteen volyymi. Jos siitä ei tiedä mitään, on taidehistorian opinnoissaan hukassa.

Haasteitakin on tullut vastaan. Joillakin reissuilla kirkoissa koluaminen ei ole ollut itsestään selvää, vaan tutkija on joutunut tarjoamaan takapenkkiläisille jokaisesta kirkosta jätskit.

– Päivän kuluessa takapenkkiläiset istuivat sitten nenän päät valkoisina, kun jäätelöä tuli korvistakin, hän nauraa.

Tutkimustyön aihepiiri oli Hangalle lähtökohdiltaan tuttua, koska on saanut kristillisen kasvatuksen. Hänen ruotsalaiset kollegansa ovat kertoneet vaikeuksistaan opettaa taidehistoriaa nykypolven opiskelijoille, joilla ei ole tietoa perinteestä. Opetustyö on aloitettava siitä, että kertoo ensin kuka se Jeesus oli.

– Meillä alkaa olla sama tilanne, professori sanoo.
 

Kirkko keskellä kylää

Jyväskylän uusin kirkko, Kuokkalan Pyhä kirkko, valmistui viime vuonna. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Anssi Lassila, Teemu Hirvilammi ja Jani Jansson.

Kuokkalan kaupunginosa on lapsiperheiden aluetta. Kauppakeskuksen tuntumassa sijaitseva tumma kirkko erottuu ja on helposti tunnistettavissa.

– Kirkko kuuluu keskelle elämää. Suunnittelussa haettiin muotoa, joka osoittaisi heti että tämä on kirkko, Hanka sanoo.

Häntä kuultiin kirkon ideointi- ja käynnistysvaiheessa. Suunnittelijoiden tavoitteena oli saada kirkon näköinen kirkko.

– Suunnittelussa on etsitty kontaktia menneeseen ja mietitty mitä se tarkoittaa nykyajassa. Tähän ympäristöön ei olisi voinut istuttaa mitään 1600-luvun näköistä kirkkoa.

Huhtikuisena retkipäivänämme kirkosta tulee mieleen nurinpäin kaadettu vene, jota kevätpäivänä tervataan. Kirkon ulkopintojen limittäin ladotut, tummat liuskekivet muistuttavat paanukattoa.
 

Oho, puuta!

Yllätys on suuri, kun astumme kirkon sisälle. Ulkopuolen tumma, kova ja kantikas vaikutelma muuttuu ilahduttavan valoisaksi, pehmeän puun tunnelmiin.

– Kiven ja lähes käsittelemättömän puun kontrasti on vaikuttava.

Arkkitehtuurin avulla pyritään osoittamaan, että tämä on jumalanpalvelustila, eikä jumppasali, Heikki Hanka toteaa.

Kirkkosalin katossa puu on taivutettu kaarevaan muotoon. Ristikkorakenne tuo mieleen verkon, kokonaisuutena katto muistuttaa vanhan puuveneen rakenteita.

Hangan mielestä puu luo sisätiloihin lämpöä ja inhimillisyyttä. Käytön jäljet patinoivat puupintaa. Puulattialla saavat näkyä rehelliset askeleet.

– Puuympäristö mielletään kotoiseksi. Täällä on käytetty hyvin konstailemattomia perusmateriaaleja, ne ovat äärimmäisen rehellisiä ja palaavat symboliltaan lähtökohtiin.

Alttaritaideteoksen, Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä”, on tehnyt taiteilija Pasi Karjula.

Hanka tulkitsee sen kertovan leivästä hengen ja ruumiin ravintona.

– Hyvin usein nykytaiteeseen suhtaudutaan kirkossa puolesta tai vastaan. Oleelliset kysymykset saattavat kiteytyä kysymykseen, esittävää taidetta vai ei? Taiteen parissa työskentelevästä se kuulostaa oudolta.

Hangan mielestä nykytaide voi puhutella kristillisessä ympäristössä. Siitä kertoo myös ihmisten valtava kiinnostus Rauhalan ja Lavosen töitä kohtaan Tyrvään kirkossa.

– Nykytaide ei vieraannuta ihmisiä pois kirkoista, kyllä ne ovat muita tekijöitä.
 

Enkelikirkko näkyy kauas

Taulumäen jykevä ja jylhä kirkko on kiinni. Katselemme arkkitehti Elsi Borgin suunnittelemaa kirkkoa ulkoapäin. Aikaisemmin samalla mäellä on ollut puukirkko. Se paloi kansalaissodan aikana, mutta palo ei liittynyt yhteiskunnallisiin tapahtumiin.

– Taulumäen kirkko on hyvä esimerkki 1920-luvun kirkkoarkkitehtuurista. Kirkkoa kutsutaan myös enkelten kirkoksi lukuisten enkelimaalausten vuoksi.

Eero Järnefeltin maalaaman alttaritaulun, Kristus ja veteen vajoava Pietari, vaiheisiin liittyy Hangan mukaan monimutkainen poliittisten ja ideologisten ajatusten temmellyskenttä kaupungin ja maalaiskunnan kirkkojen välillä. Taulu onnistuttiin pelastaa puukirkon palosta.

– Kun kirkkoa korjattiin 1990-luvulla ajattelin, että sisäänkäynnin molemmin puolin oleviin syvennyksiin voisi sijoittaa enkeliveistokset, Hanka kertoo.

Toivioretkellään Teuvalla hän oli löytänyt hautausmaan vajasta enkelikipsiveistokset. Pakkilaatikoihin pakatut veistokset olivat jääneet käyttämättä uudistetusta kirkosta.

– Ajatus jäi toteutumatta, enkä tiedä veistosten kohtalosta.
 

Aina on laitettu parasta peliin

Kirkkojen rakentaminen on aina ollut keskushallinnon alaista ja kirkot ovat ilmentäneet maallisen ja hengellisen vallan suuntauksia.

– Kunakin aikakautena on haluttu laittaa parasta peliin. Se on ollut omalla tavallaan kunnioitusta pyhää kohtaan ja ”jumalanpalvelusta”, Hanka muistuttaa.

Hänen mielestään on syytä miettiä, mitä me arvioimme, tarkoitusta vai lopputulosta?

– Pitää ymmärtää, että sen ajan mittakaavassa on yritetty tehdä parasta. Eivät he ole olleet idiootteja, tai tahtoneet pahaa, vaikka lopputulos olisikin nyt se, että teos ei kestä tämän päivän silmää ja kokemusta.

Jyväskylän Kortepohjan alue on syntynyt 1970-luvulla. Kirkko toteutettiin samalla mallilla kuin muutkin alueen betonielementtirakennukset. Se on syntynyt yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä maallistuminen oli alkanut. Silloin ei olisi ollut yhteiskunnallisesti korrektia, että kirkko kohoaa kaiken yläpuolelle.

– Kirkko on hyvä nähdä siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja historiallisessa kehitysvaiheessa, missä se on tehty, Hanka painottaa.

Kirkkomme uskonopin kehitykseen on vaikuttanut protestantismin protesti katolilaisuutta vastaan. Tämä on ilmennyt käytännössä mm. karsimalla materiaalisuutta, mikä on koettu taikauskona.

– Ihminen tarvitsee kuitenkin konkreettisia, järjen ulottumattomissa olevia uskonnon osoittamistapoja. Meillä on kyllä skramentit, joita on radikaalisti kavennettu suhteessa katoliseen perintöön, mutta ne eivät riitä.

Lähetyskyntteliköt ovat Hangan mielestä hyvä esimerkki. Ne palvelevat uskonnollisessa mielessä jotain, mikä on ollut tukahdutettuna pitkän aikaa.
 

Kirkon työtä tulevaisuudelle

Professori Heikki Hanka kuuluu kirkon kulttuuriperinnön neuvottelukuntaan. Kirkkohallitus on hyväksynyt työryhmän ehdotukset kirkon kulttuuriperintötyön tavoitteiksi ja strategisiksi suuntaviivoiksi vuosille 2010–2015.

– Kirkolla on suuri vastuu kulttuuriympäristön ja -perinnön hoitamisessa. Tietoisuus kulttuuriomaisuudesta on suhteellisen huono. Paremman käsityksen
kirkon esineistöstä saa, jos lukee 1700-1800 luvun inventaareja kirkon arkistoissa.

Kartoittamistyön avulla pyritään luomaan tietokanta kulttuuriperinnöstä, jota voidaan hyödyntää seurakunnan toiminnassa.

Hanka muistuttaa kirkon yhteiskunnallisesta palvelutehtävästä. Kirkko ja sekularisoitunut yhteiskunta ovat yhteisöveron myötä tehneet yhteistyösopimuksen, jonka mukaan kirkko hoitaa väestökirjanpidon, hautaustoimen ja kirkollisen kulttuuriperinteen vaalimisen.

Kulttuuriperinnön hoidosta aiheutuvia kustannuksia on tilastoitu vuodesta 2007 lähtien. Niiden mukaan seurakunnat resursoivat siihen todella vähän.

– Minusta kirkko ei anna hyvää kuvaa itsestään, jos iso seurakunta käyttää kulttuuriperinnön hoitamiseen 200 euroa vuodessa.

Seurakunnan päätöksenteossa saatetaan asettaa vastakkain esimerkiksi kulttuuriperinnön hoitaminen ja virkakysymykset.

– Jos laitetaan kaikki munat yhteen koriin, kirkko vieraantuu yhä kauemmas tästä todellisuudesta, Hanka varoittaa.

Hän muistuttaa kulttuurimme ja identiteettimme pohjan rakennetun 1860-luvulla, jolloin ihmiset kuolivat nälkään.
 

Painopiste hautaamiseen

Ennen kirkkokahveja käymme vielä Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. Professori Hanka esittelee Pauli Blomstedtin suunnitteleman siunauskappelin olevan 1920-30 luvun paraatiarkkitehtuuria.

– Siunauskappeli on arkkitehtuurinen helmi.

Kirkossa pitäisi Hangan mielestä ottaa hautaaminen ja surutyö kokonaisvaltaisemmin haltuun.

– Ymmärrän että kirkon traditiossa jumalanpalvelus on kirkon keskeinen tapahtuma. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunnan painopiste on siirtynyt muualle. Seurakunnan päätehtävä alkaa olla ihmisen saattaminen ajasta iäisyyteen, sanoo Heikki Hanka.

Johanna Sointula

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
Pe 2.3.–4.3.2018
Seminaari seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta Aholansaaressa Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi