Kolumni 5/11
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kaipuun logiikka, henkinen köyhyys ja SV 179

Pauli Annala.

Kuva: Artturi Kivineva

Kaipuulla on oma sisäinen logiikkansa: ihminen kaipaa sitä, mitä hänellä ei vielä ole; kaipuu suuntautuu siihen, mikä ihmiseltä puuttuu. Rauhaton kaipaa rauhaa ja lepoa; koti-ikävää poteva kaipaa takaisin kotiin; aineellisessa puutteessa kipuileva kaipaa suurempaa taloudellista liikkumavapautta ja vihdoin Jumalaa janoava sielu kaipaa päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Otamme me tästä inhimillisestä kaipuusta millaisia esimerkkejä tahansa, kaikille on yhteistä kuitenkin se, että ne kaikki ilmentävät yhtä ja samaa kaipuun logiikkaa. Kaipuun logiikan peruslauseen mukaan kaipuu lakkaa ja raukeaa välittömästi sillä hetkellä, kun kaipaava ja kaivattu kohtaavat, kun kaipaava subjekti ja kaivattu objekti yhtyvät.


Vuorisaarnassaan Jeesus julistaa autuaiksi “hengessään köyhät” ja toivottaa heidät tervetulleiksi taivasten valtakuntaan (Matt. 5:3). Hengessään köyhä ei tahdo eikä kaipaa mitään. Kaipuun logiikan mukaan ihminen, joka ei tahdo eikä kaipaa mitään, on jo saavuttanut tahtomansa ja kaipaamansa. Kaipaavan ja kaivatun välinen etäisyys on kumoutunut ja kaivatun läsnäolo on ympäröinyt ja täyttänyt kaipaavan niin, ettei hänellä ole enää tarvetta tahtoa eikä kaivata mitään. Poissaolo on muuttunut läsnäoloksi, rauhattomuus levoksi ja etsintä löytämisen riemuksi.

Koska hengessään köyhä on saanut sen, mitä hän tahtoo, hän ei enää pyri eikä tavoittele mitään. Hän on autuas sen vuoksi, ettei hän enää kaipaa mitään. Hengessään köyhä osoittautuukin rikkaaksi, koska hän omistaa henkensä köyhyydessään sen, mitä hän aikaisemmin niin palavasti ikävöi ja kaipasi. Tällä perusteella Jeesus nimittää häntä autuaaksi ja tarjoaa hänelle paikan taivasten valtakunnassa.

Oman maallistuneen aikakautemme huutava Jumala-kaipuu kertoo omaa kieltään siitä, miten kauas ihminen on ajautunut Jumalasta ja miten etäälle Jumala on vetäytynyt ihmisestä. Mitä lyhyemmäksi etäisyys tai laadullinen ero kaventuu, sitä kärsimättömämmäksi kaipuu käy kunnes kaipaava ja kaivattu löytävät toisensa ja pääsevät yhdessä nauttimaan saavutetusta yhteydestä. Kaipuun logiikkaan sisältyy näin myös universaalihistoriallinen ulottuvuus, sillä pyytäessämme Herran rukouksen sanoin “hänen valtakuntansa tulemista”, me samalla ilmaisemme kaipuumme päästä yhdessä nauttimaan siitä yhteydestä ja ykseydestä, joka Jumalan valtakunnassa vallitsee.

Kun Jeesuksen autuaaksijulistusta tutkii ja tarkastelee kaipuun logiikan näkökulmasta, ei voi päätyä muihin kuin hämmentäviin ja hätkähdyttäviin lopputuloksiin: jos hengessä köyhä ihminen on niin läpeensä köyhä, ettei hän kaipaa enää mitään, ei edes Jumalaa, kaipuun logiikan näkökulmasta katsottuna köyhä on tunkeutunut sellaisiin Jumala-uskon syvyyksiin, ettei hänellä ole enää tarvetta nimittää Jumalaa siksi eikä täksi. Ollessaan vielä kaipauksen vallassa ihminen yrittää monisanaisesti piirittää kaipuunsa kohdetta; mutta saatuaan maistaa edes pisaran kaivatun makeudesta, köyhä on valmis jättämään sanoille jäähyväiset. Hän oivaltaa, että “Jumala” on vain yksi sana lukemattomien muiden sanojen joukossa. Hänelle alkaa valjeta, että se todellisuus, johon sanalla “Jumala” viitataan, on järisyttävällä tavalla voimallisempi ja vaikuttavampi kuin tuo paljon käytetty sana. Hengessä köyhälle on samantekevää, millä sanoilla Jumalaa nimitetään.

Odottava ja ikävöivä totinen kristillisyys noudattaa kaipuun logiikkaa ja tällaisena siihen on sisäänrakennettu mystisen yhtymyksen (lat. unio mystica) motiivi. Tätä motiivia seuraamalla oppii asteittain ymmärtämään, miten kunnon kristityn kilvoitustie etenee sanallisesta sanattomaan, maallisesta rikkaudesta taivaalliseen köyhyyteen, tämänpuoleisesta tavarainpaljoudesta tuonpuoleisen Jumalan paljauteen ja puhtauteen, hengen köyhyydestä Jumalan täyteyden osallisuuteen. Siionin virsi 179 “On laupeus sanomaton” pukee sanoiksi köyhän sanattomat rukoushuokaukset. Varsinkin kyseisen virren toinen säkeistö, joka laulaa “hengen köyhyydestä”, käy perimmältään ymmärrettäväksi ainoastaan asettamalla se Jeesuksen Vuorisaarnan ensimmäisen autuaaksijulistamisen yhteyteen. Tällaiseen autuuden tilaan pääseminen on Abraham Achreniuksen mukaan jo jumalallisen armon aikaansaannos (ks. Achreniuksen toimittama ja v. 1701 ilmestynyt Halullisten sielujen Hengelliset laulut, nro 13:2).

Pauli Annala


Hengellisen Kuukauslehden kolumnisteina vuorottelevat teologian tohtori Pauli Annala Helsingistä, kirjailija ja lauluntekijä Minna Kettunen Lapinlahdelta, professori Paavo Kettunen Joensuusta ja toimittaja Johanna Korhonen Vantaalta.

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Su 16.7.
Herääminen - ooppera Paavo Ruotsalaisesta. Esitys Nivalassa. Lisätietoja
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi