Lapuan herättäjäjuhlat 4.-6.7.2014
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Lapuan herättäjäjuhlat 4.-6.7.2014

Veisatkaa vuoroin -konsertissa saatiin kuulla Siionin virsiä eri aikakausilta ja eri virsiuudistajien muokkaamina. Etelä-Suomen kuoroja, joita oli kaikkiaan kuusi, johti Taina Sulkanen, Itä-Suomen viittä kuoroa johti Päivi Karjalainen, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta oli viisi kuoroa, joita johti Veli Järviluoma ja Etelä-Pohjanmaan kuoroja, joita oli neljä, Maija Laasanen johti. Lopuksi kuorot lauloivat yhdessä Samuli Korkalaisen johtamana.

Kuva Unto Tapio

Lapuan herättäjäjuhlien juhlakansaa.

Kuva Matti Latvala

Kiitollisuus jäi soimaan sydämiin

 

”Kiitos Jumalallemme

soikoon sydämestämme

virsin, lauluin, psalttarein,

harpuin, huiluin, kantelein.”

 

Lukuisista virsikuoroista ja muista kokoonpanoista koottu 300 laulajan kuoro juhlisti ainutkertaisella tavallaan Herättäjä - Yhdistyksen musiikkityön Veisatkaa vuoroin - juhlavuotta Lapuan tuomiokirkossa.

Yhdistyksen musiikkisihteeri Samuli Korkalainen oli tehnyt suuren ja pitkäjänteisen työn konsertin eteen. Kuorot olivat harjoitelleet ohjelmistoaan vuoden aikana myös alueellisina kokoonpanoina.

H-Y:n musiikkitoimikunnan puheenjohtaja Markku Kilpiö kertoi illan juonnoissaan Siionin virsien taustoja ja neliäänisen veisuun historiaa. Perinteen aloitti Väinö Malmivaara Lapuan Karhunmäen kansanopistossa vuonna 1914.

Illan aikana konserttiyleisö sai kuulla Siionin virsiä eri aikakausilta ja eri virsiuudistajien muokkaamina. Etelä-Suomen kuoroja, joita oli kaikkiaan kuusi, johti Taina Sulkanen, Itä-Suomen viittä kuoroa johti Päivi Karjalainen, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta oli viisi kuoroa, joita johti Veli Järviluoma ja Etelä-Pohjanmaan kuoroja, joita oli neljä, Maija Laasanen johti. Lopuksi kuorot lauloivat yhdessä Samuli Korkalaisen johtamana.

”Nyt ylös sieluni” - virsi soi suurkuoron laulamana ja Samuli Korkalaisen johtamana käsittämättömän kauniisti. Kuoron jykevä voima ja toisaalta avoin herkkyys nosti meidät kaikki virren sanoman tuntoihin.

Kun illan päätteeksi kuorot ja yleisö veisasivat yhdessä Herraa hyvää kiittäkää, soi moniäänisessä ihmisjoukossa ylimpänä vilpitön kiitos.

Markku Kilpiön mukaan kuoroveisuun sadan vuoden takaisesta sinapinsiemenestä on kasvanut suuri puu ja nyt kylvetään uutta siementä. Hän kiitti kaikkia vastuunkantajia, perinteen kuljettajia, kuorolaisia ja heidän johtajiaan.

”Te kannatte virttä ja virsi kantaa teitä. Te maakuntakuorojen johtajat kannatte kuorojanne ja uskon, että se kantaa teitä.”

 

Kuorossa on mahtava laulaa

Lähihoitaja Mari Myllykoski oli lauantaina talkoovuorossa lepohuoneella. Hän kuvaili Veisatkaa vuoroin - kuorokonserttia sykähdyttäväksi kokemukseksi.

”Hyvä, että kirkon ovet olivat auki, muuten seinät olisivat sortuneet virren voimasta!”

Hän kertoi tykänneensä facebookissa seurakunnan suntion päivityksestä, jossa tämä oli todennut, että ”tulipa sekin päivä, että täytyy sanoa kirkon ovella tulijoille, ei sovi enää!”

Mari on itsekin kuorolaulaja. Hän laulaa Lapuan tuomiokirkon kuorossa ja toimii kuoron yhdistyksen puheenjohtajana. Kahdeksan vuotiaana aloittamaansa rakasta harrastustaan hän on jatkanut jo 36 vuotta.

”Kuorolaulussa on yhteisen tekemisen meininki parhaimmillaan! Siinä toteutuvat myös yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Monet tähänastisen elämäni parhaimmista elämyksistä ja muistoista liittyvätkin kuoroihin”, Mari kertoo.

Sunnuntain messussa herättäjäjuhlilla avusti kuoro, jonka laulajat olivat kuudesta eteläpohjalaisesta kuorosta. Mari oli yksi 200:sta laulajasta. Televisioitava messu jännitti vielä lauantaina vähän, mutta hienosti kaikki meni.

”Laulaessani kuorossa voin aistia maan ja taivaan - sekä ihmisen ja Jumalan välistä ulottuvuutta”, Mari kuvaili myöhemmin tuntojaan.

 

Kaikki kääntyy hyväksi

Vuonna 1984, kun Lapualla olivat edelliset herättäjäjuhlat, joutui eräs talkoolainen sairauskohtauksen vuoksi jättämään työvuoronsa.

”Vasemman puoleinen halvaus tuli silloin kesken kaiken”, muistelee lapualainen Suoma Huhta, (s.1933), pyörätuolissa käsityö sylissään Palvelukeskus Hopearinteessä.

Nyt kun juhlakenttä on lähellä ja lapset auttavat, hän pääsee pitkästä aikaa herättäjäjuhlille. Monia herättäjäjuhlia hän kertookin seuranneensa radiosta ja televisiosta.

Herättäjäjuhlat tulivat koko Huhdan perheelle vielä tärkeämmiksi Suoman sairastumisen myötä, kun maanviljelysperheessä jouduttiin luopumaan karjasta.

”Siitä lähtien pääsimme aina herättäjäjuhlille, koska karja ei enää pitänyt kiinni”, Suoma muistelee hyvillään, onhan se tapa jäänyt nyt hänen lapsilleen.

Huoneensa kirjahyllyn valokuvista hän luettelee lapsensa, joista yksi kuoli vain 19-vuotiaana. Lastenlapsistaan Suoma kertoo hymy huulillaan, miten pikkupojat ovat mielellään heti pyörätuolin sarvissa kiinni ja juoksentelevat sitten palvelukeskuksen käytävällä. Lapsenlapsen käsistä ovat myös huoneen seinillä liihottelevat värikkäät perhoset ja kauniit kukkaset, jotka tuovat iloa mumman päiviin.

Aviomies Arvi Huhta kuoli vuonna 1996. Suoma kertoo heidän molempien lempivirren olevan Siionin virren 228, Kiitosta veisaan, Herra. ”Arvi oli sitä mieltä, että siinä on herännäisyyden teologia.”

Selaamansa Siionin virsikirjan alkulehdillä kerrotaan hänen saaneen kirjan kiitoksena Lapuan herättäjäjuhlien 1984 valmisteluista.

Tämän vuoden juhlien tunnukseen Tule Kristus huomiseenkin liittyvä Siionin virsi 297 on myös Suoman mieleen. Tuomiokirkkoseurakunnan eläkkeellä olevan diakoni Esko Koskinen oli talvella kertonut tästä virrestä Palvelukeskuksen virsitunnilla.

Päivittäisissä toimissaan apua tarvitseva Suoma Huhta on tyytyväinen elämäänsä. ”Kaikkehen tottuu”, hän toteaa, mutta kertoo kaipaavansa kirkkoreissuja.

Omat jalat eivät enää kanna, mutta toisaalta puhuminen sujuu hyvin ja muisti toimii terävästi. ”Tapaavat sanoa, että kysy Suomalta. Jos se ei muista, niin ei sitten kukaan!”, Suoma kertoo hymyillen.

 

Matkamuisto toi juhlille

Nilsiäläinen Helvi Mustonen istuu läheistensä seurassa seurapenkissä ja muistelee vuoden 1943 herättäjäjuhlia Lapualla, joissa hän oli mukana lähes 15-vuotiaana tyttösenä. Matkanteko juhlille oli jo sinänsä melkoinen kokemus!

”Isä vei meidät ensin 20 kilometrin matkan hevosella laivarantaan ja siitä läksimme laivalla Kuopioon”, hän muistelee.

Kuopiossa tytöillä oli aikaa odotella junan lähtöä, joten saamiensa ohjeitten mukaan he veivät pakaasinsa Reino Väätäiselle. Sieltä he rohkenivat vähän kaupunkia katsomaan. Kaupungin hulina taisi sekoittaa tyttöjen päät niin, etteivät he meinanneet enää löytää Väätäiselle takaisin. Mikäs sitten avuksi?

”Mehän kyselemään vastaantulevilta, että missä se Reino Väätäinen asuu?”

Onneksi jollain oli vastaus tyttöjen kysymykseen ja niin matka saattoi jatkua. Rautatieasemalla odotti heitä kuitenkin seuraava ihmetys. Ymmärrettävää sekin, koska eivät he olleet aikaisemmin matkustaneet junalla.

”Eihän me tiedetty, kuinka sinne junaan päästään! Lopulta onnistuttiin ja Jyväskylässä osasimme vaihtaa oikeaan junaan, joten pääsimme lopulta Lapualle”, Helvi Mustonen kertoo.

Juhlamajoitus tytöillä oli koulun lattialla. Siellä he söivät vaneeriaskeistaan eväitään: leipää, voita ja maitoa. Juhlien päättyessä pitkämatkalaisilla oli mahdollisuus ostaa evääksi limppapullon. Myyjät eivät vaan meinanneet aluksi uskoa tyttöjen lähteneen omin nokkinensa niin kaukaa juhlille. Tytöt saivat kuitenkin limpparinsa ja Helvi Mustonen muistelee sen maistuneen tosi hyvältä!

Tällä kertaa hän kävi juhlilla päiväseltään. Matka Nilsiästä Lapualle oli sujunut läheistensä kyydissä yhdessä hurauksessa.

Johanna Sointula

 

 

 

 

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi