Piispa Tapio Luoman haastattelu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Piispa Tapio Luoman haastattelu

– Yhteyden etsimisen edellytys on, että jokainen tunnustaa oman näkemyksensä vajavuuden. Lopulta oleellista on kysyä, saako Kristus olla se Herra, joka hänen kuuluu kirkolleen olla, toteaa piispa Tapio Luoma.

Kuva Joona Raudaskoski

Paimen virassaan

 

Kirkon on puolustettava oman uskonsa perusteita, vaikka jotkut sitä vastustaisivatkin. Se on paljon tärkeämpää, kuin Jumalaa koskevista ja aina vajavaisiksi jäävistä kuvausyrityksistä kinasteleminen, uskoo Espoon piispa Tapio Luoma.

 

– Pitäisikö minun käydä vaihtamassa jotain piispallisempaa ylle?

Espoon piispa hypistelee ruskean pikkutakkinsa kaulusta.

Uudelleen pukeutuminen ei ole tarpeen. Luoma ei näytä päässeen piispallisista tunnuksista eroon rennommassakaan työpukeutumisessa. Hänen raidallinen kauluspaitansa on piispallisen violetti.

Helmikuussa Luomalle tuli täyteen kaksi vuotta Espoon hiippakunnan kaitsijana. Sitä ennen hän hoiti eri tehtäviä seurakunnissa Etelä-Pohjanmaalla, herännäisyyden ydinalueilla. Piispan virkaan hän siirtyi Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virasta.

– En ole nyt tehnyt kotiläksyjä tätä haastattelua varten, Luoma naurahtaa.

Kiirettä on pitänyt, sillä eletään pääsiäisviikkoa. Parhaillaan hän osallistuu arkkipiispan vuosittain koolle kutsumaan Arvojen akatemiaan.

Matalalla profiililla järjestetyssä tapahtumassa kirkon ja yhteiskunnan vaikuttajat kokoontuvat pohtimaan yhteiskunnan arvoja. Tapahtumassa on käsitelty muun muassa työelämän vaatimuksia ja eurooppalaisuutta. Siis ajankohtaisia aiheita: Elinkeinoelämän Keskusliiton ehdotus arkipyhien siirrosta viikonloppuun on vielä tuoreessa muistissa. Toukokuussa häämöttävät Euroopan Unionin parlamenttivaalit.

 

Yhteistä uskoa

Mutta kotiläksyt, jotka Luoma sanoo jättäneensä tekemättä, ne hän on tehnyt jo aikaisemmin.

Luoma vastailee rennosti uskoa, kirkon opetusta ja arvoja koskeviin kysymyksiin. Erityisesti uskosta hänellä on sanottavaa. Hänen Jumalan ihmiseksi tulemista luonnontieteiden näkökulmasta käsitellyt väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1998.

Nykyään Luoman huomiota saavat luonnontieteen ja uskonnon näkökulmien yhdistämistä enemmän eri tavalla uskovien kirkon jäsenten näkökulmien yhteen sovittelu. Piispan tärkein tehtävä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ohjaavan kirkkojärjestyksen mukaan on kirkon ykseyden vaaliminen. Ykseys on yhteistä uskoa, mutta se tuntuu olevan kadoksissa. Onko kirkossa siis eri tavalla uskovia kristittyjä?

– Kristillinen usko on luottamusta. Se on sen uskomista, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovitti kaikkien meidän syntimme. Usko on siis rajatonta luottamusta Jumalaan, joka tietää täsmälleen, millaista on olla ihminen.

Luoma painottaa, että kristillisen uskon kohde on Jumala, eivät opinkappaleet. Ne ovat vain kalpeita aavistuksia Jumalan todellisuudesta. Ja kuitenkin juuri niistä käydään syvimmin jakavat riidat.

Kirkolla ei Luoman mukaan siis ole varsinaista uskonkriisiä. Erimielisyyksiä ei saa säikähtää, koska ne kuuluvat vajavaisten ihmisten maailmaan.

– Yhteyden etsimisen edellytys on, että jokainen tunnustaa oman näkemyksensä vajavuuden. Lopulta oleellista on kysyä, saako Kristus olla se Herra, joka hänen kuuluu kirkolleen olla.

Erimielisyys on Luoman mukaan uhka vain, jos lakkaamme sen takia etsimästä keinoja kirkon uskon ykseyden vaalimiseen. Kristittyjen pitäisi aina muistaa, että he ovat lopulta samassa veneessä.

 

Ihmiseksi tullut Jumala

Eri veneessä ei saa mieltää olevansa myöskään muun yhteiskunnan kanssa. Kirkolla olisi Luoman mukaan yhteiskunnalle paljon annettavaa ja sanottavaa. Silloin sen on kuitenkin päästävä eroon sisäänpäin, oikeassa olemiseen ja vain omaan hurskauteen tuijottavasta kristillisyydestä. Siksi kirkko kaipaa myös Arvojen akatemian kaltaisia keskustelunavauksia. Luoma toivoisi kirkon pitävän julkisuudessa esillä enemmän yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta kuin omia sisäisiä mielipide-erojaan.

Luoma ei näe puhetta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta erillisenä evankeliumin julistamisesta, vaikka joskus tällaiseen retoriikkaan kirkollisessa keskustelussa törmääkin.

– Jumala tuli ihmiseksi. Se tarkoittaa, että ihmisen todellisuus on Jumalalle erityisen tärkeää. Siksi kysymys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta liittyy uskomme peruslähtökohtaan. Emme voi ottaa Jumalaa vakavasti, jos emme ota ensin vakavasti ihmisten ongelmia. Uskonnollisuus, joka keskittyy vain Jumalaan ja unohtaa lähimmäisen, on puolinaista. Ainakaan se ei voi olla kristinuskoa, Luoma sanoo.

– Ja kuinka Jeesus kohtelee kaikkein huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä Raamatun mukaan? Oikean hurskaudenharjoituksen tärkeimpiä seurauksia on, kuinka kohtelemme toisia ihmisiä ja juuri heikoimmassa asemassa olevia. Kun Jeesus sanoo, että rakasta lähimmäistäsi, hän ei todellakaan anna mitään vaihtoehtoja.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemojen esillä pitämien ei tarkoita valtiovallan tontille astumista, vaan kirkon omien arvojen puolustamista. Siksi Luoma onkin huolissaan, että yhteiskunnassa vaikuttaa ääniä, jotka haluaisivat vaientaa kirkon ja uskonnon äänen mieluiten kokonaan julkisesta elämänpiiristä. Tästä Luoman mukaan muistuttavat esimerkiksi keskustelu suvivirrestä.

– Puolustaessaan uskonnon oikeutta olla julkisessa tilassa, kirkko ei palvele vain itseään. Uskonto on niin tärkeä osa inhimillisyyttä, että sen irrottaminen ihmisen elämästä vain yksityisen elämänpiirin puolelle on mahdotonta, Luoma toteaa.

Uskonnon tilan kapeneminen yhteiskunnassa liittyy pohjimmiltaan myös kirkon ja jokaisen kristityn tehtävään lähetyskäskyn toteuttajana.

– Vanhemmat saattavat ajatella, että lapsi saa myöhemmin ratkaista uskonnollisen asemansa. Kuitenkin esimerkiksi kastamatta jättäminen on yhtä selvä ja tietoinen ratkaisu kuin kastaminenkin. Emme voi koskaan antaa lapsen puhtaasti valita, vaan teemme välttämättä monia ratkaisuja lastemme puolesta, Luoma sanoo.

Kaste ei ole kirkon näkökulmasta mikä tahansa rituaali, vaan koko kristittynä olemisen perusta. Siksi kirkon näkökulmasta on huolestuttavaa, ettei se ole osannut perustella kasteen merkitystä riittävästi edes omille jäsenilleen.

Vastuuta tilanteen muuttamisesta ei voi sysätä Luoman mielestä vain työntekijöille.

– Erityisesti papiston kuuluisi pitää kastetta esille hengellisenä tapahtumana, joka on tapahtunut kaikille kirkkoon kuuluville. Käytännön työssä kuitenkin tarvitaan koko työntekijäkuntaa ja jäsenistöä, Luoma muistuttaa.

– Usein tämän päivän suomalainen saattaa sanoa, ettei hänellä ole mitään hengellisiä kokemuksia. Kaste kuitenkin on hengellinen tapahtuma, joka on todistetusti tapahtunut hänen elämässään.

Luoma iloitseekin suurten kaupunkien kastepäivien saamasta suosiosta. Hänen mielestään ne osoittavat, että suurin este kasteelle tulemiseen on usein sen järjestämiseen liittyvät käytännön vaikeudet.

 

Palvella iloiten

Työtä Luomalla kasteen merkityksen korostamisessa tulee riittämään koko piispana olemisen ajan. Jos katsotaan lukuja siitä, kuinka paljon kirkkoon kuuluvien lapsia kastetaan, pienimmät luvut löytyvät Luoman naapurista Helsingistä. Espoossakin tilanne on kaukana esimerkiksi Pohjanmaan luvuista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät luvut kerro itse seurakunnasta vielä paljoa.

– Olen kohdannut täällä Espoon hiippakunnassa samanlaista sitoutumista kirkkoon kuin Pohjanmaallakin, Luoma toteaa tyytyväisenä.

Kovin synkkänä Luoma ei kirkon tulevaisuutta suostukaan näkemään. Elävän kirkon kuuluu aina ponnistella ydintehtävänsä, evankeliumin kokonaisvaltaisen julistamisen, toteuttamiseksi. Siksi Luoma on tyytyväinen, että hänellä on ympärillään sitoutunut ja uhrautuvainen hiippakunta.

– Olen hyvin iloinen siitä, että saan palvella kirkkoa täällä.

 

Joona Raudaskoski

 

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi