Kaskinen, Lagus ja Namibia - mitä ihmettä?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kaskinen, Lagus ja Namibia - mitä ihmettä?

”Joskus tuntuu mukavalta se tieto, että Albertina katseli nuorena tyttönä näitä samoja maisemia, kuin minä nyt vanhana”, Kirsti Ihamäki tuumaa katsellessaan kotinsa parvekkeelta Kaskisten merimaisemaa.

 

Kirsti ja Mikko Ihamäki toimivat vuosina 1961-1972 Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöinä Etelä-Afrikan vallan alla olleessa Lounais-Afrikassa, nykyisessä Namibiassa.

Suomalaisella lähetystyöllä on yli 140-vuotinen historia Namibiassa. Maan itsenäistymisen jälkeinen muuttoliike maalta kaupunkeihin on haastanut Namibian evankelisluterilaisen kirkon siirtymään uusille alueille. Voimakkaasti kasvavan kirkon jäsenistä neljäsosa asuu nykyään kaupungeissa.

Lähetysseura tukee kirkon työtä ja on lähettänyt sinne kaksi työntekijää. Ihamäkien tytär Maija Kuoppala toimii aluepäällikkönä ja miehensä Ossi Kuoppala on kirkon koulutustyössä.

- Kuoppalat ovat minulle nyt ikkuna Namibiaan ja lähetystyöhön, Kirsti sanoo.

 

Silloin oli lähetysinnostusta

Kirsti, os. Vihantola muistelee lähetystyön kipinän syttyneen hänessä Lapuan yhteiskoulun lähetyskerhossa. Samaa kerhoa kävi myös Mikko Ihamäki.

Mikon ensimmäinen työpaikka oli Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopappina. Seurakunnassa kävi paljon vierailijoita, jotka innostivat nuoria lähtemään lähetystyöhön.

– Nuorisoa oli silloin paljon liikkeellä. Aloimme miettiä Mikon kanssa, että yhtä hyvin mekin voisimme lähteä, Kirsti muistelee.

Ihamäet osallistuivat kaksi päivää kestäneisiin lähetystyöntekijöiden testeihin. Heidät hyväksyttiin kurssille, mutta se alkoi vasta vuoden päästä, joten perhe muutti Lapualle väliaikaisesti asumaan.

- Mikko kiersi Herättäjä-Yhdistyksen pappina ympäri Suomea ja minä olin kotona kolmen pienen lapsen, Hannan, Saaran ja Maijan kanssa.

Kirsti muistelee Mikon ideoineen Malmbergin lähetyslippaan muotoisen pienen lippaan. Näillä kerättiin varoja Heränneen kansan lähetysrahastolle. Lippaassa oli teksti: ”Silloin sakotettiin, nyt on lupa antaa.”, lauseella viitattiin Kalajoen käräjiin 1839.

- Meillä oli lipas mukana Namibiassa, mutta se on sittemmin joutunut hukkaan monien muuttojen seassa, Kirsti arvelee.

 

Kaukana kotoa

Ihamäet aloittivat lähetyskurssin vuonna 1960. Se oli viimeinen Suomen Lähetysseuran ns. pitkä kurssi. Vuoden kestäneellä kurssilla opeteltiin jo muun muassa ndongan- ja afrikaanssin kielen alkeita. Englannissa oltiin välillä kaksi kuukautta kielikurssilla.

Ambomaa oli heidän ensimmäisen kautensa sijoituspaikka. Viisi vuotta kestäneellä kaudella Mikko toimi miesseminaarin rehtorina ja Kirsti kuvaamataidon opettajana.

- Muutamia oppilaistani on nyt ministereinä ja piispoina. On ollut hauska seurata heidän elämänsä vaiheita.

Ensimmäisenä kautena, vuonna 1963 Kirstin isä, Aarne Vihantola kuoli. Tieto sairastumisesta ja leikkauksesta saatiin sähkeenä useita päiviä myöhässä, koska postia ei tuotu joka päivä. Kun postisäkki sitten tyhjennettiin olohuoneen lattialle, erottui sähke oranssin värisessä kuoressaan muusta postista. Kirsti ei lähtenyt isänsä hautajaisiin, koska matkustaminen oli silloin hidasta ja hankalaa.

Toisella kaudellaan Ihamäet asuivat Oniipassa. Mikko toimi lähetystyöntekijöiden esimiehenä ja Kirsti tiedotussihteerinä. Toisella työkaudella oli jo puhelinkin käytössä, jolla sai soittaa vaan virka-ajalla.

- Lapsemme olivat tuhannen kilometrin päässä Swakomundissa koulussa. Sinne oli turha soittaa virka-ajalla.

Lapset kävivät lomillaan kotona kolme kertaa vuodessa. Silloin ei ollut koulun käymiselle muita vaihtoehtoja. Onneksi suomenkielisessä koulussa oli sentään paljon ”kohtalotovereita” ja omat harrastusmahdollisuudet.

 

Itsenäistymisen tiellä

Tiedotussihteerin tehtävät tuntuivat Kirstistä aluksi vaikeilta. Epäillessään taitojaan, hänelle sanottiin että totta kai sinä osaat! Rakentavathan papit lähetystyömailla kirkkoja ja sairaanhoitajat korjaavat autoja, vaikka heillä ei olisikaan alan koulutusta.

Kirstin perustyöhön toi oman haasteensa Namibian itsenäisyyskamppailu. Tiedottajan tehtävissä hän tapasi milloin kirkon johtoa, piispa Aualaa, tai seurasi YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimin vierailua.

Etelä-Afrikan pääministeri Vorsterin ja Namibian kirkon edustajien välisten neuvottelujen jännittynyt ilmapiiri on jäänyt erityisesti hänen mieleensä.

- Kokous oli suljettu tiedotusvälineiltä. Odottelimme tuntikausia suljettujen ovien takana ja saimme sitten kuultavaksi kokouksesta tehdyn tallenteen.

Toisen kauden jälkeen kesällä 1972 Ihamäet valmistautuivat Suomen lomallaan uudelle kaudelle. Kaikki luvat, viisumit ja liput olivat hankittuna, kun Mikko halusi vielä tarkistaa lupa-asiat.

- Hän saikin kuulla, että me emme voi enää milloinkaan mennä Etelä-Afrikkaan ja sen hallitsemaan Lounais-Afrikkaan. Viisumin peruuttamistieto ja maahantulokielto oli lähetetty Etelä Afrikan pääministeri Vorsterin toimesta. Emme saaneet koskaan selitystä häädöllemme, Kirsti kertoo.

 

Jännästi kaikki nivoutuu yhteen

Kirstin koti on nyt Kaskisissa, kaksikielisessä merenrantakaupungissa Pohjanmaan länsirannikolla. Tutustuessaan kaupungin historiaan hän törmäsi yllättäen tuttuun nimeen. Jonas Lagus oli ostanut vuonna 1839 Kaskisista talon, jossa hän ei kuitenkaan koskaan asunut.

Lagus meni naimisiin vaasalaisen kauppias Widmarkin lesken kanssa. Albertina Charlottan, os. Ganander, isä oli ollut Kaskisten kaupunginsaarnaaja. Gananderin perhe oli muuttanut Vaasaan perheen isän kuoltua ja Albertina avioitui kauppiaan kanssa jääden nuorena leskeksi. Hän kulki Vaasassa heränneitten seuroissa.

Lagukset tutustuivat Tukholmaan tekemällään häämatkallaan pakanalähetystyöhön. Lagus yritti saada lähetystyön vireille myös Suomessa. He teettivät säästölaatikoita, jotka sijoitettiin pappiloiden eteisiin ja kertyneet varat tilitettiin Ruotsin lähetysseuralle.

Kalajoen käräjillä hankkeelle tuli tyly tuomio. Lagus toimi myöhemmin Pyhäjärven seurakunnan kappalaisena.

- Isäni ollessa Pyhäjärven kappalaisena, asuimme samassa pappilassa ja uskoimme Jonas Laguksen kummittelevan talon vintillä, Kirsti muistelee.

- On tosi mielenkiintoista, miten tämä pieni ja hiljainen Kaskinen on ollut tavallaan pakanalähetyksen näyttämöllä. Jännästi nämä kaikki nivoutuvat yhteen, Kirsti tuumaa hymy kasvoillaan.

Johanna Sointula

 

Lue lisää:

http://www.wanhakarhunmaki.fi/korttimuseo/

http://www.h-y.fi/1585-paakirjoitus-3-2014

http://www.lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi/934-ndongankielinen-siionin-virsi-yllatti-seuravaen-malmbergin-lippaan-paluuseuroissa

http://www.lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi/931-tassa-se-todellakin-on-lahetyslipas-joka-vei-malmbergin-tuomiolle

Maija Kuoppala puhuu Lapuan herättäjäjuhlien lähetysseuroissa lauantaina 5.7.2014 klo 15.30

http://www.h-y.fi/juhlat

 

Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi