Kolumni 6/2014
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 6/2014

Aura Raulon kuvasi Ilona Jetsonen

 

Ajatukseni johtavat minut aina meren rantaan

 

Aivan sama mistä aloitan, oivalluksissani päädyn aina kuvaan meren aalloista loiskumassa kalliota vasten. Siihen tiivistyy kaikki: elämän alku ja nousu maalle, vertaus elävästä vedestä, ikuisuuden teemat, ajatukset vastauksista, joista meren aallot puhuvat, mutta joille itse olen kuuro. Myös tieto on kuin meri tai suo, jonne eksyy kuin apajien perässä ajantajunsa kadottava marjastajamummo.

Oivallusten perässä olen kuitenkin valmis eksymään, ehkä hukkumaankin. Inhimillinen viisaus on niin kaunista, mutta ohikiitävää. Siihen voi tarttua hetkeksi, mutta se valuu käsistämme kuin vesi. Huomenna se on jo poissa. Jos oivaltaa jotain viisasta, on se siksi laitettava kiertämään välittömästi; Se joka pitää kynttilää vakan alla, tukahduttaa sen. Mutta höpöttelevien ja ajatuksia jakavien ihmisten verkossa viisauden henki elää ihmisestä ihmiseen ja palaa lopulta kaikkien luokse. Olen koukussa tähän huumeeseen, ymmärryksen henkeen.

Luonnontieteiden lisäksi tahdon ymmärtää luonnontieteilijöitä. Tutustuin Englannissa tähän verkkoon, jossa tiedon henki elää, tiedeyhteisöön. Tutustuin myös uudenlaiseen hengellisyyteen, yksinäisen ratsastajan kulttiin. Huomasin, että tiedemiehiä, jotka ovat tavanneet korostaa toimintansa objektiivisuutta, ohjaa sama sisäinen draaman taju ja merkitysten etsijän motivaatio kuin meitä kaikkia. Ei kukaan tutki soluja vain kerryttääkseen tietoa, ottamatta kantaa sen merkitykseen. Todellisuudessa tutkijoita viehättää luonto juuri sen merkityksellisyyden takia. Ateistiset luonnontieteilijät ovat hylänneet ajatuksen jumalasta, mutta heidän maailmankuvansa on yhä hengellinen: He uskovat myyttiin ylevästä yksinäisestä ratsastajasta, ihmis-sielusta yksin ajatuksineen loputtomien avaruuksien alla ja tämä ajatus on heistä kaunis ja koskettava. On se minustakin, olemmehan monessa suhteessa hyvin yksin syntymästä kuolemaan.

“Kuin mustalainen, ihminen elää muukalaisten maailman rajalla. Se maailma on kuuro hänen musiikilleen ja yhtä välinpitämätön hänen toiveittensa kuin rikostensa suhteen”, kirjoittaa Jaques Monod.

Tietysti Monod on myös väärässä: Onhan maailma täynnä korvia: Jo pelkästään ihmiskorvia on arviolta 14 miljardia. Ateisteilla on taipumus eristää jumalan käsite kaikesta elollisesta: Eiväthän ihmisten korvat voi olla jumalan korvia! Eihän jumala asu maailmassa! Emmehän me voi olla samassa veneessä jumalan kanssa, olemmehan yksinäisiä ratsastajia! Jumala on ateisteille yhä hyvin todellinen, mutta poissa. Eihän voi olla yksinäinen, jos ei kaipaa ketään.

Kaikki ihmiset kaipaavat, kukaan ei ole eläissään jatkuvasti niin lähellä jumalaa, että lopettaisi kaipaamisen. Me olemme kaikki yksinäisiä ratsastajia. Meren aallot puhuvat meille, mutta emme ymmärrä, sillä me olemme kuuroja, ei maailma. Jumala kulkee tänäänkin vierellämme, arkivaatteissa, ja katselee myötätuntoisena, kun revimme hiuksiamme ja huudamme hänen nimeään.

Jotta pääsisimme lähemmäksi jumalaa arjessamme, meidän on pidettävä hengissä sitä verkkoa jossa henki liikkuu. Tähän me tarvitsemme toisiamme, erityisesti niitä, jotka sanoittavat hengellisyyttään erilailla. Suvaitsevaisuus, vuoropuhelu ja pyrkimys vieraan ymmärtämiseen pitävät ajatuksemme liikkeellä ja “röörit auki”, niin kuin äidilläni on tapana sanoa. Silloin on tilaa oivallustenkin tulla, ja jumalan. Olen varma, ettei mielipiteitä oikeasti ole olemassa. Me olemme kaikki sisältä liian samanlaisia. Nykyisen hillittömän määrittelyn ja diagnosointivimman sijaan meidän tulisi kokea kutsumusta sillan rakentamiseen ajatusmaailmojen välille. Lähdetään vaikka siitä, että se mikä on kauneutta ja rakkautta, on pyhää. Ja että jokainen ihminen on arvokas ilman määritelmiä.

Kaksi yksinäistä ratsastajaa kohtasi kerran meren rannalla, auringon laskiessa. He sytyttivät nuotion yön kylmyyttä vastaan.
“Kuuletko kuinka meren aallot loiskuvat kiviin. Minä kuulen niissä ikuisuuden laulun ja se kuiskaa “Minä en välitä, minä en välitä”. Minusta se on jotenkin harras ja armollinen ajatus. Että vesi ei välitä”, toinen ratsastaja sanoi.

“Kuuletko sinä kuinka ne liplattavat. Minä kuulen niissä ikuisuuden laulun ja minusta se on kaunis ääni”, vastasi toinen.

Sitten he ottivat toisiaan kädestä kiinni, eivätkä olleet niin yksinäisiä.

Aura Raulo

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi