HK4/2014 Kolumni
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

HK4/2014 Kolumni

Kalevi Virtanen

Kuva Erja Saarinen

 

Anteeksiantamus ja valta

Tuntuu todella pahalta nähdä ja hyväksyä se, että ihmisen itsekkyys, oman edun tavoittelu ja valtarakenteet turmelevat myös pyhät asiat kuten anteeksiantamisen ja –saamisen. Johanna Hurtig on tehnyt palveluksen lestadiolaisuudelle ja koko Suomen kristikansalle sukeltaessaan varjojen pimeyteen tutkimuksessaan Taivaan taimet, Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta.

Hurtigin teos on parannuskehoitus meille kaikille.

Kirja kertoo 156 seksuaalisen väkivallan tekijästä. Uhrin isiä tai veljiä heistä on 62. Perheen läheisiä – setiä, enoja, siskon miehiä, isoisiä tai naapureita - on 64. Mukana on myös opettajia, taksinkuljettajia, saarnamiehiä ja muita, jotka käyttivät hyväksi auktoriteetti- tai kasvattaja-asemaansa. Naisia tekijöistä on kuusi. Lestadiolaisen liikkeen puhujia väkivallan tekijöiden joukossa on yhteensä 27.

Aineistossa on 178 väkivaltakertomusta. Uhrien omia kertomuksia niistä on 78. Lisäksi on muita lähteitä: läheisiä, tuttavia ja toisia yhteisön jäseniä.

Mitä uhrit kertovat anteeksipyytämisestä ja –antamisesta? Millaisen parannuksen tekemiseen kehottavan peilin he nostavat meidän kaikkien eteen?

Toistuvasti nousee esiin näennäiseksi jäävä anteeksipyyntö. Siinä tekijä tunnistaa yhteisön odotuksen anteeksipyytämisen tarpeesta ja vastaa siihen; anteeksipyytämisestä tulee näytelmä, jossa ei ole mukana aitoa parannuksen tekoa tai katumusta. Esiintymistaitoinen tekijä saattaa myös seurakunnan kokouksessa muuntaa kokemansa syyllisyyden voimakkaaksi ja näyttäväksi parannuksen esitykseksi. Näyttävyys ja tunteikkuus vakuuttavat yhteisön parannuksen aitoudesta, vaikka tosiasiassa tekijän on hyvin vaikea nähdä itseään kriittisessä valossa.

Usein uhrien kertomuksissa tulee vastaan perusteita epäilevä anteeksipyyntö: Lapsena isänsä tekemän insestin kokenut kertoo isänsä sanoneen - kun tytär lopulta sai kerrotuksi – ”että jos hän on näin tehnyt, hän pyytää anteeksi”. Jos sanan käyttö merkitsee samaa kuin sanoisi: ”Vaikka en itse muista, olen joustavana ihmisenä valmis pyytämään anteeksi. Teen sen vuoksesi, itse en näe sellaiseen tarvetta.” Tässä uhri jää kiitollisuuden velkaan ja anteeksipyyntö vääristyy uhrin tarpeeksi.

Myös rippisalaisuudesta voi tulla pahan piilo. Kun asia jää uhrin ja tekijän tai rippi-isän väliseksi salaisuudeksi, uhrin suu suljetaan. Jos hän puhuu, hän rikkoo yhteisön perussääntöjä vastaan. Saatetaan sanoa, että uhri on kovasydäminen, ei-uskovainen, kun hän ei anna sydämestään anteeksi, vaan pyytää oikeutta ja tekijän saattamista oikeudelliseen vastuuseen.

Miksi näin tapahtuu?

Johanna Hurtig löytää yhden perussyyn: vallan väärinkäyttö, yksilöiden välinen epätasa-arvo ja yhteisön eheyden korostaminen yksilön oikeuksien kustannuksella perustuvat liikkeen hengelliseen perustaan ja opin koskemattomuuteen, jotka ovat osa liikkeen itseymmärrystä. Siksi on vaikea – jos ei mahdoton – nähdä ja kohdata omaa pimeyttä.

Kalevi Virtanen

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
Pe 2.3.–4.3.2018
Seminaari seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta Aholansaaressa Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi