Liisa Kauppinen on vaikuttava vaikuttaja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Liisa Kauppinen on vaikuttava vaikuttaja

 - Vaikka olen körtti ja luterilainen, yritän nähdä, että kaikilla uskonnoilla on sama Jumala. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, sanoo Liisa Kauppinen.

kuva: UN Photo/Paulo Filgueiras

Liisa Kauppinen vastaanotti ensimmäisenä suomalaisena YK:n ihmisoikeuspalkinnon New Yorkissa 10.12.2013. Palkinto jaetaan joka viides vuosi menestyksekkäästä työstä ihmisoikeuksien puolesta. Aikaisempia palkinnonsaajia ovat muun muassa Martin Luther King (postuumisti 1978) ja Nelson Mandela (1988).

kuva: UN Photo/Paulo Filgueiras

YK:n ihmisoikeuspalkinnon saajalle ihmiset ovat ystäviä.

- Olet varmaan rukoillut, koska meillä näyttää olevan täällä talon parhaat tulkit, järjestöneuvos Liisa Kauppinen viittoo ja viittomakielen tulkki tulkitsee sen välittäen äänensävyllään myös viittojan ystävällisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa.

Viittomakielen tulkit Kati Lakner ja Karoliina Franck ovat taitavia työssään. Haastatteluhetkestä syntyy kaikin puolin lämminhenkinen tapaaminen.

Liisa Kauppinen on tehnyt vuosikaudet pitkäjänteistä työtä kuurojen oikeuksien puolesta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Hänen CV:nsä kertoo laaja-alaisista opinnoista ja vastuullisista tehtävistä. Se antaa myös aavistuksen siitä, millainen työmäärä hänellä on kuurona ollut jo pelkästään kielitaidon hankkimisessa niin viittomiselle kuin luetun tekstin ymmärtämiselle.

Saamansa YK:n ihmisoikeuspalkinnon Kauppinen näkee kuurojen työn palkintona.

- Palkinto kuuluu kaikille maailman kuuroille ja kanssamme työtä tehneille. Se antaa myös mahdollisuuden nostaa esiin kaikkien vammaisten asioita.

Vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta laadittiin viisi vuotta. Kauppinen edisti neuvotteluissa kuurojen oikeuksia ja sopimukseen saatiin sisällytettyä myös viittomakieli. Julkisuudessa on sanottu, että ilman Liisa Kauppisen näkemykseen ja kokemukseen perustuvaa panosta, sopimuksesta ei olisi tullut kattava.

YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista hyväksyttiin vuonna 2006. Se pyrkii edistämään ja suojaamaan kaikkien vammaisten ihmisten mahdollisuutta nauttia täysivaltaisesti ihmisoikeuksista ja perusvapauksista.

- Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Erilaisuus on hyväksyttävä, koska olemme kaikki yhdenvertaisia. Meillä kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet elää ja toimia.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Liisa Kauppisen valinta palkinnon saajaksi osoittaa kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä ja huomattavaa merkitystä ihmisoikeuksien edistämistyössä.

"Kauppisen vahva vaikutus ihmisoikeustyössä on osaltaan ollut vahvistamassa Suomen uskottavuutta ihmisoikeuksien edistämisessä", Tuomioja iloitsee. ( Ulkoministeriön kehitysviestintä,11.12.2013)

 

Ihmeet eivät tapahdu, ne tehdään

Liisa Kauppisen työ on vaatinut peräänantamatonta sitkeyttä ja toimivia verkostoja, lujaa luottamusta ja lahjomatonta työnäkyä. Hymy kasvoillaan hän myöntää tehtävän olleen äärimmäisen vaikean, mutta että yhteistyö on tehnyt siitä mahdollista.

Yhteistyö oli haastavaa, koska eri maiden edustajien kulttuuritaustat, jotka vaikuttavat asenteisiin ja ihmiskäsityksiin, vaikuttivat kaikessa eikä törmäyksiltä voinut aina välttyä. Neuvottelujen kulkua hidastivat myös YK:n organisaatio ja sen hidas päätöksentekoprosessi.

Neuvottelujen alussa valtioiden edustajat eivät pitäneet siitä, että mukana oli myös vammaisjärjestöjä.

- Yleensä järjestöillä ei ole puheoikeutta. Neuvottelimme itsellemme kuitenkin puheoikeuden ja vähitellen valtioiden edustajat tunnustivat, että meistä oli työskentelyssä apua, Kauppinen kertoo.

Vammaisilla oli yksi ääni, joten asiat sovittiin ryhmäkokoontumisissa, joissa Kauppinen oli usein puheenjohtajana. Tunnepitoisissa kokouksissa tarvittiin usein sovittelua.

Neuvotteluja oli seurattava tarkasti. Kauppinen kävikin usein kahvitauoilla juttelemassa edustajien kanssa, kyselemässä tarkennuksia tai oikomassa väärinkäsityksiä.

Välillä näytti siltä, että neuvottelut kaatuvat Kiinan ja Neuvostoliiton vastustukseen. Silloin Kauppinen meni tapaamaan näitä edustajia.

- Vaihdettuamme kuulumiset, kyselin heiltä syitä vastustukseen. Ystävyyden hengessä sovittelimme asiat.

Kulttuureissa vaikuttavat uskomukset toimivat usein yhteiskunnan rakenteissa. Esimerkiksi reinkarnaation mukaan syntiä tehnyt ihminen voi syntyä seuraavassa elämässään kuuroksi, jonka kaltoinkohtelu on sallittua. Kauppinen huomauttaa kristinuskonkin piirissä tapahtuvan syrjintää, silloin kun vammaisia pidetään auttamisen kohteena eikä yhdenvertaisina ihmisinä.

- Julkinen valta on vastuussa perusoikeuksien toteuttamisesta, Kauppinen sanoo. Lakien muuttaminen on vaan hidasta työtä. Yksittäiset ihmiset voivat kyllä löytää yhteyden, ongelma on instituutioiden välillä.

Liisa Kauppinen korostaa yhteistyön merkitystä. Siihen ei päästä vastakkainasettelun kautta, vaan on ymmärrettävä toisen ihmisen asema ja osattava asettua hänen tilalleen.

- Vähitellen kovankin kuoren alta löytyy ihminen. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää.

 

Hyvä yhteisö antoi eväät

Mistä olet saanut tarmon ja peräänantamattoman rohkeuden toimia vastuullisesti näissä monimutkaisissa prosesseissa?

- Minulla oli niin hyvä lapsuuden koti ja kasvuympäristö Nurmon Kourassa. Siellä ei ketään sorrettu eikä syrjitty, Liisa Kauppinen vastaa.

Hän muistelee, miten sota-aikana kyläläiset majoittivat karjalaisia evakkoja. - Minusta oli hauskaa, kun joka puolella oli ihmisiä. Romaneja sanottiin silloin mustalaisiksi ja he tulivat kylään hevoskärryillään. Ketään ei häädetty pois, kaikista huolehdittiin.

Kuuroutuminen viiden vuoden vanhana aivokalvontulehduksen seurauksena antoi pienelle tytölle erityisaseman kyläyhteisössä. Häntä hellittiin ja kannustettiin entistä enemmän.

– Kun äitini oli Helsingissä sotaleskien koulutuksessa saamassa ompelijan oppia, karkasimme veljeni kanssa kotoa kovalla pakkasella vähissä vaatteissa naapuriin. Kokeilin myös serkultani kuulemaa vinkkiä ja laitoin lakkini ensin täyteen lunta ja sitten sen päähäni.

Sairaalareissusta tuli pitkä ja lapsen uskottiin kuolevan, mutta pieni tyttö vaan sinnitteli. Tauti vei häneltä myös tasapainoaistin, mutta sairaalassa hän oppi kävelemään ja lukemaan puhetta huulilta.

Liisa Kauppinen muistelee lämmöllä isovanhempiaan. Salokorven mumma huolehti lapsistaan ja lapsenlapsistaan, että he pysyisivät kaidalla tiellä, körttiläisinä, ja vastustaisivat suruttomuutta.

- Kun olin kuuroutunut, mumma antoi minun kuitenkin käyttää koruja, koska tykkäsin niistä. Serkkuni sitten kyselivät häneltä, että miksi Liisa saa käyttää koruja? Mumma vastasi heille, että ajatelkaapa nyt likat, mitä Liisalta puuttuu.

- Tuntui kuin koko suku olisi ollut minusta ylpeä. Salokorven paappa esitteli minut seuroissa kaikille: ”Tämä on Liisa, minun vanhimman poikani likka. Ja onkin tosi näppärä, vaikka on kuuro.”

Tämä kasvupohja antoi vahvan itsetunnon sekä luottamusta ja uskoa siihen, että kaikki on mahdollista.

- Lillin mumma hoiti yksin taloa ja suurta lapsilaumaansa. Hänellä oli paljon työtä, mutta muistan miten siellä oltiin iloisella mielellä. Opin siellä lasten lauluja ja - leikkejä. Aikuiset ja lapset kerääntyivät talon pihalle yhdessä leikkimään esimerkiksi ”Linnan herraa”.

Salokorven mumma antoi jouluna lastenlapsilleen lahjaksi kirjan ja kyseli sitten myöhemmin, mitä lahjan saaja ajatteli kirjasta. Hän luki mielellään lapsille satuja.

– Tykkäsin kuunnella hänen eläytyvää lukemistaan. Sitten en enää kuullutkaan mumman ääntä ja äänensävyjä. Tulin surulliseksi, koska en käsittänytkään satua.

Kauppinen kertoo ymmärtäneensä kuuroutensa, aloittaessaan koulun Oulun kuulovammaisten koulussa. Koti-ikävä vaivasi aluksi seitsemän vuotiasta lasta, mutta hän oppi nopeasti viittomakieltä ja sai ystäviä.

- Tarvitsin tämän kokemuksen, että löysin identiteettini kuurona.

 

Siionin virsien perintöä eteenpäin

Siionin virret ja seurat ovat Liisa Kauppiselle tuttuja hänen lapsuudestaan.

- Kotonani veisattiin paljon myös lasten kanssa. Äitini on kertonut, että osasin jo kolmen vuoden ikäisenä veisata virsiä. Ajattelen, että virsistä on jäänyt jotakin minuun.

- Tykkäsin seuroista ja pyysin usein, että järjestäisimme taas seurat. Kuuroutumiseni jälkeen seurojamme sanottiin kerran ”Liisan seuroiksi”. Aku Räty ja Olavi Kaukola olivat muun muassa puhujina. Olavi Kaukola kirjoitti vieraskirjaamme, mitä seuroissa oli puhuttu. Minulla on se vielä tallella ja olen lukenut sitä usein.

Kauppinen kertoo vieneensä neljä lastenlastaan Espoon herättäjäjuhlille ja ostaneensa heille kaikille Siionin virret.

 

Ihmisoikeustyö jatkuu

Virsien rukouksen henki ja toivo heijastuvat Liisa Kauppisesta. Hän puhuu paljon yhteistyön voimasta ja siitä, miten työn ihmisoikeuksien puolesta on jatkuttava. Kauppinen kulkee edelleen luennoimassa ympäri maailmaa. Hänelle ovat kaikki ihmiset ystäviä.

- Vaikka olen körtti ja luterilainen, yritän nähdä, että kaikilla uskonnoilla on sama Jumala.

Thaimaassa oli kerran opas pyytänyt odottamaan, kun hän meni buddhalaisessa temppelissä käymään. - Kun hän tuli, sanoin hänelle, että sinä varmaan rukoilit perheesi ja työsi puolesta. Opas oli aivan ihmeissään, miten saatoin tietää? Sanoin hänelle, että niin minäkin teen.

- Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, Liisa Kauppinen toteaa.

Johanna Sointula

 

Liisa Kauppinen o.s. Salokorpi, syntynyt 1939 Nurmossa

Kuurojen Liiton toiminnanjohtajana 1976-2006

Kuurojen maailmanliiton WFD:n puheenjohtajana 1995-2003

YK:n neuvonantotehtävissä 1995-2006

Kansainväliseen ihmisoikeustyöhön liittyviä tehtäviä muun muassa terveysjärjestö WHO:ssa, ILO:ssa ja Unescossa

YK:n ihmisoikeuspalkinto 10.12.2013.

 

 

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi