Saattajana lähtijän ehdoilla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Saattajana lähtijän ehdoilla

Mummo ja Terttu yhteistuumin kesäpäivän auringossa vastojen teossa.

- Saattohoidon tavoitteena ei ole kuolema, vaan hyvä elämä, kertoo Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Tiina Surakka

Ennen vanhaan kuolema oli luonnollinen osa elämää.

Perinteisiin tapoihin kuului, että yhteisö saatteli kuolevan tästä ajasta.

Saattohoito on tämän päivän sana, siinäkin tarvitaan vapaaehtoisia.

Pieksämäkeläisen Terttu Olanterän lapsuuden kodissa asui kolme sukupolvea. Tertun äiti hoiti kotona muistisairasta mummoa. Loppuvaiheessa elämäänsä mummo joutui sairaalaan, josta hänet siirrettiin pian kunnalliskotiin. Sitten pappa puuttui peliin: "Männään hakemaan mummo kottiin kuolemaan."

- Niin tehtiin! Mummo tuotiin kotiin omaan sänkyyn ja me koko perhe istuimme hänen vierellään. Perheen nuorimpana, 13-vuotiaana, olin siellä tietysti vähemmän. Ymmärsin mummon olevan lähellä kuolemaa, Terttu muistelee.

- Seuraavana aamuna pappa tuli viideltä herättämään minut ja sanoi: "Läheppä kahtomaan minun kans. Mummo on nyt kuollut. Suat vielä silittee. On ihan lämmin vielä, mutta ei oo ennee siinä kun mummon kuori. Taivaan Isä on omansa hakenna."

Lapsen käsi papan kädessä toi turvallisuutta. Terttu koki tilanteen hyvänä ja on aikuisena usein palannut näihin hetkiin.

- Se oli tuon ajan saattohoitoa. Mummo sai kuolla kotona rauhassa, siitä levollisesta elämän päätöksestä jäi lapsen sydämeen hyvä merkki.

Läsnäolo syntyy kuuntelemalla

Terttu ja miehensä Juhani ovat käyneet monien vuosien ajan eräässä paikallisessa hoitokodissa, missä asukkaat saavat olla kuolemaansa asti.

- Juhani on ollut mukana pappina ja minä olen veisannut, laulanut tai vain ollut läsnä.

Hoitokodin arvot ja hoitoperiaatteet ovat tehneet Terttuun vaikutuksen. Kuolevaa ihmistä ei jätetä yksin tässä hoitokodissa, vaan häntä hoidetaan.

- Ihminen elää siellä ihmisenä elämänsä loppuun asti.

Kuolevan ihmisen lähellä oleminen riisuu saattajaakin turhista vaatimuksista.

- Olen nähnyt ja kokenut, että kuolevan lähellä saa ja voi olla oma itsensä. Tärkeintä on olla mukana lähtijän ehdoilla, ei koskaan omillaan.

Uusi ja koskettava näkökulma elämään ja myös saattohoitoon tuli yhdeksän vuotta sitten, kun Tertun puoliso sairastui syöpään. Saimaan Syöpäyhdistyksen neuvontapalvelusta ja paikallisosastosta tuli heille turvallinen ja hoitava koti, myöhemmin myös vapaaehtoistyön työyhteisö.

- Koimme molemmat kuuluvamme tähän porukkaan, suureen perheeseen, jossa ovat läsnä toivo, ilo, sairaus, paraneminen, realismi, nauru, itku, hiljaisuus - koko tunteiden kirjo ja myös kuolema.

- Saamme edelleen paljon tietoa ja tukea neuvontahoitaja Jaana Jormakalta, vaikka puolisoni syöpä on ollut jo pitkään kiltisti. Haluamme olla vankasti toiminnassa mukana.

Terttu ja Juhani ovat kouluttautuneet Syöpäyhdistyksen tukihenkilöiksi ja arjenystäviksi. He ovat saaneet myös saattohoidon koulutusta ja toimivat tarvittaessa saattohoidon tukihenkilöinä.

- Koen, että minun on hyvä tehdä vapaaehtoistyötä tämän järjestön kautta. Toimeksiannot tulevat neuvontahoitajalta, johon voin pitää yhteyttä ja saan häneltä apua käytännössä koska tahansa. Tämä on oman jaksamiseni tae!

Vapaaehtoisen saattohoitajan tehtävässä on Tertun mielestä tärkeää muistaa oma roolinsa ja paikkansa.

- Vapaaehtoinen ei ole sairaanhoidon ammattilainen. Oma osuuteni voi olla ajallisesti varsin vähäinen. Joskus käyn saattohoidettavan luona vain muutaman kerran, toisinaan vain parin tunnin verran.

- Saatettavan rinnalla isokin ihminen tuntee itsensä pieneksi. Pyrin pitämään korvat avoinna ja kuuntelemaan, millaisia toiveita saatettavalla ja hänen läheisillään on. Omaa vakaumustani en tuo esille, ellei saatettava itse ota asiaa puheeksi. Silloinkin olen kuulolla, Terttu kertoo.

Saattaja tarvitsee koulutusta

Terttu odottaa paljon Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden kotimaiselta keräyskohteelta, valtakunnalliselta saattohoitohankkeelta.

- Koulutusten lisäksi toivon eri järjestöjen yhteistyön lisääntyvän. Haluan myös rohkaista meitä "tavallisia" tulemaan mukaan tähän vapaaehtoistyön muotoon!

- Saattohoidossa on usein esillä koko elämän kirjo iloineen ja suruineen. Kohtaamiset eivät ole pelkästään surullisia, vaan niitä sävyttää myös hyväntuulisuus.

Koulutustilaisuudet saavat Tertulta kiitosta. Niissä saa kuulla ja keskustella monista saattohoitoon liittyvistä asioista. Viime vuonna hän osallistui koulutukseen, josta on erityisesti jäänyt mieleen Pirkanmaan Hoitokodin sairaalapastori Leena Leppälän luento.

- Olen muistanut usein hänen rohkaisevia sanojaan: "Auttaminen ei ole tekemistä, vaan olemista!".

Johanna Sointula

 

Saattohoito- elämää ennen kuolemaa

- Saattohoidon tavoitteena ei ole kuolema, vaan hyvä elämä. Jokainen saattohoidettava on yksilö, jonka toiveisiin pyrimme vastaamaan, kertoo Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Tiina Surakka.

Pirkanmaan Hoitokoti on toiminut vuodesta 1988 alkaen ja se on Suomen ensimmäinen saattohoitokoti. Tampereen yliopistollisen sairaalan läheisyydessä sijaitseva 24 -paikkaisen saattohoitokodin perusideana on Englannissa 1960-luvulla syntynyt hospice-ajattelu.

Sen mukaan kuolema ei ole elämän vastakohta, vaan arvokas osa elämää, mutta väistämätön. Kuolevaa ihmistä pyritään auttamaan kuoleman kohtaamisessa niin, että hän kykenisi luopumaan merkityksellisestä elämästään levollisin mielin. Saattohoidon tavoitteena on huomioida kuolevan fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet ja tukea myös hänen omaisiaan.

Vapaaehtoisilla tärkeä rooli

”Kun ei ole enää mitään tehtävissä, on vielä paljon tekemistä.”- ajatus on ollut Pirkanmaan Hoitokodin periaatteena alusta alkaen.

- Periaatteemme perustuu kysymykseen, mitä kuoleva haluaa ja mitä hänen omaisensa haluavat? Kuolevalle on erittäin tärkeää kertoa oma elämäntarinansa. Jos työntekijöillä ei ole aikaa jäädä kuuntelemaan, pyydämme vapaaehtoisen paikalle.

Omainen tarvitsee myös kuulijaa, kun hän rakentaa uudelleen elämänsä tarinaa. Näin vapaaehtoinen voi huojentaa molempia osapuolia, eikä kuolevan tarvitse murehtia niin paljon läheistensä jaksamista.

- Kolmasosa sadasta vapaaehtoisestamme on omaisia. He ovat oman kokemuksensa kautta halukkaita auttamaan muita ja tarjoamaan näin vertaistukea.

Pirkanmaan Hoitokodissa vapaaehtoistyöntekijät ovat esimerkiksi potilaiden ja heidän läheistensä tukihenkilöinä. He toimivat tarvittaessa potilaan saattajana talon ulkopuolella, he ovat apuna osastolla erilaisten virkistyshetkien toteuttajina, heillä on myös leipomistiimi ja he auttavat omaisten ryhmissä tai osallistuvat varainhankinnan tehtäviin.

Miksi kuolen?

Tiina Surakan mukaan haastavinta saattohoidossa ovat eksistentiaaliset ja hengelliset kysymykset.

- Meillä on kyllä ammattitaitoa ja välineitä kivun sekä hengenahdistuksen hoitamiseen. Potilaan elämälle ovat kuitenkin erityisen merkityksellisiä hänen kysymyksensä ”Miksi olen elänyt?”, ”Miksi minun pitää kärsiä?”, ”Miksi kuolen?”.

Surakka kuvaileekin, miten yleensä eri ammattialojen edustajat toimivat, kun potilas esittää nämä väistämättömät kysymyksensä.

- Lääkäri alkaa miettiä, pitäisikö kokeilla jotain uutta lääkettä. Hoitaja ryhtyy pöyhimään potilaan tyynyä. Pappi istuu kysyjän sängyn viereen kuuntelemaan. Hän ei lähde etsimään vastauksia, vaan osoittaa tarkentavilla kysymyksillään kuuntelevansa, niin että potilas alkaa vähitellen muotoilla itse vastauksia.

Surakan mielestä hengellisen työn tekijöillä, kuten papeilla ja diakoneilla on sielunhoidon osaamista, jota pitäisi jakaa laajemminkin.

Säätiö-taustaisia saattohoitokoteja on Suomessa suuremmissa kaupungeissa ja samoja hospice-periaatteita noudatetaan myös julkisella puolella. Tiina Surakka pitää tärkeänä, että Suomessa viedään yhdenmukaisesti eteenpäin hospice-ajatteluun perustuvaa saattohoitoa.

Johanna Sointula

Lue lisää:

Saattohoito kuolevan tukena, toim. Kirsti Aalto, Kirjapaja 2013

www.yhteisvastuukeräys.fi

Tapahtuu
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi