Koti, perhe ja ystävät = kotiseurat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Koti, perhe ja ystävät = kotiseurat

Maria Siekkinen ja Nestori-vauva.

Siekkisen perheellä on kotieläimiä. Tässä kanat tulevat tervehtimään Jarkko Siekkistä.

 

Siekkisen perhe kutsuu kotiinsa veisaamaan.

Kurikan tienoilla Etelä-Pohjanmaalla on lokakuun maanantaina juhlallisen kaunista. Pellot kiskovat jo vilttiä ylleen, mutta aurinko jaksaa vielä leikkiä kesähepeneissään viipyilevien puiden kanssa.

Viivasuoralta tieltä poiketessa, kaikki hidastuu. Kylien ja kinkeripiirien kujien suut yllättävät joen mutkissa kaartelevalla tiellä. Ylväät uudisrakennukset ja vanhempi asutus ovat sopuisasti yhtä maisemaa.

Kahilan kantatilan ikivanha päärakennus on Maria ja Jarkko Siekkisen perheen koti. Keltaiseksi maalatun talon sävy muistuttaa haavan syksyisiä lehtiä ja tuo mieleen loppusyksyn viimeisen valon, pietaryrtin.

Pieni Loviisa,5, hyppelehtii kotipihastaan tien varteen ja asettelee aarteitaan ruostuneessa padassa olevien käpyjen ja sammalien lomaan. Jykevän tuhdit kuuset siinä vieressä tuntuvat myhäilevän hyväntahtoisina pihapiirin uutta elämää.

Nestori ja Heikki, heinäkuussa syntyneet kaksospojat, nukkuvat ulkona vaunuissa. Portailta tilannetta seurailee kissa, jonka nimi on Hesekiel. Mennessämme sisään, vanha ovi narahtaa.

 

Vanhan viehätystä

Maria ja Jarkko arvostavat vanhaa ja perinteitä. Omalla tavallaan he juurruttavat perhettään kotiin, kylään ja elämän menoon. Heille on tärkeää yrittää elää arvojaan todeksi.

Siekkiset tykkäävät tarinoista. Kodin esineillä on tarinansa, niin myös Kahilan talolla. Viimeksi sitä asui iäkäs aikamiespoika, jolta jäi ränsistynyt talo ja pajupuskaa kasvava tontti.

Maria ja Jarkko ihastuivat taloon ajellessaan syyslomalla seudulla kuusi vuotta sitten. Päätös ostamisesta tehtiin nopeasti, koska talo ja sen ympäristö tuntuivat olevan yhteisten haaveiden täyttymys.

Siekkisillä täytyy olla raivaaja-henkeä, niin hurjalta kuulostaa heidän tarinansa päätöksestä lähteä perheensä kanssa vieraalle seudulle, missä ei ollut yhtäkään tuttua ja ryhtyä remontoimaan kotia.

- Olemme molemmat maalta kotoisin, minä Hauholta ja Jarkko Pihtiputaalta. Halusimme maalle asumaan, Maria perustelee.

He jättivät Hyvinkäälle työnsä seurakunnan pappeina ja kotinsa keskustan laitamilla. Jarkko toimii nyt Jurvan aluekappalainen, Marialla ei ole vielä vakituista virkaa.

- Kyllä me olimme vähän hullunrohkeita, Maria myöntää.

Vanhasta talosta on tullut kuitenkin heille rakas koti, jossa vanha ja uusi elävät sopusoinnussa. Peräkamarin seinältä uusien asukkaiden arkea katselevat hymyssä suin valokuvassa talon entinen isäntä ja emäntä. Helkan huone on saanut nimensä entisen emännän mukaan.

 

Monenlaista touhua perheen parhaaksi

Kun Jarkko muutti kevättalvella remontin keskelle, lattiat olivat avatut ja talon päätykolmiot olivat auki. Niitä vilpoisia aamuja on nyt mukava muistella tuvan lämmössä.

Maria tuli neljän lapsen kanssa uuteen kotiin kesän kynnyksellä. Taloon rakennettiin yläkertaa ja alakerta saatiin auttavaan kuntoon, kun Loviisa syntyi elokuussa.

Maria muistelee, miten muurari muurasi tuvan uunia ja hän haravoi iltaisin haravalla tuvan lattialta tiilimurskaa, ettei se sattuisi jalkapohjiin.

Perheen vanhemmat lapset Katariina, Sallamari, Ellinoora ja Vilhelmiina sopeutuivat nopeasti uuteen kotiseutuun.

- Hevosharrastajillehan täällä aukesi taivas!, Jarkko naureskelee.

Eläimet ovat perheelle rakkaita. Heillä on vuohia, kanoja, kaksi kissaa, ehkä yksi pupu ja viime viikolla kuolleen koiran tilalle on jo tulossa uusi.

Maria vitsailee vaatimattoman vuohen olevan körttiläinen valinta.

- Ihmisrakas vuohi on kesy. Se ei pysy missään aitauksissa, mutta toisaalta se ei karkaa kylille, Jarkko kertoo.

 

Loviisa teki virren

Jarkon lapsuudenkodissa pidettiin seuroja. Hänen siskonsa rippipappi Alpo Järvi kävi heillä seuroissakin. Niinpä Jarkkokin lähti Aholansaareen rippikouluun.

Maria kertoo tunteneensa opiskeluaikoinaan viehätystä körttiläisyyteen, mutta luontevien kontaktien puuttuessa seuraliike jäi vieraaksi. Yhteys syntyi myöhemmin.

- Minulle sopii hyvin körttiläisyyden hidas ja mietiskelevä tempo, hän tuumaa.

Siekkiset haluavat välittää lapsilleen körttiläisiä perinteitä. Lapset ovat kulkeneet mukana seuroissa ja herättäjäjuhlilla. Ensi kesänä perheen neljäs lapsi menee Aholansaareen rippikouluun.

- Aholansaaressa papinkin lapsi saa olla oma itsensä ja voi parhaimmillaan kokea ”vertaistukea”, Jarkko sanoo.

Maria kertoo Loviisan fanittavan Jaakko Löytyn ja Mika Nuorvan biisiä ”Halleluja näillä hyökätään”

- Tuolla menee se Halleluja-mies, Loviisa oli hihkaissut nähdessään Löytyn Herättäjäjuhlilla.

Pienen tytön iltavirsiä ovat Milloin opin lapsen lailla ja Mua siipeis suojaan kätke. Loviisa on veisata loilotellut omankin virren:

”Kaikki siunaa. Kaikkia sinä siunaat.

Jeesus sinä voisit minua siunata

ja kaikki voisi mennä hyvin

ja kaikki voisi mennä nukkumaan

ja minä voisin nukkua sinun kädelläsi.”

 

Ystävien keskellä yhtenä perheenä

Siekkiset tykkäävät kodistaan. He kutsuvat mielellään ystäviä luokseen ja pitävät luonnollisena myös kotiseurojen järjestämisen.

Jouluseuroista on tullut heille jo perinne. Ne pidetään Jarkon syntymäpäivän, 20.12, aikoihin. Ajankohtaan liittyy muitakin hyviä syitä.

– Silloin on viimeistään pakko siivota!, Maria naurahtaa.

Seurakunnassa joulun alusta on yhtä hulinaa, kunnes muutama päivä ennen jouluaattoa tulee tyhjiö.

- Pikkujouluahdistus jäisi varmasti päälle, ellei kotiseurat pysäyttäisi ja rauhoittaisi, Jarkko toteaa.

- Onneksi Siionin virsien jouluvirret eivät ole loppuun kuluneita. Jouluseuroissamme joulu veisataan kotiimme, Maria sanoo.

He ovat halunneet saada seuroihinsa aina myös maallikkopuhujan, vaikka maallikon löytäminen on ollut vaikeaa. He muistelevat hyvällä hyvinkääläistä seuraperinnettä, jossa niin maallikoiden kuin pappienkin spontaanit ja lyhyet puheet vaihtelivat.

- Papeilla ei ole yksinoikeutta puheisiin. Seurat menettävät paljon, jos niissä ei kuulu maallikon ääni.

Jarkko on huolissaan siitä, että kotiseurat ovat huvenneet Etelä-Pohjanmaalta. - Koemme kotiseurat rehellisempinä ja aidompina kuin yleisissä tiloissa pidettävät seurat.

Kotiseurat ovat myös omalla tavallaan kristillistä kasvatusta. Ne kertovat perheen arjen keskellä elämän perusasioista.

Johanna Sointula

 

 

 

 

Tapahtuu
Pe 22.9.–24.9.
Körttifoorumi Aholansaaressa. Lisätietoja.
La 7.10.
Koulutuspäivä Lapualla seurapuhujille, seuraveisaajille ja paikallisosastoille. Ilmoittautuminen 29.9.2017 mennessä. Lisätietoja
Su 15.10.
Klo 10.00
Nilsiän herättäjäjuhlien kiitospyhä Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Hihtomatka Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi