Namibiassa on pulaa papeista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Namibiassa on pulaa papeista

Namibian luterilainen kirkko kouluttaa 17 diakonia papeiksi kaksivuotisella jatkokoulutuksella seurakuntien koulutuskeskuksessa Engelassa.

Kuva Iiris Kivimäki

TT Magdalena Ya-Shalongo opettamassa kurssilaisia.

Kuva Iiris Kivimäki

Heränneen kansan lähetysrahasto tukee namibialaisten diakonien koulutusta papeiksi.

 

Herättäjä-Yhdistyksen kansainväliseen työhön kuuluu lähetystyön tukeminen Suomen Lähetysseuran kautta. Heränneen kansan lähetysrahastolla on nimikkolähettäjä ja nimikkokohteita. Tämän ja ensi vuoden nimikkokohteena on namibialaisten diakonien koulutus papeiksi.

- Namibiassa on kova pappispula ja diakoneja koulutetaan pastoreiksi nyt ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Kavangolla Rundussa yhden pastorin työalueeseen kuuluu 39 kappeliseurakunnan työt. Useimmat kirkot ovat niin kaukana, että häneltä menee jumalanpalvelusmatkaan koko päivä, kertoo eteläisen Afrikan aluepäällikkö Maija Kuoppala.

Maija ja Ossi Kuoppala ovat Suomen Lähetysseuran työssä Namibiassa ja Heränneen kansan lähetysrahaston lähettejä.

Namibian luterilainen kirkko (ELCIN) kouluttaa 17 diakonia papeiksi kaksivuotisella jatkokoulutuksella. Yhdeksän naista ja kahdeksan miestä opiskelee seurakuntien koulutuskeskuksessa Engelassa, joka sijaitsee Namibian pohjoisosassa.

- Opiskelijoista useimmat ovat työskennelleet yli kymmenen ja osa jopa kaksikymmentä vuotta diakoneina seurakunnissa, sairaaloissa ja vammaisten parissa, Maija Kuoppala kertoo.

 

Kerätään kolehti

Koulutus on kirkon järjestämää ja opiskelijat ovat kirkkojen valitsemia. Kirkko kustantaa koulutuksen ja kolmen opettajan palkat.

Opetusohjelmaan kuuluu ensimmäisenä vuonna kirkkohistoriaa, uskontotiedettä, Uuden- ja Vanhan testamentin opintoja, dogmatiikkaa ja kristillistä kasvatusta. Soveltavia harjoituksia, kuten saarnaamista ja liturgiikkaa opiskellaan toisena vuonna.

- Opiskelijat toivovat lisäksi englannin kielen kurssia, koska useimmat heistä eivät ole käyttäneet englantia diakonia-koulutuksensa jälkeen. Opiskelijat haluavat myös oppia viestintää tietokonekurssilla, Kuoppala kertoo.

Opiskelu tapahtuu sisäoppilaitoksessa. Seurakuntien koulutuskeskuksen rakennukset kaipaavat Kuoppalan mukaan remonttia. Keskuksessa ei ole yhteiskeittiötä, vaan opiskelijat valmistavat ruokansa itse.

- Opiskelijat saavat noin sadan euron kuukausittaisen stipendin, jolla he maksavat ruokansa, matkansa perheen luokse, kirjat ja opiskelutarvikkeet. Koska kaikille ei riitä oppikirjoja, opettajat pyrkivät kokoamaan materiaalin monisteina.

 

Toivon voivani palvella ihmisiä

Immanuel Shipopyeni, 36, oli aikanaan innokas pyhäkoululainen ja kiinnostunut uskonnosta. Saatuaan päästötutkinnon valmiiksi vuonna 1998, hänet valittiin opiskelemaan diakoniaa. Seuraavana vuonna hän joutui härän puskemaksi ja vammautui pahoin. Paikallinen pastori kuitenkin kehotti häntä jatkamaan opintojaan: ”Vammaisuus ei merkitse kyvyttömyyttä tai osaamattomuutta.”

Immanuelista tuli ensimmäinen vammainen diakoni. Tulevalla pappisurallaan hän toivoo voivansa olla esimerkkinä muille vammautuneille elämän mahdollisuuksista. Diakonina hän on työskennellyt pääosin sairaalassa. Pastorina hän uskoo voivansa laajemmin ja paremmin palvella sairaalapappina tai seurakunnassa.

Joolokeni Shikomba, 52, oli aiemmin ala-asteen opettaja ennen hakeutumistaan diakonikoulutukseen. Hän työskentelee pääkaupungissa Windhoekissa ja pitää kaupungin nuorten tulevaisuutta vaikeana. Nuorilla ei ole työtä eikä ruokaa ja se johtaa alkoholismiin, itsemurhiin ja toivottomuuteen. Koulutuksen hän toivoo avaavan mahdollisuuden oppia lisää, jotta voi pappina opettaa ja saarnata Jumalasta entistä syvemmin.

Wilhelm Hamukoto, 53, työskentelee Kavangolla Sun-kansan, eli bushmannien parissa syrjäisillä seuduilla tiiminsä kanssa. Hänen koulunsa keskeytyi, kun vanhemmat muuttivat paikkaan, missä ei ollut koulua. Välillä hän oli vuosia maataloustöissä, mutta pääsi diakoniakoulutukseen ja nyt pappiskoulutukseen. Hän toivoo voivansa palvella bushmanneja pastorina ja kääntää muun muassa koulutusmateriaalia.

Herodia Tjilimbo, 50, Dhimba-kansan parissa työskentelevä diakoni kääntyi kristityksi, koska halusi mukaan kirkon koulun konfirmaatio-opetukseen. Valtion koulussa ei kristinuskon opetusta ollut. Jumalanpalvelukseen hän osallistui ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Herodia halusi kasteen ja tulla kirkon jäseneksi. Uudessa tehtävässään hän toivoo voivansa palvella kokonaisemmin yhteisöään, kastaa ja konfirmoida. Hän on ensimmäinen pastori dhimba-yhteisössään. Herodia on iloinen siitä, että hän sai naisena mahdollisuuden koulutukseen.

Indileni Itamalo on työskennellyt Windhoekissa. Hän kertoo varsinkin iäkkäämpien vaikeuksista sopeutua kaupunkiin. Lapset ottavat heidät kaupunkiin, jotta pystyisivät huolehtimaan heistä, mutta vanhukset kaipaavat kyliinsä. Pappina Indileni toivoo voivansa Jumalan avulla palvella entistä paremmin sielunhoitajana ja erilaisissa papin tehtävissä.

 

Johanna Sointula

 

 

Kuvatekstejä:

Diakoneja kouluttavat rehtori TT Absalom Hasheela, TT Magdalena Ya-Shalongo ja TT Daniel Ndemuweda.

 

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi