Lokakuun kirjoitus: Kaija Pispa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Toivo on lähellä

 

Hän tulee syliini ja puree sormeani. Hän pärisee ja kuolaa poskeni märäksi. Hänen läsnäolonsa pakahduttaa sydäntäni. Hänen nimensä on Toivo. Viimeiset viisi kuukautta olen saanut tehdä tuttavuutta hänen kanssaan. Hänen ihonsa on ruskea, kuten kahden hänen veljensäkin. He ovat maahanmuuttajan ja suomalaisen jälkeläisiä, syntyneet Suomessa ja äidinkieleltään suomalaisia. Onko heillä toivoa Suomessa?


    Pikku Toivon nimi on alkanut tuntua merkitykselliseltä. Me läheiset säpsähdämme, missä vain toivo mainitaan. Vaikeasti määriteltävään toivon näkökulmaan on alkanut tulla konkretiaa. Olen testannut ajatusta monin tavoin tästä uudesta pikku-Toivo-vinkkelistä: Onko meillä Toivoa? On. Voimmeko hylätä Toivon? Emme, emme ikinä, emmehän halua Toivon kuolevan! Miten olemme hoitaneet Toivoa? Olemme hoivanneet, pitäneet lähellä ja ruokkineet. Mitä Toivolle kuuluu? Kun se saa ruokaa ja läheisyyttä sille kuuluu hyvää. Entä jos Toivo joutuu hukkaan? No, silloin sitä etsitään kissojen ja koirien kanssa, eikä kukaan saa rauhaa, ennen kuin Toivo on löytynyt.


    Siionin virsisssä toivo mainitaan melko harvoin, uudemmissa virsissä useammin. Toivo taivaaseen, pelastuksen toivo, iankaikkisuuden toivo, niihin Siionin virsien toivo useimmiten liittyy. Minä laulan pikku-Toivoa ajatellen iloisesti myös: On toivolla luvattu maa; Tue toivoamme; taivuta toivoon; Sinussa lepää toivomme. Vähän kummalliselta tuntuu laulaa ”toivoa uutta etsimään”, kun pikku-Toivossa on meille nyt aivan kylliksi. ”Toivossa jatkaa uskonkilvoitusta” saa pohtimaan sitä, kehottaako juuri pikku-Toivon olemassaolo minua ottamaan entistä vakavammin kristittynä olemiseni ja tutkimaan omaa elämääni, vai tarkoittaako se vain sitä, että pikku-Toivollakin on aikanaan omat kilvoituksensa. En kuitenkaan kovin useasti jaksaisi laulaa: ”Herätä toivo taivaaseen”. Se riipaisee sydäntäni liikaa.


    Niin, ja sitten se hankalin asia. Onko pikku-Toivolla ja hänen veljillään toivoa Suomessa, jossa ihmisilla on väärinkäsitetyn sananvapauden nimissä nykyään oikeus sanoa päin naamaa kenelle vain mitä vain? Toivon veljelle on sanottu monta kertaa, että hänen pitää mennä täältä (Suomesta) pois, hän ei kuulu tänne. On huudettu päin naamaa ja haukuttu apinaksi. Tuleeko pikku-Toivokin kuulemaan samat vihamieliset sanat kasvaessaan isommaksi? Voisiko hänen nimensä viitata uuteen aikaan, jolloin erilaisuuteen ei tarvitse suhtautua torjunnalla ja vihalla. Onko Suomella Toivoa?

 

Kaija Pispa

 

Julkaisemme tällä palstalla kuukausittain vaihtuvia kirjoituksia ihmisen katsomisesta, armosta, toivosta, oikeudesta ja vastuusta.

 

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi