6. Herännäisyys nykyisenä hengellisenä liikkeenä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

6. Herännäisyys nykyisenä hengellisenä liikkeenä

Tässä yhteydessä on luontevaa kysyä, mihin herännäisyyden voitaisiin ajatella sijoittuvan ns. herätysliikerintamassa. Tuskin kovinkaan monet asiaa tuntevat sijoittaisivat sitä niiden liikkeiden joukkoon, joiden parista haluttaisiin kovasti säädellä, mikä kirkon oikea oppi esim. raamatuntulkintaan tai kirkon virkaan olisi.

Joku voisi kuitenkin luonnehtia herännäisyyttä konservatiiviseksi pikemmin kuin liberaaliksi liikkeeksi. Tämä lausuma voisi olla todenmukainen siinä merkityksessä, että jonkinlaisesta konservatiivisuudesta kertoo esim. siioninvirsiseurojen tai herättäjäjuhlien ennustettava, hieman karhea meno. Tämä tulos ei kuitenkaan kertone konservatiivisuudesta sinänsä asian vaan muodon suhteen. Toisin sanoen herännäisyyden konservatiivisuuden ilmentymä olisi pikemminkin vaikkapa seuratapahtuman menon kuvauksena tosi, vaikka toisaalta seuraretoriikassa käsiteltäisiin hyvinkin radikaaleja tai liberaaleja asioita, vieläpä hyväksyvässä hengessä.

Kuitenkaan herännäisyyden keskus ei liene palautettavissa konservatiivisuuden tai liberaalisuuden akselille. Asian ydin lienee hengellisessä tai uskonnollisessa arkaismissa, kielen perusmerkityksen hakemisessa erityisesti silloin, kun kuvataan jotakin muuttumatonta ihmisen ja Jumalan suhteen kannalta. Vaikkapa riimi Siionin virrestä 166 ”ei lääkäreitten suku voi tässä parantaa” kuvaa varsin lähtemättömästi ihmisen perussairautta, syntiviheliäisyydestä ja heikkoudesta aiheutuvaa kaikenlaista parantumattomuuden ja muuttumattomuuden kipua ja toipumisen alun haparoivaa ikävöimistä.

Herättäjäjuhlaväkeä vuonna 2004Herättäjäjuhlaväkeä ei nykyisin ilman selkeää värierotteluvirhettä voi kutsua harmaaksi tai tummaksi körttikansaksi. Juhlavieraita luonnehtii monenkirjavuus niin kuin suomalaista arkikansaa muutoinkin. Historiallisesti tällainen tilanne on luonnollisesti pitkän kehityksen tulos. 1800-luvun alkupuolella heränneet joutuivat sekä keisarikunnan että varsinkin kirkon silmätikuiksi. Sivistyneistö pilkkasi liikettä. Näin oli siitä huolimatta, vaikka esim. J.W. Snellman osoitti erityisesti ikävuosiensa lisääntyessä yhä suurempaa ymmärrystä liikettä ja varsinkin Paavo Ruotsalaista kohtaan. Kuitenkin Topeliuksen Maamme kirja 1866 puhui herännäisyydestä vielä eksytyksen henkenä, joka maatamme on kohdannut.

Liikkeen maineenpalautus yhdessä valkoisen Suomen voiton kanssa 1900-luvun alkupuolella tekivät herännäisyydestä vahvan symbolin suomalaisuuden kuvauksessa. Tämän kehityskulun päässä odotti vuorostaan pääosin oikeistolaisleimaa varsin hyvin aihesyin kantanut herännäisyys ja liikkeen kohoaminen vankasti evankelis-luterilaisen kansankirkon tukipylvääksi sotienjälkeisenä aikana. Sukupolvien törmäystä ei herännäisyyden sisällä voitu näistä syistä välttää 1960-luvulla. On kuitenkin luultavaa, että liikkeen sisällä selvittiin noin neljänkymmenen vuoden takaisista kiistoista kohtuullisen vähällä. Tässä suhteessa Jaakko Eleniuksen toiminta Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana 1980-luvulla oli merkittävää aikaa.

Tapahtuu
Pe 15.12.
Klo 18
Uusin kirkkain sävelin -kuorokonsertti Oulunkylän vanhassa kirkossa. Lisätietoja
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi