Kutsutaan kaikkia seuroihin!
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kutsutaan kaikkia seuroihin!

Sanna ja Juuso Pitkänen vihittiin avioliittoon Aholansaaressa kesällä 2012.

 

Herännäisyys, herättäjäjuhlat, Siionin virret ja seurat ovat kuuluneet Sanna Pitkäsen, o.s. Rönkkö elämään aina.

Lapsena hän usein ihmetteli isovanhempiensa luona kirjahyllyn päällä olevia ihmishahmoisia patsaita. Tummapukuiset ja vakavailmeiset hahmot muodostivat perheen: isä, äiti ja kaksi lasta. – Mummani kertoi sitten niiden olevan körttiläisiä.

Muutaman vuoden päästä, Sannan ollessa noin kahdeksanvuotias, hän kuunteli sukulointireissulla aikuisten kahvipöytäkeskustelua ja kuuli äitinsä serkun toteavan: ”me körttiläiset…”

- Silloin oivalsin, että mekin olemme körttiläisiä ja samaa joukkoa noiden ihailemieni patsaiden kanssa! Vähitellen ymmärsin myös, etteivät kaikki ikätoverini käy vuosittain Herättäjäjuhlilla tai perheleirillä Aholansaaressa, tai edes ole kuullut niistä.

- Lapsena en huomannut mitään eroa seurojen ja jokakeväisten isäni entisten oppilaiden ylioppilasjuhlien välillä. Molemmissahan mentiin jonkun tuntemattoman ihmisen kotiin, jossa tupa oli täynnä väkeä ja siellä sai syödä kakkua ja pullaa.

Sanna muistelee olleensa 10-vuotias, kun olisi halunnut Herättäjäjuhlille jo kesäkuussa! Niinpä hän veisasi äitinsä kanssa mökin vintillä ja antoi mielikuvituksen lentää.

- Istuin silmät kiinni tuolin laidalla ja kuvittelin sen olevan seurapenkki ja miten ruoho tuoksuu ja ympärilläni on monituhatpäinen juhlakansa. Herättäjäjuhlat olivat minulle todella juhlat!

 

Omat häät Aholansaaressa!

Sanna, 23, kävi rippikoulun saaressa kesällä 2005. Leirin vetäjinä olivat Simo Korkalainen, Osmo Kangas ja Leena Untamala.

- Rippikoulussa ja sitä seuranneina isosvuosina opin paljon itsestäni ja Jumalasta. Sain myös elinikäisiä ystäviä ja ihanan aviomiehen, Sanna kertoo.

Heidät vihittiin vuosi sitten avioliittoon Aholansaaressa.

- Hääpaikan valinta oli meille selvä, koska olimme tavanneet toisemme saaressa. Olemme molemmat opiskelleet nuorisotyötä, joten päätimme pitää ”leirihäät”: päivä eteni vihkimisen jälkeen tavallisen leiripäivän tapaan seuroineen ja ulkopeleineen. Illalla oli vielä sauna ja lätynpaistoa.

- Isoäitini itketti minua muistuttamalla useaan kertaan, kuinka hienolla säällä meitä oli keskellä sadekesää siunattu: aurinko paistoi lämpimästi ja koko päivän aikana satoi vain varttitunnin verran alkuillasta, Sanna muistelee.

Viime kesänä Sanna oli kesätöissä Aholansaaressa. Hän vastasi muun muassa lasten toiminnasta, kuten Telttis-leiristä ja Aarresaariseikkailu – tapahtumista.

 

Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää

Sannan kotipaikkakunnalla Nivalassa vaikuttavat kirkkomme vanhoista herätysliikkeistä vanhoillislestadiolaisuus, lestadiolainen uusheräys ja körttiläisyys.

- Ensimmäinen muistikuvani lestadiolaisuudesta on ala-asteelta, kun luokkani pojat väittivät yhden tytön kiroilleen ja päivittelivät sitä, miten lestadiolainen voi kiroilla?

Hän kertoo lapsena luulleensa lestadiolaisuuden tarkoittavan jotain partion kaltaista.

Sannan kaksi parasta ystävää olivat ala-asteen viimeisillä luokilla ja yläasteella vanhoillislestadiolaisia.

- En muista missään vaiheessa ihmetelleeni lestadiolaista uskoa. Kerran jopa hyödyin siitä, kun onnistuin yläasteella pinnaamaan tanssitunnilta! Menin lestadiolaisten ystävieni perässä ilmoittamaan liikunnanopettajalle kuuluvani myös herätysliikkeeseen. Opettaja ei kysellyt enempiä, vaan lähetti meidät lenkille, Sanna naureskelee.

Vanhoillislestadiolaista liikettä on Sannan mielestä viime aikoina parjattu mediassa ihan liikaa. Hänellä on myönteisiä kokemuksia lestadiolaisuudesta myös nykyisestä opiskelupaikastaan Oulun konservatoriosta. Sanna opiskelee kirkkomusiikkia kymmenen hengen ryhmässä, joista yhdeksän kuuluu vanhoillislestadiolaisiin.

- Olen tutustunut luokkakaverieni kautta vanhoillislestadiolaisuuteen nyt paremmin. Ihailen sen yhteisöllisyyttä sekä säännöllistä seuratoimintaa, jota toivoisin ainakin Oulun heränneille.

Myös lestadiolaisten rippi-käsite tuntuu Sannasta hyvältä. Hän vertailee vanhojen herätysliikkeiden käsitystä syntien sovituksesta.

- Syntiseksi ja huonoksi itsensä tuntevaa herännyttä neuvotaan viemään kaikki syntinsä Kristukselle, ikävöimään Häntä ja armoa. Evankelisuudessa käsketään olemaan iloinen, koska synnit on sovitettu ja pelastus siten valmiina. Herännäisyyden risti on jopa koko elämän kestävä epävarmuus, ja evankelisuudessa se että kelvottomuuden tunne voi lisääntyä, jos jostain syystä ei tunnekaan iloa. Lestadiolaisuudessa syntinen voi mennä toisen uskovaisen luo ripittäytymään ja uskoa syntinsä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Lauserakenne tuntuu korostavan sitä, että synnit saa uskoa anteeksi Kristuksen kautta, mutta ei ole huono, vaikka ei siihen aina pystyisikään.

- Jos ripittäytymistä ei vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä nähtäisi pelastuksen ehtona ja jos sitä ei rajattaisi liikkeen sisäpuolelle, tämä olisi todella armollinen tapa, Sanna pohtii.

 

Sannan seuraideoita

Sanna kertoo olleensa lestadiolaisille ystävilleen vähän kateellinen siitä, että heillä nuoret tulevat kavereidensa kanssa porukalla seuroihin ja menevät niiden jälkeen jonkun luo iltakylään.

- Kunpa meilläkin nuoret tulisivat isolla porukalla seuratuvalle seuroihin ja lähtisivät sieltä sitten jonkun kotiin tupailtaa viettämään! Voisiko nuorten alueyhteyshenkilöt ruveta mainostamaan ”aikuisten” seuroja ja pitämään tupailtoja säännöllisesti aina niiden jälkeen?

Peter Kvistin esittämä idea (HK 2/2013) on Sannan mielestä mainio. Vanhemmat tulevat yhdessä lastensa kanssa seuroihin ja niiden jälkeen nuoret jäävät keskenään viettämään tupailtaa. Vanhempien kesken sovitaan sitten lasten kyydeistä takaisin kotiin.

- Tällaista olisin kaivannut silloin, kun osallistuin nuorisotyöhön. Vaikka Kalajokilaakso on perinteistä herännäisaluetta, oli siellä todella vaikeaa koota yhteen lauma ajokortittomia nuoria, Sanna muistelee.

Hänen mielestään seuroissa käymisestä tulee sitä rakkaampaa ja helpompaa, mitä useammin niissä käy jo lapsena ja nuorena. Silloin löytyy seurapaikkoja myös opiskelupaikkakunnalta ja myöhemmin haluaa viedä myös omia lapsiaan seuroihin.

Hän esittääkin käytäntöä, että olisi valtakunnallinen seurojenpitoaika, esimerkiksi kerran viikossa. - Silloin seuroissa käymisestä voisi tulla lähes jokaviikkoinen perinne, kun tietäisi aina seurojen tarkan päivän ja kellonajan, olipa missä päin Suomea tahansa.

Seuroissa ei hänen mielestään tarvita aina puheita, veisaaminenkin riittää. Sannan mielestä ei pidä lannistua, jos seuroihin tulee vain pari ihmistä, koska Kristus itse lupaa olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään.

- Seuroihin on paras tulla, kun sinne on rakkaudella kutsuttu! Kutsukaa ystäviänne, tuttavianne tai perheenjäseniänne seuroihin!, Sanna rohkaisee.

Johanna Sointula

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Su 16.7.
Herääminen - ooppera Paavo Ruotsalaisesta. Esitys Nivalassa. Lisätietoja
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi